Hyvinvointivaltio syrjäyttää sinutkin!

Blogi

Aiemmassa kirjoituksessani tarjoamani lääkkeet syrjäytymisen ehkäisyyn – talousuudistusten myötä paraneva työllisyys ja työhaluttomien painostus töihin saivat hyvinkin aggressiivisen vastaanoton.

Yleisimpien argumenttien mukaan kultalusikka suussa syntynyt kokoomuslainen ei tiedä todellisuudesta mitään. Kainuulaisen pienviljelijän perheeseen maahanmuuttajan lapseksi syntyminen onkin perinteisesti ollut se tausta, josta todellisuutta paetaan Bentleyn nahkapenkeille.

Suuri joukko vilpittömiä ja itseäni ilmeisestikin huomattavasti empaattisempia (muutamaa tappouhkausta ehkä lukuun ottamatta) henkilöitä halusi ystävällisesti puhkaista sen ”todellisuudesta vieraantuneen kuplan”, jossa elän.

Ei tarvitse. Se ainoa kupla, jossa olen lähes koko ikäni elänyt on puhjennut jo vuosia sitten. Hyvinvointivaltion kupla.

Tavan suomalainen on ehdollistettu ajattelemaan, että kaikki ratkeaa kun on ”tukea ja palveluita”. Todellisuudessa suomalaisen sosiaalivaltion palvelujen ylenmääräisyys on tehnyt meistä enenevässä määrin riippuvaisia niistä. Valtio ja kunta vastaavat käytännössä kokonaan ihmisen elämästä, aina kehdosta hautaan saakka.

Palveluista on tullut korvaaja lähimmäisenrakkaudelle ja yhteisöllisyydelle. Palvelut ovat kuin nykypäivän aneita, joita lisää vaatimalla voi ostaa itselleen niin paikan eduskunnasta kuin moraalisen ylemmyyden minun kaltaisiani julmia ihmisiä kohtaan.

Subjektiivisen päivähoidon myötä on tullut itsestäänselvyydeksi, että viedään lapset päiväkotiin minimipituisen äitiysloman jälkeen. Kaikenlaiset perhe-, sukulais- tai ystäväpiirin hoitoratkaisut on jo suorastaan kriminalisoitu.

Tasapäistävän koululaitoksen jälkeen voi nuori ehdoin tahdoin heittäytyä valtion elätettäväksi. Yhä suurempi osa nuoristakin on tajunnut tämän, ja heitä on aivan turha syyllistää siitä. Vaikka kuinka tekisi mieli halveksia hippiä, joka tulee täysin avoimesti televisioon elvistelemään, ettei hän mitään paskaduuneja halua tehdä kun ei tarvitse, oikea osoite sille halveksunnalle ovat päättäjät, jotka ovat tehneet tällaisesta ylipäätään mahdollista.

Muiden kustannuksella toimettomana rötväämisestä on vain pieni askel huonoon seuraan ja sosiaalisiin ongelmiin. Kun valtio huolehtii, ei perheenkään kanssa tarvitse olla enää missään tekemisissä jos ei ”huvita”. Kaikki eivät tietenkään ole yhtä onnellisessa asemassa. On aivan liikaa rikkonaisista perheistä tulleita nuoria.

Ei ole mikään sattuma, että Suomessa on paljon yksinhuoltajia ja yksinäisiä vanhuksia. Perhe on ihmisen luontainen yksikkö, jonka olemassaolo ei perustu lainsäädäntöön vaan biologisiin ja sosiaalisiin syihin. Sitä mukaa kun hyvinvointivaltion palvelut ovat lisääntyneet on perheestä tullut yhä tarpeettomampi yksikkö. Kun mitään riippuvuussuhdetta perheeseen ei ole, ei ole myöskään vastuuta, jolloin perhe voidaan helposti jättää. Parisuhteessa eron kynnys on minimaalinen, lapsia ei huvita tehdä, eikä kukaan enää edes kuvittele auttavansa iäkkäitä vanhempiaan, muuta kuin kärräämällä laitokseen.

Kuten Allan Carlson kirjoittaa: ”Vanhukset ovat ”vapaita” potentiaalisesta riippuvuudesta heidän aikuisiin lapsiinsa; sylilapset, nuoret lapset ja teini-ikäiset ovat ”vapaita” turvautumisessaan vanhempiinsa suojelussa ja perustarpeissa; aikuiset ovat ”vapaita” mielekkäistä velvollisuuksistaan heidän biologisille vanhemmilleen tai lapsilleen; ja miehet ja naiset ovat ”vapaita” kaikista molemminpuolisista lupauksista, jotka kerran kuuluivat avioliittoon. Tämä ”vapaus” on tullut vaihdettuna yleiseen, yhteiseen riippuvuuteen valtiosta, ja lähes täydelliseen byrokratisoitumiseen siinä mikä joskus oli ollut perhe-elämää.”

Rikkinäisestä perheestä tulevia, tai muuten ongelmaisia nuoria ei kuitenkaan auta lainkaan, vaikka kouraan lätkäistäisiin sata tai viisisataa euroa lisää riihikuivaa kuukaudessa. Pahinta, mitä elämänhallintansa menettäneelle voi tehdä, on antaa vastikkeetonta rahaa.

Täysijärkisen aikuisen osoittama huomio, kiinnostus ja välittäminen, sanalla sanoen lähimmäisenrakkaus ovat niitä asioita, joita ongelmanuorten elämästä puuttuu. Vasemmistolaisten tarjoama viran puolesta välittäminen ei ikinä voi korvata oikean lähimmäisen huolenpitoa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei nuorisotyön parissa ja kuntien sosiaalitoimessa työskentelisi asiansa osaavia ja nuorista aidosti välittäviä ihmisiä. Aivan varmasti työskentelee. Kuitenkin väitän, vaikka rahaa ja henkilökuntaa tungettaisiin silmät korvat täyteen, nuorten syrjäytyminen ei sillä poistuisi, jos ongelman todellisiin aiheuttajiin ei puututa.

Yhtenä esimerkkinä systeemin kummallisuudesta on erityisopetuksen tarpeessa olevien nuorten jatkuva lisääntyminen. Moniko on oikeasti ns. erityisnuori? Aina voidaan hoitaa ”paremmin” ja käyttää enemmän rahaa ja enemmän kaikkea niiden hyvien ja kaikkien kannattamien asioiden puolesta. Jokin järjestelmässä on kuitenkin pahasti vinossa, kun koko ajan enemmän ihmisiä on erityistoimien kohteena ja holhouksen alla.

Hyvinvointivaltion ongelmien aiheuttajia ei ole yksi tai kaksi, vaan mielestäni koko hyvinvointi-konsepti tulisi miettiä kokonaan uusiksi. Kannustinloukut tulisi poistaa ensimmäisenä, sen jälkeen koko nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä tulisi kumota ja korvata jonkinlaisella hajautetulla mallilla. Työllistämistä tulisi helpottaa vapauttamalla työmarkkinoita. Valtion avun ei pitäisi olla se lähtokohta, vaan viimeinen oljenkorsi. Noin aluksi.

Muutos ei yhdessä yössä tapahdu, mutta ilmeisimpiä epäkohtia korjaamalla alkaisi kulttuuri tervehtyä vähitellen. Ilman radikaaleja toimenpiteitä ei mikään määrä lisärahaa tai henkilökuntaa tule koskaan riittämään.

31 kommenttia artikkeliin “Hyvinvointivaltio syrjäyttää sinutkin!
  1. Markus Alanen sanoo:

    Miten, löytyikö muuten se edustusvaimo jota hait suomi24 treffipalstalta?

    1. Ai tämä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338380773.html

      Se olikin aikanaan hyvä läppä, levisi vaalien alla paljon. Huumori huumorina, ei tuottanut kuitenkaan silloin tulosta 😀

      1. Markus Alanen sanoo:

        Toi sun paita on hieno, arvostan.
        http://www.spreadshirt.fi/t-paidat-C4408A13404592

        Mutta asiaan, oleellinen asia tässä aiheessasi on mun mielestä taloudellinen riisto. Toihan nyt on ihan selvää kauraa että tämä meidän ns. turvaverkosto on rakenteellisesti epäonnistunut malli. Tosiasia mitä kukaan oikeasti päättävä ihminen ei uskalla sanoa ääneen. Puhun nyt käytännössä eduskunnasta ja poliittisten puolueiden (kaikki) silmäätekevistä. Perustulomalli ajatuksena on sinällään merkittävä että mikä tahansa ratkaisu verrattuna tähän nykytilanteeseen olisi huomattava parannus, ja tämä on ollut ainoa edes nimellisesti pöydällä oleva uudistus jossa olisi tehty jotain sille taloudelliselle riistolle mitä asianomaiset virastot suomessa harjoittaa. Puhun nyt siis Kelan ja Sosiaalitoimen ja mitä näitä nyt on toiminnasta ja harjoittamasta riistosta. Suomi olisi todellakin parempi paikka elää jos noille joku tekisi jotain, ihan mitä tahansa.

        Työmarkkinoiden vapauttaminen on ongelmallista jo sen takia että työntekijöiden asema yleisesti ottaen on jo nyt erittäin heikko. Kiitos ammattiliittojen jotka keskittyy saavutettujen etujen, ei työntekijöiden puolustamiseen.
        Kapitalismihan perustuu työttömyyden luomaan työvoiman kilpailutukseen. Meidän järjestelmä ei toimisi jos työttömyyttä ei stigmatisoida ja työttömiä tehdä tyytymättömiksi. Nämähän ovat markkinatalouden perusasioita. Työttömän syyttäminen omasta työttömyydestään. Sillä saavutetaan kaksi asiaa; sillä harhautetaan huomio pois siitä tosiasiasta, että työttömyys johtuu kapitalismin rakenteellisesta epäonnistumisesta. Toinen puoli on yksilöllisyyden korostaminen, kun yksilö muovaa itse oman kohtalonsa, sillä luodaan käsitystä että köyhät ovat köyhiä omaa tyhmyyttään ja rikkaat rikkaita omaa erinomaisuuttaan.

        Tämä on ihan sama asia mitä nyt rivien välistä väität, että syrjäytyneet ovat itse vastuussa omasta syrjäytymisestään ja sen hoidosta.

        p.s. väitän siis että syrjäytyminen on markkinatalouden rakenteellinen ongelma. Jos tämä sinun hajautettu mallisi toimisi aidosti vastavoimana markkinatalouden harjoittamalle riistolle, niin siinä tapauksessahan se olisi ihan loistava idea.

  2. Mikko Jokipii sanoo:

    Esität liudan argumentteja siitä mikä kaikki (tässä jo jonkin aikaa Kokoomuksen pillin tahtiin tanssineen maan) systeemissä mättää. Mitä mielestäsi tulisi tehdä? Ottaa tuet pois? Monoa perseellee moisille loisijoille, se rohkaisee tekemään?

    Tiedän paljon limanuljaskoja jotka ovat väärinkäyttäneet järjestelmää, mutta tiedän vielä enemmän ihmisiä joille se on ollut elintärkeä tukiverkko. Haluaisin sinun seuraavassa tekstissäsi esittävän selkeitä korjausehdotuksia tämän järjestelmän kohentamiseksi. Tuet pois? Tuet asteettain pois?

  3. Jani Luopajärvi sanoo:

    Ns. Hanttihommat olivat muinoin erilaisten mahdollisuuksien avaajia. Mutta sellaisten tekeminen ei ole tässä yhteiskunnassa luvallista. Hanttihommat katsotaan korkeammin verotettavaksi sivutyötuloksi, ei siis kannata olla ylen ahkera, vaan kannattanee ennemmin turvautua pikavippeihin tai sosiaalitoimeen. Hanttihomma saattaisi tarjota mahdollisuuden osoittaa osaamistaan ilman tutkintoa. Ei kannata, jos ei ole työssä tai opiskele, menee tuet. Hanttihommia tekevä olisi pelastus pienyrittäjälle tilapäisen työntekijä tarpeeseen. Ei kun on palkattava yleisillä sopimusehdoilla ja otettava riski, että jos työntekijästä haluaakin eroon, niin se onnistuu siinä missä purkankin saa tukasta. Eikä se kannata jos voi puljailla tuella jonku samaan tarpeeseen.

  4. Eeko sanoo:

    Mitä olen ollut huomaavinani, niin järjestään kaikissa niissä yhteiskunnissa joissa yhteiskunnallinen turva on heikompi, myös lähimmäisenrakkaus, yhteisöllisyys, nuorten syrjäytyminen ja kaikki muutkin mainitsemasi asiat ovat vieläkin heikommalla tolalla.

    Suomessa on omat ongelmansa, kohtuus pitää olla kaikessa. Hyvinvointivaltion yhdistäminen syrjäytymiseen on kyllä tiedettyjen faktojen ja verokkipisteiden valossa jotain ihan ufoa.

  5. Markku Hannula sanoo:

    Ennen hyvinvointivaltiota oli siis paremmin? Silloin yritteliäs köyhä ponnisteli elintasonsa parantamiseksi itse, vaikkapa salakuljetuksen, prostituution tai muun rikollisuuden saralla. Ei sossun tuet passivoineet.

    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että työ on parasta tukea. Työn verotusta pitäisi pienentää nimenomaan alimmissa palkkaluokissa ja pätkätöissä, jotta huonosti työllistyvillekin syntyisi työpaikkoja.

  6. huokaus sanoo:

    Perhe itse asiassa ei ole ihmisen ”perusyksikkö” vaan suunnilleen 100 ihmisen kyläyhteisö, lauma. Ydinperheajattelu on melkoisen uutta hömpötystä, samoin kuin nykymuotoinen avioliitto. Tämä on aikalailla kulttuurintutkimuksen nollakamaa ja haikailu ”vanhoihin hyviin aikoihin jolloin perheessä oli isä, äiti, tyttö ja poika” ei oikein kestä tarkastelua.

    Herää kysymys, että mikäli vanhemmat itse kaatuvat työtaakkansa alle ja eläkeikiä vain nostetaan, mistä ihmeestä niitä pullantuoksuisia mummuja ja pappoja tai tätejä ja setiä saadaan niitä lapsia hoitamaan?

    Väitteet siitä, että vastikkeettoman lisärahan lätkiminen ”ei huvita tehdä töitä” -nuorten käteen olisi jotenkin vasemmiston agenda, on puhdasta olkiukkoilua. Helpompihan se tietysti on väitellä kun voi keksiä vapaasti vastustajan mielipiteet ja väitellä niitä sitten nurin. Tunnen aika helvetin paljon jengiä joka on sitä pahaa ja tyhmää vasemmistoa, ja tuo ei ole ollut ensimmäisenkään sen laidan edustajan päämäärä edes kännissä ja läpällä. Joten jos haluat keskustella aikuisten pöydässä, mitä jos tarkastaisit argumenttejasi.

    Olen itse alkujani rikkinäisestä perheestä, 90-luvun laman aikaan olin sellaisissa tukiloukuissa että jouduin näpistelemään ruokaa ja kaikki energia paloi siihen työtön-työtön-lappujen täyttelyyn ja nöyryyttävän byrokratian kanssa tappelemiseen. Nekin hyvinvointiyhteiskunnan jämät olivat kuitenkin juttu, joka piti minut hakemasta elantoani ”vaihtoehtoisia teitä”.

    Itse kannatan myös tukiloukkujen poistamista. Jos aikanaan olisi ollut jonkinlainen perustulomalli, olisin voinut tehdä työttömyysajan ohella satunnaisia keikka- ja friikkuhommia, eivätkä täysin absurdit pakkoharjoittelut, joiden tuloksena käteen jäi vähemmän rahaa kuin työttömänä ollessa, olisi jatkuvasti häirinneet tietäni tuottavaksi kansalaiseksi – käytännössä pääsykokeisiin lukemista. Työttömyysaikanani tutustuin suureen joukkoon työttömiä nuoria, ja heitä kaikkia yhdisti sama juttu: töitä olisi hyvä saada jostain. Tukipummeja taisin kohdata tasan yhden, ehkä kaksi – ja jälkimmäinen oli koko ajan pilvessä. Se, että isossa joukossa on pari tällaista tapausta on harvinaisen huono syy pilata koko järjestelmä kaikille muille, mutta siinä on taas hyvä olkiukko tietysti: ”anarko-markoa ei naposta tehdä töitä”. Nykyisin olen menestynyt ja maksan mielelläni veroja, jos niillä saadaan pidettyä jonkun vihaisen nuoren miehen päätä pinnalla niin kuin minun tapauksessani kävi, sekä yhteiskuntarauhasta – niitä tiettyjä ääripään tapauksia ei töihin saada, ja jos ne eivät muualta rahaa saa, kääntyvät rikollisuuteen. Mieluimmin toimeentulotukea kuin vankeinhoitokuluja.

    En oikeastaan keksi yksinkertaisempaa ratkaisua tähän kuin jonkin sortin perustulomalli.

  7. Antti Hämäläinen sanoo:

    Edustusvaimo-läppä saa hieman todemman naisvastaisen klangin tästä vakavammasta blogitekstistäsi. Nimittäin sinulta – kuten tätä nykyä aidosti konservatiisiempia korttejaan vilauttelevalta oikeistolta laajemminkin – näyttää menevän koko hyvinvointivaltion pointti täysin ohi.

    Tämän tekstisi ytimenä tuntuu olevan, että yhteisö tai perhe hoitaa kyllä sosiaaliset ongelmat, jos niin annetaan tapahtua. Mitäs Henri tarjoat niille, joilla ei ole puolustajia perheen piirissä? Entä oletko miettinyt omaa ajatusketjua tätä höttöäsi pidemmälle; ketkä tuota hoivaa tarjoavat, jos hoivaa ei ole valtiollistettu? Naiset. Näillä puheilla vaaditaan loppujen lopuksi sitä, että naiset hoitavat jälleen niin lapset kuin iäkkäätkin. Palkatta tietenkin. 80-luvun lopussa, silloin kun tässä maassa vielä oikeasti oli jonkinlainen hyvinvointivaltiojärjestelmä (hvv loppui n. valtionosuusperustaisen rahoituksen lakkauttamisen myötä) esimerkiksi kodinhoitajat olivat kolmekin tuntia vanhuksen luona _hoivaamassa_. Nyt suuremmissa kaupungeissa yksityinen firma käy syöttämässä lääkkeet lyhimmillään vartissa ja todellinen vastuu on ollut omaisilla jo vaikka kuinka kauan. Tämän valossa se, että kehtaat puhua vasemmistolaisesta palvelujärjestelmästä kasvottomana, osoittaa että olet joko tyhmä pahantahtoinen ihminen.

    Teidän siellä kokoomuksessa pitäisi oppia enemmän vastustajistanne. Teidän pitäisi lukea enemmän yhteiskuntatieteita, niin huomaisitte (ehkä) yhteiskunnallisten asioiden olevan pirun paljon kuvittelemaanne hankalampia ja monisyisempiä. Tuo yksilön vapauden ja vastuun naittava virsi alkaa näin kolmensadan vuoden jälkeen hieman maistua pahvilta, kun katsoo mitä oikeistolaisella politiikalla on saatu jälleen kerran viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana aikaiseksi; kurjuuden koittaessa fasismi nostaa päätään Euroopassa. Kunpa tällä kerralla ei mentäisi niin pitkälle päätyyn, että vasemmiston tarvitsee rakentaa kaikki savuavista raunioista alkaen uusiksi.

    1. Nostalgisen hv-valtion keskeinen ero nykyään on kyllä se, että valtion kustannuksella ei rahoitettu niin paljoa kaikkea, jolloin ne rahoitetut kyettiin hoitamaan paremmin.

      Mitä tulee tuohon muuhun, niin siitä pitää kirjoittaa vielä ihan oma teksti.

      1. Jani Luopajärvi sanoo:

        Onkohan edes nostalginen? Hyvinvointiyhteiskunta on pikemminkin myytti.

  8. T.Tiikerintalja sanoo:

    Tuota, monenko tuntemasi perheen ilmaiseksi lapsenvahdiksi itse olet suunnitellut ryhtyväsi äitien töissäkäynnin ajaksi? Vai oletatko, että kenelläkään muulla ei ole työtä hoidettavana, vaan he ovat vapaita hoitamaan ystäviensä ja sukunsa pikkulapsi päätoimisesti muutaman vuoden?

    Mininipituinen
    äitiyslomahan on monille pakollinen valinta siksi, että joko pelkää työpaikkansa puolesta tai vaihtoehtoisesti asumisen hinta on niin korkea, että on pakko palata töihin.

    Työttömien puolestaan on sääntöjen mukaan oltava valmiina vastaanottamaan mikä tahansa työpaikka milloin tahansa. Jos lapsella ei ole silloin hoitopaikkaa, joutuu vanhempi karenssille, ja jää täysin ilman tuloja. Hoitopaikat eivät järjesty kädenkäänteessä, niitä jonotetaan.

    Pienen lapsen etu on tietenkin rauhalliset kotona vietetyt päivät, mutta niihin harvalla on varaa. Seuraavaksi paras vaihtoehto on turvalliset, jatkuvat hoitosuhteet – ei vaihtelu kenentahansa kumminkaiman taloudesta toiseen.

    Tämä ei ole mikään päiväkotien puolustuspuheenvuoro, sillä ylipitkää päivää ylitäysissä päiväkodeissa tekevät pikkulapset voivat huonosti, eikä heillä ole edes kieltä kertoa siitä. Onpahan vain huomautus siitä, että elämme reaalimaailmassa, emme utopialandiassa, jossa suku ja ystävät ovat olemassa vain sinun tarpeitasi varten.

    Sitäkin voisi tutkia, miten kiireiset päiväkodit osallistuvat ”erityislapsien” tuottamiseen. On jo todettu, että milloinkaan aiemmin ei lapsuus ole ollut niin kapeasti hyväksyttyä kuin nykyaikana. Edes normaaliin kehitykseen kuuluvaa ei aina suvaita, vaan siitä herkästi tehdään ongelma. Ikävä kyllä se on suoraa seurausta tehokkuus- ja trendikkyysvaatimuksista, joita aikuiset toisilleen työelämässä asettavat.

    Lapsilla ei ole aikaa olla lapsia, heidät halutaan nähdä tuotteina, jotka nopeasti ja vaivattomasti valmistuvat työelämän raaka-aineiksi. Sitähän EK on halunnut vaatiessaan koulunaloittamisajan aikaistamista välittämättä vaikkapa siitä, että nykyinen suomalainen aloittamisaika tuo paremmat tulokset kuin muiden maiden aloittamisajat, sopiessaan paremmin lapsen kehityksen eri vaiheisiin.

  9. Hartsa sanoo:

    ”Kaikenlaiset perhe-, sukulais- tai ystäväpiirin hoitoratkaisut on jo suorastaan kriminalisoitu.”

    Keitäköhän nämä sukulaiset tai kaverit olisivat, jotka ottaisivat vastuun lasten kokopäiväisestä hoidosta sillä aikaa, kun isät ja äidit ovat töissä? Useimpien lasten vanhempienkin isät ja äidit ovat töissä, puhumattakaan niistä kavereista.

    Minkä ihmeen ratkaisujen kriminalisoinnista oikein kirjoitat? Perhepäivähoitajia ehkä useammat haluaisivat käyttää, jos perhepäivähoitoa vain olisi enemmän tarjolla.

  10. Juho Ålander sanoo:

    ”Subjektiivisen päivähoidon myötä on tullut itsestäänselvyydeksi, että viedään lapset päiväkotiin minimipituisen äitiysloman jälkeen. Kaikenlaiset perhe-, sukulais- tai ystäväpiirin hoitoratkaisut on jo suorastaan kriminalisoitu.”

    Miten niin? Ehkä Henri sinun tuttavapiirissäsi näin on, minun lähipiiristäni ei löydy yhtä ainoaa lasta, joka olisi laitettu päiväkotiin yhdeksänkuisena.

  11. -- sanoo:

    Kokeilepa elää esimerkiksi pelkällä opintotuella ilman vanhempien rahallista tukea. Huomaat aika pian ottavasti opintolainaa, koska rahasi eivät edes riitä asiallisiin vaatteisiin saatika sitten esimerkiksi opintojen ulkopuolella opiskelemiseen tarvittavittaviin välineisiin.

    ”Mene töihin” ei myöskään oikein käy argumentiksi, koska osa-aikatöitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla niille joilla ei ole aiempaa työkokemusta.

    Enkä ole siis itse mikään niistä kuvittelemistasi luusereista, en ole eläessäni nostanut penniäkään rahaa sossusta. En ole edes hyödyntänyt opintotukea kun rahaa on ollut tarjolla hommien kautta, mutta sen voin kertoa, että 400€/kk et elä inhimillisissä olosuhteissa, ja vaikkka kuinka kovia oltaisiin niin nuo olosuhteet eivät tarjoa kovin hyvää ympäristöä opiskeluun.

    1. Olen kyllä kokeillut tätä opiskelijaelämääkin, mutta kokeilepa elää esimerkiksi pienyrittäjänä ilman, että tuloista ei ole mitään tietoa kuukausiin, mutta laskut kuitenkin kasaantuvat pöydälle ja syödäkin pitäisi.

      1. -- sanoo:

        Tuosta voidaan kyllä olla samaa mieltä, että pienyrittäjä on Suomen nyky-yhteiskunnassa se kaikkein heikommassa asemassa oleva. Se ei silti yksinään oikeuta muihin heikossa asemassa oleviin kohdistuvia toimenpiteitä. Mikset/miksette ota tätä ongelmaa esille? Nykyisellä linjallasi saat varmasti hyvin julkisuutta, mutta asiat eivät etene mihinkään ehkä uraasi lukuunottamatta.

  12. Antti Mikkonen sanoo:

    Onko sinulla ehdotusta miten sosiaaliturvajärjestelmä voisi toimia hajautetusti?

    1. Hajautettu meinaa karkeasti sitä, ettei olisi yhtä valtakunnallista mallia, vaan – esim. valtionosuuksien puitteissa – kunnat voisivat vapaammin kokeilla omia mallejaan. Aina perustulosta täyteen harkinnanvaraisuuteen. Noin hyvin lyhyesti selitettynä. Tähän pitäisi palata pelkkää kommenttia pidemmällä tekstillä.

  13. Lipa sanoo:

    Käsitinkö nyt oikein, että mielestäsi rikkinäiset kotiolot (=yleensä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat) ja vanhempien kyvyttömyys kasvattaa lapsiaan sekä siitä johtuva lasten alaikäisenä alkaneet mielenterveys- ja päihdeongelmat ja syrjäytymiskierre johtuvat siitä, että meillä on hyvinvointivaltio? Jos, niin mikä malli sinun mielestäsi auttaisi näitä ihmisiä sen sijaan?

  14. Demari sanoo:

    Se että Suomessa ja Ruotsissa on vähemmän syrjäytyneitä ja vahvempi keskiluokka kuin USAssa riittää pelkästään syy ja seuraus perusteluksi.

    Kiitos Henri kuitenki että käänsit kolikon toisenkin puolen.

    Se että kaikki olisivat laitoksissa eikä perheissä olisi mahdollista mutta koko yhteiskunta romahtaisi, mutta tämän takia laitos elämän onkin todella hirveää? Ei kukaan mene sinne jos vanhemmat ”ei huvita. Et ole varmaan itse koskaan kokenut sitä, ethän?
    Ja kukaan tuntemani henkilö ei ole mennyt sinne ”omasta tahdosta”, vaan koska sosiaaliviranomaiset ovat pakottaneet aivan järjettömästä syystä esim. ei ole mennyt kouluun 2 viikkoon ensimmäisellä luokalla johtuen koulu kiusauksesta.
    Laitos elämä on verrattavissa nuoriso vankilaan esim. kotiin tulo aika 21 – 23 tai se että sinut lukitaan huoneeseesi ehkä päiviksi tai pistetään maahan, jos palaa pinna tai et tottele järjettömiä sääntöjä.

    – Ei siis mikään ihme että osa laitos lapsista päätyvät rikollisiksi..

    Hipit taas päätyvät pummille, koska joku on kertonut heille illuusion ”hauskasta työstä”. Ja ryhtyvät täten valokuvaajiksi jne.. ja päätyvät työttömiksi koska kaikki hakevat kyseistä työpaikkaa. Tämän voi korjata sitomalla koulutus paikat työllisyyteen..

    Raha ei aina korvaa kaikkea, mutta se on ainoa joka pitää hengissä. Jos joku on masentunut niin hän voi olla masentunut vuosia: tämä on totta. Mutta tuelle tulisi pistää ehdot.

    Ennen monien lasten hankkiminen on kannattavaa nykyään ei koska eläke mielestäni eläke tulisi sitoa lasten määrään että työn määrään.

    On asioita jotka turhia ja jotka eivät vähennä syrjäytymistä. Mutta se että tuki määrää vähennetään ei myöskään auta.

    Valitettavasti koko argumenttisi valuu vessasta alas, koska olet kokoomus nuori. Et menetä toivoa jos tuet menevät pois saat vain A+ elämisen päälle A++++.

  15. Pirjo Jokinen sanoo:

    Vai oli palaute mielestäsi edelliseen irvailuusi agressiivinen?

    Yllättävän asiallisia kommenntteja siihen nähden mitä itse suolsit ja miten etukäteen jo rääväsuuna ounastelit ”paskamyrskystä”.

    Olet pihalla kuin lintulauta..
    Ei kaltaistesi kanssa saa aikaiseksi asiallista keskustelua. On kuin heittäis helmiä sioille.

    Ja sitä kuuluisaa käytettyä autoakaan ei kannata kaltaisleltasi ostaa..

    Tämä tästä.

  16. Antso Astikainen sanoo:

    Onko kuitenkin mahdollista myös se, että yhä raaistuva kapitalismi voi olla merkittävä syy ihmisten pahaan oloon, työttömyyteen ja sosiaalisiin ongelmiin? Se että mm. kokoomuslainen politiikka vaatii jatkuvaa kasvua ja samaan aikaan ihmisiä potkitaan kortistoon (ainoaan turvaverkkoon jonka mieluusti lopettaisit), johtaa monessa suhteessa juuri noihin mainitsemiisi ongelmiin. Voin epäröimättä sanoa että 95% työkykyisistä työttömistä tekisi töitä jos niitä olisi ja jos sillä nykyhinnoilla pystyy elämään. Suomen talouspolitiikka ajaa itsensä nurkkaan nykymenolla jos ihmisiltä vaaditaan yhtä aikaa kulutusta, kestävää kehitystä ja joustavuutta työssä(lue:minimipalkalla helposti irtisanottava). Nuo sanat sotivat toisiaan vastaan. Kokoomus sallii tämän hallituksessa, koska se palvelee niitä jotka tästä showsta potin keräävät. Onko esimerkiksi oikein se, että Suomen S/K-kartellin annettaan määritellä ruoan hinta niin,että kaupan kate on jopa 40% ja sen annetaan käytännössä määritellä jopa tuottajahinta. Äärimmäisen röyhkeää tässä on se, että rahastus tapahtuu välttämättömyydellä eli ruoalla, jota me kaikki joudumme väistämättä ostamaan. Jos kokoomuksella on keino, jolla edes nämä epäkohdat korjataan eli pystytte järjestämään kaikille töitä, pitämään talouselämän kurissa (mm. estätte pääomien karkaamisen ulkomaille,kuten nyt) ja takaatte jokaiselle mahdollisuuden elää niin että emme tarvitse turvaverkkoja niin suostun toki sosiaalijärjestelmän supistuksiin. Siihen asti eläkäämme tässä ah’ niin ihmistä hellivässä systeemissä.
    (Ja joo, olen työtön. 2,5 vuotta–>lähes 180 työhakemusta–>ei töitä. työkokemusta 12 vuotta ja korkeakoulutus ei vaan riitä)

    1. Ainoa politiikka joka vaatii jatkuvaa talouskasvua on sellainen, jossa valtion menoista rahoitetaan merkittävästi erilaisia palveluja tai tulonsiirtoja. En mä ole missään kohtaa puhunut turvaverkkojen lopettamisesta.

  17. jape68 sanoo:

    Köyhä ei kykene työllistämään ketään! Se lienee kiistaton tosiasia? Vain ’porvari’ ja julkinen sektori työllistää. No nythän on niin, että syrjäytymisen osasyynä on se, ettei työtä ole kaikille, eikä nykyinen äärimmilleen tehostettu työtahti houkuttele kaikkia, eikä sitä työtä voida tyhjästäkään taikoa; kouluttaminen ei auta, jos ei ole työtä mitä tehdä. Miten siis saamme lisää työtä? Työn tehostamisen sijaan työtä täytyy kehittää vähemmän tehokkaaksi, eli työtä pitää jakaa – tehottomampaa työntekoa -> tarvitaan lisää työvoimaa. Tämähän ei markkinataloudessa tietenkään onnistu yksityisellä sektorilla, mutta julkisella sektorilla tämä onnistuu, ja julkisen puolen työn houkuttelevuuskin lisääntyisi. Tämä tietenkin heikentäisi elintasoamme, eli hyvinvointiamme, mutta se on se hinta joka meidän on tästä jatkuvasta tehostamisesta maksettava. Ei tee edes kipeetä! 🙂 Yksityisellä sektorilla pitäisi etsiä tehottomuuden sijaan toisen laisia ratkaisuja esim. joustavuudesta ja työajan lyhentämisestä. 🙂

  18. jape sanoo:

    Köyhä ei kykene työllistämään ketään! Se lienee kiistaton tosiasia? Vain ’porvari’ ja julkinen sektori työllistää. No nythän on niin, että syrjäytymisen osasyynä on se, ettei työtä ole kaikille, eikä nykyinen äärimmilleen tehostettu työtahti houkuttele kaikkia, eikä sitä työtä voida tyhjästäkään taikoa; kouluttaminen ei auta, jos ei ole työtä mitä tehdä. Miten siis saamme lisää työtä? Työn tehostamisen sijaan työtä täytyy kehittää vähemmän tehokkaaksi, eli työtä pitää jakaa – tehottomampaa työntekoa -> tarvitaan lisää työvoimaa. Tämähän ei markkinataloudessa tietenkään onnistu yksityisellä sektorilla, mutta julkisella sektorilla tämä onnistuu, ja julkisen puolen työn houkuttelevuuskin lisääntyisi. Tämä tietenkin heikentäisi elintasoamme, eli hyvinvointiamme, mutta se on se hinta joka meidän on tästä jatkuvasta tehostamisesta maksettava. Ei tee edes kipeetä! 🙂 Yksityisellä sektorilla pitäisi etsiä tehottomuuden sijaan toisen laisia ratkaisuja esim. joustavuudesta ja työajan lyhentämisestä.

  19. Riikka sanoo:

    Kun blogistin edellinen teksti jo kuvasti kirjoittajan uskomatonta niin laadullisten kuin tilastollisten tutkimusten lukutaidottomuutta (tai välttelyä?), tämä päräytys puolestaan viestii sekä heikosta historiantuntemuksesta että kosketuksesta nykyarkeen.

    Toki ääriliberalistit pitävät tästä hyvinvointivaltion ja -palvelujen kasvun ja ”yhteisöllisyyden” vähenemisen kuvitteellisesta korrelaatiosta, mutta kuten luulisi olevan selvää, edes todistettu korrelaatio ei ole syy-seuraus-suhde. (Samaan tapaanhan voisimme linkittää vaikkapa ilmastonmuutoksen ja syrjäytymisen kasvun toisiinsa).
    Kun tutkimuksia kuitenkin on, mm. työelämässä vuosikymmenien aikana tapahtuneiden rajujen muutosten vaikutuksesta ihmisten arkeen ja mahdollisuuksiin toteuttaa tuota kokoomuslaisten muoti-ilmiötä, yhteisöllisyyttä, niitä kannattaisi myös lukea ennen kuin aletaan vetää hatusta ideologisia poliittisia ehdotuksia. Huolestuttavaa, jos suomalaisella poliittisella kentällä pääsee pitkälle ja vaikuttamaan tärkeisiin asioihin vain mutu-tuntumalla..

    Yhdyn täysin myös yllä esitettyyn Antti Hämäläisen kommenttiin, erityisesti yhteiskuntatieteisiin tutustumisen hyödyllisyydestä ja hoiva(työ)n sukupuolittuneisuudesta.

  20. hmmmmm... sanoo:

    Et sä Henri kuule ketään muita huijaa kuin itseäsi äänestämällä oikeistoa tuollaisella taustalla mitä mainitsit.

    Politiikalla päätetään yhteiskunnassa se, miten raha jaetaan. Oikeistopolitiikka ajaa plutokratiaan.

  21. Lauri Hietala sanoo:

    Mikä on ”oikea” erityisnuori? Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa määritelmää erityisoppilaalle joka pätisi kaikkiin kyseisen oppilasaineksen edustajiin. Syy siihen, että eo-määrät ovat kasvaneet voimakkaasti on asiantuntemuksen ja diagnosoinnin kehittyminen. Tätä nykyä koululaitos pystyy tehokkaasti ottamaan kopin myös oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia omaavista oppilaista ja kohdentamaan heille oikeaa ja riittävää hoitoa ja/tai tukea.
    On myös olemassa kolmiportainen tukiopetusasteikko: yleinen, tehostettu ja erityinentuki. Iso osa oppilaista ottanee joskus koulu-urallaan osaa ainakin yleiseen tukeen (mm. satunnainen klinikkamallinen tukiopetus esim. matematiikassa). Oppilaan tilanteen mukaan arvioidaan mitä toimenpiteitä voidaan tehdä ongelmien voittamiseksi ja asemaa voidaan ko. asteikolla muuttaa oppilaan kehityksen mukaan.
    Tavoitteena on, että jokainen peruskoululainen saa mahdollisimman hyvän peruskoulutuksen ja sitä varten erityisopetusjärjestelmä on olemassa.
    On myös esitetty näkemyksiä, että Suomen erinomainen pärjääminen kansainvälisesti koulutusvertailuissa johtuu tehokkaasta erityisopetusjärjestelmästä: meillä hyvät ja tavanomaiset oppilaat eivät ole juuri sen fiksumpia kuin muuallakaan, mutta meillä huolehditaan heikosti pärjäävien ja erityisoppilaiden koulutuksesta paremmin kuin muualla. Tämä nostaa sijoitustamme vertailuissa.

    Tärkein erityispedagogiikan peruste on yrittää taata hyvä tulevaisuus myös heikommille oppilaille eikä jättää heitä oman onnensa nojaan ”pärjää tai älä” periaatteella. Joka tapauksessa pelkkä erityisoppilaan status ei tarkoita tätä nykyä tulevaisuuden syrjäytyjää, mutta jos hänen peruskoulutuksensa laiminlyödään yhteiskunnan taholta tuhoamalla erityisopetusjärjestelmä, sitten se voi jo sitä tarkoittaa.
    Ongelma lienee siinä, että tällä hetkellä muutenkin kriittinen koulutuksen sillanpääasema, siirtyminen yläkoulusta toiselle asteelle, on monille nuorille liian vaikea tai oikeaa paikkaa ei toiselta puolelta itselle löydy. Tästä syystä mm. oppisopimuskoulutusjärjestelmästä pitäisi ehkäpä viilata todellinen kolmas vaihtoehto lukion ja ammattikoulun rinnalle.

  22. huvittunut sanoo:

    ”Ei ole mikään sattuma, että Suomessa on paljon yksinhuoltajia ja yksinäisiä vanhuksia. Perhe on ihmisen luontainen yksikkö, jonka olemassaolo ei perustu lainsäädäntöön vaan biologisiin ja sosiaalisiin syihin.”

    Muuten hyvä, paitsi että menee pieleen. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli ei johda avioeroon sen yleisemmin kuin vaikkapa jenkkiläinenkään malli. Ratkaisevat tekijät löytyvät länsimaissa kasvaneesta elintasosta ja tasa-arvoisesta yhteiskuntamallista jossa niin naisilla kuin miehillä on oikeus ja mahdollisuus yksilöllisyyteen ja elannon ansaitsemiseen tavalla joka on kehitysmaissa vielä suht vierasta.

    Toisekseen, yhteisöllisyys (mitattuna vapaaehtoistyön tms. hyväntekeväisyyden muodossa) vaihtelee vahvasti alueellisesti. USAn ohella niin Kanada kuin monet eurooppalaiset hyvinvointivaltiot (Irlanti, Sveitsi, Alankomaat) pärjäävät erittäin hyvin. Tässäkään ei valtiomalli vaikuta ratkaisevalta.

    On selvää, että pohjoismaalainen hyvinvointivaltio as we know it on tullut tietyllä tapaa tiensä päähän. Uudistuksia on tehtävä – itse asiassa ne olisi jo pitänyt tehdä. Olen kuitenkin sen verran pragmaattinen konservatiivi, etten katso mielekkäänä heittää vähintäänkin kohtuuhyvin toiminutta mallia romukoppaan kerralla, vaan pitäisin mielekkäänä uudistaa sitä. Markkinat on syytä pitää mahdollisimman vapaina, mutta valtion roolia ei kannata romuttaa: edellinen luo hyvinvointia ja jälkimmäinen välittää osaltaan sitä yhteiskuntaan.

Ota kantaa