Uhrittomia rikoksia on turha kriminalisoida

Blogi

On olemassa ihmisyhteisöille pyhäksi koettuja asioita, kuten symboleja, uskontoja tai aatteita, joita halutaan puolustaa. On erikoista, että niitä vaaditaan suojeltavaksi jopa sakon uhalla siitäkin huolimatta, ettei kenenkään erisnimisen henkilön koskemattomuus, omaisuus tai kunnia ole uhattuna.  Lainsäädäntöön on jäänyt autoritaarisuuden jäänteitä, jotka muun muassa kieltävät valtion lipun häpäisemisen. Samoin vanha jumalanpilkkalaki on vain nimellisesti muutettu rikosnimikkeeksi “uskonrauhan rikkominen”. Se asettaa uskonnollisen vakaumuksen eriarvoiseen asemaan muiden elämänkatomukseen liittyvien vakaumusten kanssa suojaamalla uskontoa sakon uhalla herjalta tai jopa pelkästään kärjistetyltä kritiikiltä. Euroopassa on myös vaadittu hakaristisymbolin kieltämistä. Vastineeksi tällaisille sananvapauden rajoituksille politiikassa ei ole syntynyt laajaa liberaalia vastaliikettä, vaan melkein yhtä voimakkaasti populistit ovat saattaneet vaatia myös kommunistien sirppivasarasymbolien kieltämistä sekä yhdenvertaista herjasuojaa kaikille uskonnoille.

Edellä mainitut lait asettavat erilaiset symbolit ja vakaumukset erilaiseen asemaan muiden vertaistensa kanssa. “Uskonrauhan” suojaaminen lainsäädännöllä edustaa samaa logiikkaa kuin kuvitteellinen “mielipiderauhan” suojeleminen. Tiettyihin asioihin uskovien ihmisten tunteita pyritään suojelemaan kritiikiltä ja heidän tärkeäksi näkemiensä asioiden julkiselta halventamiselta. Mahdollisuus kärkevämpään kritiikkiin ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset pyrkisivät jatkuvasti loukkaamaan toisiaan.

Tiettyjen aiheiden lainsäädännöllinen koskemattomuus rajoittaa ilmaisunvapautta. Liberalismissa vain tasavertaisuus ja vapaus ovat perustavanlaatuisia pyhään verrattavia periaatteita. Ihmisillä on oikeus harjoittaa uskontoa tai arvostella sitä niin kauan kuin se tapahtuu loukkaamatta kenenkään vastaavaa vapautta. Edes vapauden vastaisten ajatusten esittämistä ei pitäisi liberalismin mukaan kriminalisoida, eikä symbolien häpäisemiseen reagoida lainsäädännön puolesta.

Olennaista liberalismille on, ettei uhrittomista rikoksista voi rangaista. Symboli tai vakaumus ei itsessään ole konkreettinen uhri siinä, missä esimerkiksi ihminen on. Ihmisiä henkilökohtaisesti loukkaamaan tarkoitetut herjaukset ovat tuomittavia, ja niistä on useimmiten säädetty erilliset kunnianloukkauslait.

Henkilökohtaista kunnianloukkausta ei pidä sekoittaa julkisessa keskustelussa käytävään provosointiin. Asiasisällöistäkin keskusteltaessa on myös mahdollista esittää tunteita nostattavia, mauttomiksi miellettyjä ilmaisuja, ylläpitää kyseenalaisia keskustelutapoja, argumenttivirheitä ja voimakasta kielenkäyttöä. Se, miten kuulija tai lukija kokee sanoman, on yksilöllistä. Jos lainsäädännön tehtävänä on poistaa julkisuudesta kaikki liian ikäviä tunteita aiheuttavat ilmaisut ja eleet, kohdataan monia erilaisia ristiriitoja.

Sananvapauden puolustamisessa leimautuu helposti kaikkien kiistellyimpien asioiden puolustajaksi. Uskonnollisia symboleja suojelevaa, “uskonrauhaa” turvaavaa  lainsäädäntöä kritisoiva liberalisti leimataan helposti uskontoja pilkkaavaksi häiriköksi. Todellisuudessa kyse on vain suuremman yksilönvapauden sekä vakaumusten tasa-arvon kannattamisesta. Kannanotto näitä lakeja vastaan ei paljasta mitään yksilön halusta polttaa valtiolippuja tai piirrellä hakaristejä sekä Muhammed-pilakuvia.

Sananvapauskeskustelussa avoimen sananvapauden kannattajia saatetaan helposti muistuttaa siitä, että vapauteen kuuluu myös vastuu. Oikeastaan sananvapauden puolustajat vetoavat tähän yhtä lailla, mutta eri syystä. Käsitys vastuusta jakaa mielipiteitä uhrittomien rikosten kohdalla. Vapaampaa lainsäädäntöä kannattavien liberaalien mielestä vastuu tarkoittaa sitä, että ihminen on valmis kantamaan tekojensa spontaanit seuraukset, paheksunnan, taakan tai kiitoksen ja arvostuksen. Autoritaarien mielestä vastuu tarkoittaa lakiin määrättyä rangaistusta siinäkin tilanteessa, kun kenenkään koskemattomuutta, omaisuutta tai yksityisyyttä ei ole loukattu. Tulisi aina muistaa, että vastuuntunto on luonnollinen ihmisiä kurissa pitävä voima, jota ilmenee aina, kun ihmisellä on vapaus valita.

Kirjoittaja on helsinkiläinen 19-vuotias kauppatieteiden ylioppilas.

5 kommenttia artikkeliin “Uhrittomia rikoksia on turha kriminalisoida
  1. Mielenkiintoinen blogaus.

    “Uhriton rikos” -käsite ei kuitenkaan ole ihan ongelmaton. Lailla ja oikeudella yleensä on myös muitakin tehtäviä kuin vain yksilövapaudesta huolehtiminen. Annan kolme esimerkkiä:
    1. Pyöräilykypärän tai turvavyön käyttöpakko. Tiukasti ottaen näitä rikkomalla tappaa vain itsensä.
    2. Huumeiden käyttö. Uskaltaako yhteiskunta luottaa siihen, että yksittäinen kansalainen pysyy näiden käytössä kohtuudessa ja kontrollissa?
    3. Itsemurha. Jos itsemurha olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävä, eikö meidän pitäisi inhimillisyyden nimissä mahdollistaa se niin vähäkärsimykselliseksi kuin mahdollista? (Käytännössä tämä edellyttää lääkäreiden yhteistyötä kuolemaa suunnittelevien kanssa).

  2. Thomas Taussi sanoo:

    Siinä määrin, missä lait eivät palvele yksilön henkilökohtaiseen vapauteen perustuvia oikeuksia, niihin tulee suhtautua erityisellä kriittisyydellä.

    1. Ihmisen turvallinen toiminta on ensisijaisesti hänen omalla vastuullaan. Turvavyön tai pyöräilykypärän käyttämättä jättäminen ei väistämättä johda onnettomuuteen. Kyse ei ole uhrittomasta rikoksesta.

    2. Huumeiden käyttö itsessään ei ole uhriton rikos. Valtion ei tarvitsisi kieltää huumeiden käyttöä jyrkästi ja kokonaan taatakseen kansalaistensa turvallisuuden huumeiden vaikutuksen alaisilta ihmisiltä. Se ei ole onnistunut edes siinäkään.

    3. Ihminen omistaa oman elämänsä, ei valtio. Kannatan mm. mahdollisuutta eutanasiaan. Liberaalina en tosin näe, että valtiolla täytyisi olla mitään velvollisuuksia tarjota ihmisille veronmaksajien piikkiin itsemurhapalveluita.

    1. Thomas Taussi sanoo:

      Täsmennys: Huumeiden käyttö itsessään on uhriton rikos, mutta se voi altistaa ihmisen rikoksille siinä missä myös alkoholi. Huumeet menevät tavallaan samaan kategoriaan kuin alkoholi. Aivan yhtä hyvin voimme miettiä, voiko yhteiskunta luottaa siihen, osaavatko ihmiset käyttää alkoholia kohtuudella. Jos eivät, onko ratkaisu totaalisessa kieltolaissa? Yksityisillä organisaatioilla, laitoksilla, taloyhtiöillä jne on mahdollista säätää omia rajoitteitaan tiettyjen aineiden suhteen. Vastuun ulkoistaminen valtiolle ei ole tuottanut tuloksia.

  3. Elmeri Ahlgren sanoo:

    Mielenkiintoista tekstiä.

    Onko tämä tulkittavissa siten, että kannatat esim. kannabiksen kotikasvatuksen dekriminalisointia/laillistamista? Entä muiden huumeiden kohdalla?

    Kaipaisin ylipäätään laajempaa päihdepoliittista kannanottoa kokoomusnuorilta.

    1. Thomas Taussi sanoo:

      Liberaalissa ihanneyhteiskunnassani valtion tehtävänä ei ole käydä huumesotaa. Se, miten huumeiden laillistaminen käytännössä olisi järkevää toteuttaa, on paljon yksityiskohtaisempi ja reaalipoliittinen aihe erikseen. En ole miettinyt asiaa niin pitkälle. Joustamattomassa valtiojohtoisessa nyky-yhteiskunnassa se voisi vaatia muitakin erilaisia poliittisia järjestelyjä. Tämä on enemmänkin arvokannanotto. Monesti jyrkän kielteinen suhtautuminen huumeisiin on peräisin epäliberaaleista arvoista, joita peitellään vetoamalla “käytännön haasteisiin”.

Ota kantaa