Rahaa painamalla ongelmat eivät ratkea

Blogi

Lukuisat poliittiset päättäjät ja talousoppineet ovat jo vuosikausia ehdottaneet vakavien talousongelmien ratkaisuksi yksinkertaista patenttiratkaisua: painetaan lisää seteleitä, luodaan uutta nimellistä rahaa. Aihe on noussut taas ajankohtaiseksi Euroopassa. Suurimmalle osalle maalaisjärkisistä ihmisistä tämä aiheuttaa älyllisiä kouristuksia, sillä eikö rahan painaminen vähennä rahan hintaa? Kyse on kuitenkin tätä vielä monimutkaisemmasta asiasta, jonka vaaroista vain harvat ovat tietoisia.

Ensinnäkin rahan painaminen on piilovero ennestään olemassaolevan rahan hallussapitäjille ja tulonsiirto uuden rahan ensimmäisille käyttäjille. Taloudessa jylläävät prosessit ovat meille useimmille näkymättömiä, ja niiden vaikutukset näkyvät vuosienkin kuluttua. Rahakannan paisuttaminen vääristää helposti olennaista hintainformaatiota, jonka pohjalta yritykset ja sijoittajat tekevät merkittäviä investointipäätöksiä ja kauaskantoisia suunnitelmia.

 

Rahan painamisessa kyse on monetaarisesta inflaatiosta, eli rahakannan laajentamisesta. Keskuspankilla on tähän toimeen laillinen yksinoikeus, eli aito monopoli. Mikäli rahakantaa onnistuu paisuttamaan yksityisesti monistamalla vaikkapa uskottavia markkinoille kelpaavia seteleitä, sitä kutsutaan tällä kertaa jo rahan väärentämiseksi. Toisin sanoen keskuspankilla on yksinoikeus “väärentää” rahaa.

Jos ihmisillä olisi huomenna nimellisesti kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin tänään, eikä tuotanto kuitenkaan kaksinkertaistuisi, hintatason tulisi kaksinkertaistua. Mitä hyötyä tai haittaa tästä olisi? Ei mitään. Tämä on taloustieteen peruskursseilla opetettavan rahan kvantiteettiteorian mukaisen yhtälön perusoppi. Siksi hyvin teoreettisesti ja mekaanisesti inflaatiota lähestyviltä tutkijoilta ja ajattelijoilta jää inflaation todellinen luonne helposti huomaamatta. Hinnat eivät kuitenkaan nouse välittömästi saati tasaisesti puhumattakaan liikkeelle lasketun rahan jakautumisesta.

Edellisen kappaleen esimerkistä kävi ilmi, ettei olisi mitään merkittävää hyötyä tai haittaa, mikäli rahakantaa paisutettaisiin tarjoamalla jokaiselle rahaa omistavalle ihmiselle lisää nimellistä rahaa suhteessa heidän varallisuuteensa. Tietysti kyseessä olisi toki hankala ja resursseja vievä tehtävä, jota on mahdotonta toteuttaa virheettömästi käytännössä. Rahakantaa ei usein pyritäkään laajentamaan tasaisessa suhteessa, vaan uusi raha kohdistetaan ihan tarkoituksella tietyille tahoille. 

 

Piilovero. Rahakannan paisuttaminen hyödyttää toisia epätasa-arvoisesti muiden kärsiessä. Hyötyjiä ovat ne, jotka ovat saaneet uutta rahaa käyttöönsä ensimmäisenä. Esimerkiksi historiassa valtiot ovat usein maksattaneet menojaan verotuksen lisäksi painamalla rahaa. Tällaiset toimijat pääsevät hyödyntämään alhaisempia hintoja, jotka eivät ole vielä ehtineet nousta. Vastaavasti häviäjiä ovat ne, jotka pääsevät muita myöhemmin osallisiksi uudesta rahasta. He joutuvat maksamaan jonkin aikaa korkeampia hintoja ilman lisäystä omassa ostovoimassaan. Inflaatio on siis tavallaan tulonsiirto tai piilovero kuten rahan väärentäminenkin. Sen takia rahan väärentäminen on yksityishenkilöiltä kiellettyä. Ainoa oikeus tähän on keskuspankeilla, ja historia on näyttänyt, ettei tätä mahdollisuutta jätetä käyttämättä. 

 

Suhdanneriski. Rahan painamisen aiheuttamaa vaikutusta suhdannevaihteluille ei ole vielä tunnustettu talouspolitiikassa. Kun keskuspankki laskee liikkeelle rahaa, rahan tarjonta näennäisesti kasvaa. Koska korko määräytyy rahan kysynnän ja tarjonnan mukaan, rahan tarjonnan lisäyksellä on korkoa madaltava vaikutus. Säätelemättömillä vapailla rahoitusmarkkinoilla rahan tarjonnan lisääntyminen olisi seurausta todellisesta ylijäämästä, säästämisestä. Rahan väärentämiseen rinnastettava rahakannan paisuttaminen ei kuitenkaan ole säästämistä. Setelin painaminen ei tarkoita, että sille syntyisi samalla vastineeksi oikeaa pääomaa, kuten aineellista vaurautta tai osaamista.

Nimellisen rahan tarjonta madaltuvine korkotasoineen viestii kuitenkin markkinoille signaalin, jonka monet voivat tulkita väärin säästöjen karttumiseksi. Kun korkotaso laskee, yhä useammista investoinneista tulee kannattavia. Jos yritykset tämän seurauksena aloittavat uusia projekteja, niiden vieminen loppuun saakka sen hetkisillä resursseilla ja hinnoilla ei olisi mahdollista informaatiovirheen takia. Yrityksen täytyy joko valita projektin vieminen loppuun saakka heikommalla kannattavuudella tai projektin keskeyttäminen lisätappioiden välttämiseksi. Jos useammat toimijat pyrkivät toisiaan paremmin hyödyntämään uutta edullisempaa rahoitusta kilpailullisilla markkinoilla, vaarana on suhdannevaihtelu.

5 kommenttia artikkeliin “Rahaa painamalla ongelmat eivät ratkea
  1. Lassi Jääskeläinen sanoo:

    Muuten totta, mutta unohdat pankkitoiminnan inflatoorisen vaikutuksen. Globaalisti liikenteessä olevan rahan määrä kaksinkertaistui jo pelkästään välillä 2002-2008. Nykyisenkaltaisilla markkinoilla raha ei nimittäin siirry samalla lailla hintoihin kuin sata tai tuhat vuotta sitten, vaan suurin osa siitä katoaa pankkisektorille ja erilaisille keinotteluinstrumenteille, jotka ovat juuri pääsyyllinen nykyiseen kriisiin. Täällä ja muutenkin myös pankkisektorilla liikkuvat rahamäärät ovat niin suuria, ettei tappioita voida pelastaa enää realitalouden voimin. Jos tilanne halutaan korjata säilyttämällä samalla nykyisenkaltainen pankkijärjestelmä on rahan painaminen ainoa vaihtoehto.

    1. Thomas Taussi sanoo:

      Pankkitoiminta ei kategorisesti ole inflatorista. Nykyinen suosittu fiat-raha osittaisreservivelvoitteella on vain yksi mahdollinen tapa muiden joukossa. Jos yksityisetpankit esimerkiksi taltioisivat korvausta vastaan tai välittäisivät korkoa vastaan reaalista jalometallia määräajalla, pankkitoiminta itsessään ei olisi inflatorista. Pankkitoiminnan inflatorisuus juontaa yleensä siihen, että joku tukeutuu epävarmaan tuloon kuin se olisi varmaa tuloa. Tappio, kuten materiaalien tuhoutuminen tai tuotteiden valmistaminen ja kyvyttömyys saada niitä kaupaksi eivät ole pelastettavissa millään epäreaalisella ilmiöllä, sillä rahan painaminen ei luo materiaalin tai osaamisen kaltaista vaurautta maailmaan. Itse ehkä luopuisin ensimmäisenä uskosta nykyiseen fiat-rahajärjestelmään ja rahan poliittiseen kontrolliin.

      1. Lassi Jääskeläinen sanoo:

        Itse kannataisin myöskin pois fiat-rahasta siirtymistä ja mieluiten kultakantaan siirymistä. Kultakannassa klassinen markkinatalous toimii suhteellisen ongelmitta.

        Tosin nyt tässä ongelmana on juuri se, että nykyistä järjestelmää ei enää pystytä pelastamaan ilman rahan painamista, joten olisi selkeästi tuotava esille halutaanko sitä ollenkaan enää tässä muodossa pelastaa. Takaisin kulta- tai hopeakantaan palaaminen vaatisi luultavasti koko finanssijärjestelmän rakentamisen uusiksi ja johtaisi suuriin konkurssiaaltoihin finanssialalla. Tämä ei kuitenkaan vastoin yleistä käsitystä olisi välttämättä ongelma jos valtio näin päättäisi. Esimerkkejähän löytyy paljon, joista viimeisin on Islannista.

  2. Oikeustieteen yo. sanoo:

    Hyvä jäbät! Erittäin hyviä pointteja ja keskustelua. Teillä on asiat hallussa ja olen kanssanne samaa mieltä tämän diskurssin osalta kaikesta.

    Nyt vain kadulle opettamaan ihmisiä.

  3. sau sanoo:

    Uskomatonta, löytyykö kokoomuksestakin joku, joka on tajunnut fiat-rahan ja erityisesti (yksityis)pankeille sallitun rahanluomisen ongelman! Nyt vaan kertomaan vanhemmillekin kokoomuslaisille finanssijärjestelmän uudistamisen tarpeesta. Aloittaa voisi vaikka transaktioverosta.

    ” uusi raha kohdistetaan ihan tarkoituksella tietyille tahoille” – sinäpä sen sanoit!

Ota kantaa