Kovat vasemmistoarvot

Blogi

Presidentti Niinistö lupasi jo vaalikampanjassaan perustaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä pohtivan työryhmän, minkä lupauksen Niinistö toteuttikin heti kautensa alkajaisiksi. Työryhmän työssä ovat olleet mukana mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Pelastakaa Lapset ry ja Väestöliitto. Siitä huolimatta työryhmän ulostulot ovat aiheuttaneet lähinnä ivaa ja nälvintää poliittisen kentän vasemmalla ja vihreällä laidalla.

Osaltaan Niinistön työhön kohdistunut kritiikki on perustunut tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärtämiseen ja vääristellyn sanoman tuohtuneeseen paheksuntaan. On annettu ymmärtää, että Niinistö olisi kehottanut nuoria ottamaan itseään niskasta kiinni, vaikka Niinistö nimenomaisesti on kehottanut syrjäytymisvaarassa olevien läheisiä muistamaan oman vastuunsa.

Keskeisin kritiikki on ollut se, että ”työryhmän esitykset heijastelevat oikeistolaista käsitystä yksilöiden omasta vastuusta ja sivuuttavat yhteiskunnalliset ratkaisut täysin”. Suomeksi sanottuna ongelmaksi nähdään siis se, että Niinistö ei esitä määrärahojen lisäämistä eikä verotuksen kiristämistä, kuten tietysti jokaisen poliitikon kuuluisi.

Niinistöön kohdistunut kritiikki paljastaa vasemmistolaisen ihmiskuvan raadollisuuden rujoimmillaan.

Ensinnäkin syrjäytyminen nähdään kollektiivisena ilmiönä sen sijaan, että nähtäisiin yksilölliset tarinat sen takana. Syrjäytyminen on hyvin laaja käsite, ja syrjäytymisvaarassa voi olla hyvin monenlaisista eri syistä. Useimmissa tapauksissa syrjäytymiseen liittyy perhe- ja lähisuhteisiin liittyviä ongelmia, jotka eivät ratkea parhaallakaan yhteiskunnallisella suunnittelulla, vaan joihin tarvitaan yksilölähtöistä välittämisen kulttuuria.

Toisekseen vasemmistolaisessa ajattelussa ”yhteiskunta” ei näyttäydy yksilöiden muodostamana yhteisönä, vaan rahansiirtokoneena, jossa demokraattisen prosessin oikeutuksella päätetään, kenen taskusta rahaa otetaan ja kenelle se siirretään. Käsitys siitä, että vain poliittiset ratkaisut mahdollistavat yhteiskunnallisen hyvän, perustuu kyyniseen ihmiskuvaan, jossa yksilöt eivät kykene tai halua tehdä hyvää, ellei heitä siihen pakoteta. Ihmisten uskotaan keräävän varallisuutta vain omiin ahneisiin tarpeisiinsa, ellei valtiollinen Robin Hood verotuksen muodossa säännöllisesti ryöstä osaa heidän varallisuudestaan ja siirrä sitä toisaalle.

Moderni biologia ei tosin anna tukea vasemmistolaiselle ihmiskuvalle. Ihmiset eivät olekaan luonnostaan kyynisiä ja ahneita luokkasodan kävijöitä, vaan taipumus empatiaan, auttamiseen ja hyvän tekemiseen näkyisi olevan myötäsyntyistä kaikilla kädellisillä lajeilla. Hyväntekeväisyys on paljon vanhempi keksintö kuin ns. hyvinvointivaltio.

Sosialidemokraattinen yhteiskuntasuunnittelu on kylläkin johtanut siihen, että ihmisten luontainen auttamisenhalu on vähentynyt. Sosiaalivaltion jatkuva laajeneminen on johtanut siihen, etteivät ihmiset enää tunnista omaa vastuutaan lähimmäisen hädässä. Ongelmiin huudetaan avuksi yhteiskuntaa sen sijaan, että kantaisimme itse vastuumme moraalisia valintoja tekevinä yksilöinä. Ehkä tässä on selitys myös sille, miksi syrjäytymisestä on tullut keskeinen ongelma juuri korkean verotuksen ja laajan sosiaalivaltion maissa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan analyysin mukaan Suomessa on yli 50 000 syrjäytynyttä nuorta. Se on pelottavan suuri määrä. Ei sysätä vastuutamme lähimmäisestä poliitikoille ja ”yhteiskunnallisille ratkaisuille”, vaan autetaan ja tuetaan kukin osaltamme ihmisiä lähellämme ja vähän kauempanakin. Etenkin nuorten ihmisten kohdalla pienetkin teot voivat ratkaista koko tulevan elämän suunnan.

9 kommenttia artikkeliin “Kovat vasemmistoarvot
  1. huvittunut sanoo:

    Itseasiassa pitäisin pääasiallisena ongelmana ym. vasemmiston affektin purkauksessa sitä, että Niinistö ei suinkaan rajannut muista interventiokeinoja ja/tai vaihtoehtoja pois, vaan ainoastaan painotti sosiaalisten suhteiden merkitystä. Näin ollen älähdys tuli siitä mitä Niinistö EI sanonut, perustuen tulkintaan jonka mukaan sillä ei olisi hänen mielestään merkitystä.

    Kyseinen näkökanta on järjetön, sillä se perustuu puhtaaseen tarkoitushakuiseen TULKINTAAN. Tämä vastaavanlainen idiotismi ilmenee tyypillisimmillään esim. netin keskustelupalstojen jutuissa, joissa vaikkapa USA:n ulkopoliittisia kömmähdyksiä kritisoiva saa kimppuunsa trolliarmeijan jonka mielestä kyseessä on ”kommari” koskapa henkilö ei samassa viestissä tuominnut Venäjän sisäpoliittista tilannetta.

    ”Moderni biologia ei tosin anna tukea vasemmistolaiselle ihmiskuvalle. Ihmiset eivät olekaan luonnostaan kyynisiä ja ahneita luokkasodan kävijöitä, vaan taipumus empatiaan, auttamiseen ja hyvän tekemiseen näkyisi olevan myötäsyntyistä kaikilla kädellisillä lajeilla.”

    Tämä on puolestaan ongelmallinen tulkinta. Ihminen on paitsi altruistinen myös ajoittaiseen itsekkyyteen ja nurkkakuntaisuuteen taipuvainen. Meillä on taipumus muodostaa ”blokkeja”. Olemme myös perinjuurin sosiaalinen eläin, joten esim. anarkokapitalistinen käsitys puhtaasta sopimusyhteiskunnasta on silkka harha – mikään sosiaalinen laji ei toimi ilman eriasteisia de facto pakkoja (ryhmäpaine, johtajan pakkovalta jne.) eikä jätä ajamatta ryhmäetujaan, joten yhden yksittäisen väkivaltamonopolin tilalle syntyisi vain anarkistinen kokoelma useita pienempiä. Yksilöiden toiminta myös muuttuu osana ryhmää/yhteiskuntaa ja omaamme lisäksi varsin rajallisen perspektiivin (esim. pitkän tähtäimen suunnittelun ongelmallisuus).

    Aivojemme toiminta on myös sen verran plastista, että tästäkään syystä emme voi todeta modernin biologian tukevan suuntausta X tai Y. Näyttää ainoastaan todennäköiseltä, että ne idealistiset ääripäät (homo sovieticus & totaalinen laissez faire -yksilö) ovat utopiaa.

  2. Emilia sanoo:

    ”Sosialidemokraattinen yhteiskuntasuunnittelu on kylläkin johtanut siihen, että ihmisten luontainen auttamisenhalu on vähentynyt.”

    Tästä brutaalista väitteestä puuttuu fakta, tai jonkinlainen lähde.
    Ensinnäkään ei ole realistista todeta niinkin laajan ryhmän kuin ”ihmisten” halun auttaa vähentyneen. Tarkoitat kuitenkin ilmeisesti suomalaisia ihmisiä. Meistä suurin osa ei kuitenkaan ole vasemmistolaisia tai vihreitä, kuitenkin syytät sosiaalidemokraattista yhteiskuntasuunnittelua ihmisten mielten mädättämisestä.
    Toiseksi ei ole minkäänlaista keinoa mitata mainitsemaasi ”luontaisen auttamishalun vähenemistä”. Esimerkiksi kyselyyn vastaaminen ja tositilanteetkin ovat kaksi eri asiaa, eikä kukaan varmasti myöntäisi jättävänsä mielummin puutumatta asioihin, joissa yleinen mielipide pitää sitä normina.
    Kolmanneksi Kokoomuksen oikeistopolitiikka osoittaa väliinpitämättömyyttä ja luontaisen auttamishalun vähenemistä parhaimmillaan. Riittää, kun klikkaa itsensä teidän kokoomusnuorten sivuille – lukemansa perusteella saa suurin annoksin täyttä, hyytävää ja itsekästä kylmyyttä, sekä saa tosissaan pelätä yhteiskuntamme tulevaisuuden puolesta, tai jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle tehdessään yhdenkin väärän liikkeen, tai ei menesty urallaan.
    Tiedätkö kenen joukoissa seisot ? Mitä asioita ajat ? Oletko turvassa omiesi joukossa ?

  3. Saara sanoo:

    ”…kyyniseen ihmiskuvaan, jossa yksilöt eivät kykene tai halua tehdä hyvää, ellei heitä siihen pakoteta.”

    Tämän sijaan Niinistö tarjoaa ihmiskuvaa, jossa yksilöt eivät kykene tai halua tehdä hyvää, ellei heitä siihen kehoteta?

    Onko nyt oikeastaan kovinkaan suurta eroa sillä, kehotammeko vai pakotammeko? Kummankin vaihtoehdon vaikutusvoima nykyiseen tilanteeseen näyttää täältä katsellen melko heikolta.

    Kuvittelisin, että he, joilla mielenterveys ja elämänhallinta ovat siinä määrin kunnossa, että energiaa ja huomiota riittää muuhunkin kuin minimijaksamiseen, kyllä huomioivat lähipiirinsä nuoria kehottamattakin. He puolestaan, jotka eivät huomioi, eivät sitä tee edelleenkään, vaikka pakottaisimme tai kehottaisimme. Ei siksi, että se olisi heidän tietoinen valintansa, vaan siksi että heidän käytettävissä oleva energiansa kuluu joka päivä loppuun jo ennen kuin ensimmäinen epäitsekkyyden ja rakkauden sävyttämä ajatus ehtii heidän mielessään syttyä.

    Totta kai olisi tärkeää, että jokaisella nuorella olisi lähipiirissään – ei siis ainoastaan koulussaan tai kuntansa nuorisotalolla – kuunteleva ja välittävä aikuinen. Mutta kun ei ole. Silloin ne yhteiskunnan tarjoamat korvikkeet ovat kultaakin kalliimpia.

    Tulisi ymmärtää, että tällä hetkellä petaamme kotioloja nykyisten lasten ja nuorten tuleville lapsille. Nykyisistä aikuisista he, jotka eivät enää jaksa välittää, ovat jo suurimmaksi osaksi menetettyjä tapauksia. He eivät saa Niinistön teeseistä maagisesti lisää virtaa, vapaa-aikaa, raittiutta ja mitä kaikkea muuta tässä tilanteessa tarvittaisiinkaan.

    Emme saa jättää nykyisiä nuoria ja lapsia niin pahasti näiden ihmisten olemattoman jaksamisen varaan, että välinpitämättömyyden ja itsekeskeisyyden kierre siirtyy vielä heidänkin jälkipolvelleen! Kierre pitää katkaista nyt, ja Niinistön tulisi vielä selkeämmin myöntää oma osuutensa tässä nykyisessä ahdingossa, jonka arkkuun hänen myötävaikutuksellaan lyötiin useampia nauloja 90-luvun lamassa.

  4. Saara sanoo:

    Huvittunut sanoo: ”Itseasiassa pitäisin pääasiallisena ongelmana ym. vasemmiston affektin purkauksessa sitä, että Niinistö ei suinkaan rajannut muista interventiokeinoja ja/tai vaihtoehtoja pois, vaan ainoastaan painotti sosiaalisten suhteiden merkitystä. Näin ollen älähdys tuli siitä mitä Niinistö EI sanonut, perustuen tulkintaan jonka mukaan sillä ei olisi hänen mielestään merkitystä.”

    Rydman tekee tekstissään aivan samanlaisen tarkoitushakuisen (tai sitten vain älyvapaan) virhetulkinnan määritellessään Niinistön teesien arvostelijat henkilöiksi, jotka edellyttävät _yksinomaan_ yhteiskunnan auttavan hädänalaisia nuoria, eivätkä tee mitään itse.

    Tosiasiassa Niinistön sivusto loukannee eniten juuri heitä, jotka ovat itse aktiivisia, osallistuvia ja välittäviä. Kukaan kun ei voi henkilökohtaisesti kaikkia Suomen nuoria auttaa. Osalla aikuisista on itsellään niin suuria ongelmia, että heidän vaikutuspiirissään olevat lapset ja nuoret kärsivät. Välittävälle aikuiselle tämä on todella tuskallista katsottavaa, eivätkä Niinistön teesit sitä tuskaa helpota yhtään.

    Lienee siis ihan myönteistä, että niinkin moni on tuota niksisivustoa arvostellut. Enpä näet pidä kovinkaan todennäköisenä, että kritiikkiä tulisi pääasiassa näiltä välinpitämättömiltä ja vastuuta pakoilevilta aikuisilta, joiksi Rydman meidät arvostelijat yrittää luokitella. Eivätköhän he ole tämän asian suhteen aivan yhtä välinpitämättömiä, passiivisia ja vastuuta pakoilevia kuin muutenkin.

    1. T.Tiikerintalja sanoo:

      Saara on oikeassa, juuri ne, jotka välittävät ja näkevät todellisuuden, reagoivat.

      Jos todellista kiinnostusta syrjäytymisen torjuntaan olisi, huomioita, jotka tuovat esiin rakenteellisia ongelmia, pidettäisiin äärettömän arvokkaina ja ryhdyttäisiin heti korjaamaan asioita.

      Nyt kaikki karusta todellisuudesta kertova vain jyrkästi torjutaan.

      Ikävästi syntyy tosiaan kuva, että syrjinnästä puhutaan vain, jotta voitaisiin tuntea ylemmyyttä tyyliin ”olen niin jalo, että olen huolissani”, mutta koetaan häiritsevänä se, että asioita voisi muuttaa, jotta nuoret ja heidän vanhempansa eivät syrjäytyisi.

    2. huvittunut sanoo:

      ”Tosiasiassa Niinistön sivusto loukannee eniten juuri heitä, jotka ovat itse aktiivisia, osallistuvia ja välittäviä.”

      Milläköhän logiikalla? Vaikea kuvitella, että kehotus laittaa ”perustat kuntoon” loukkaisi ketään sellaista jotka näkevät työssään sen mitä seuraa siitä kun perustat eivät ole kunnossa.

      1. T.Tiikerintalja sanoo:

        Todennäköisesti sillä logiikalla, että ne, jotka ilman työrooliaan tutustuvat ihmisiin, saavat tarkemmin tietää, millaiset asiat pudottavat ihmiset sivuun. Työroolissahan odotetaan vain tietynlaisia vastauksia – usein ihmistä ei kohdata lainkaan, vaan työntekijän ennakkoasenne torjuu aidon kohtaamisen.

        Joskus työntekijän asenne voi olla niin tyly, että etuuksiin ja muihin apuihin oikeutettu henkilö jättää hakematta niitä, vain siksi, ettei halua kokea alistavaa ja ymmärtämätöntä kohtelua.

        Esim sosiaalityöntekijöiden työnkuvaan ja koulutukseen periaatteessa kyllä kuuluu kartoittaa etuuksien ja tukimuotojen tarvetta kunnassa ja toimia niiden järjestymiseksi. Ikävä kyllä usein työntekijä on kouluttamaton ja koulutettukin voi pitää tehtävänään vain ihmisten karkottamista. (Sellaisellakin joku on kehuskellut.)

        Esim kolmas sektori on paljon tarkemmin perillä siitä, mitä ihmisille ihan oikesti yhteiskunnan rattaissa tapahtuu, kuin työntekijät, jotka ovat itse osa yhteiskunnan rattaita. Toki joukkoon mahtuu oikealla asenteellakin tekeviä, mutta myös niitä, jotka ovat sokeita sille, miten itse toimivat syrjäyttävästi.

        Joka tapauksessa, jos syrjäytymisen ehkäisemisestä oltaisiin vähänkään aidosti kiinnostuneita, ei niitä kommentteja, jotka kertovat syrjäyttävistä rakenteista, torjuttaisi.

  5. huvittunut sanoo:

    ”Todennäköisesti sillä logiikalla, että ne, jotka ilman työrooliaan tutustuvat ihmisiin, saavat tarkemmin tietää, millaiset asiat pudottavat ihmiset sivuun. Työroolissahan odotetaan vain tietynlaisia vastauksia – usein ihmistä ei kohdata lainkaan, vaan työntekijän ennakkoasenne torjuu aidon kohtaamisen.”

    Eli tämä kehotus loukkaa nyt niitä jotka työskentelevät syrjäytyneiden parissa mutta omaavat asennevamman …?

    En nyt ollenkaan ymmärrä mitä yrität ajaa takaa. Vastauksesi ei liittynyt ollenkaan aiheeseen. Otetaan siis uusiksi: millä logiikalla Niinistön kehotus loukkaa ihmisiä, jotka työskentelevät syrjäytymisen ehkäisemiseksi?

    1. Saara sanoo:

      …millä logiikalla Niinistön kehotus loukkaa ihmisiä, jotka työskentelevät syrjäytymisen ehkäisemiseksi?
      Kuvailin tätä jo tuossa aiemmassa kommentissani. Mutta uusiksi: nämä ihmiset näkevät, että heidän työskentelynsä ei riitä ehkäisemään syrjäytymistä makrotasolla. Tuhansia lapsia ja nuoria syrjäytyy jatkuvasti ja vääjäämättä heidän panoksestaan huolimatta. He näkevät, että kaikkien nuorten elämässä ei ole aikuisia, jotka kykenisivät olemaan nuorille läsnä, ja juuri siinä on se ongelma.

      Ei auta, että alkoholistivanhempaa ohjeistetaan internetsivustolla: ”Lopeta alkoholismi ja mene viettämään aikaa nuoresi kanssa!” Luuleeko presidentti Niinistö, että ne aikuiset, joille nuo pullanleivontavinkit oli ilmeisesti suunnattu, ylipäätään edes lukevat näitä vinkkejä nettipokerin pelaamisen ja seksichateissa roikkumisen lomassa usean promillen kuoseissa (näin kärjistettynä)? Tai vaihtoehtoisesti ne masennuslääkkeiden turruttamat avohoitopotilasyksinhuoltajat, joiden päällimmäisenä huolenaiheena on kulissin saaminen välttävään kuntoon lastensuojelun kotikäynnin ajaksi? Entäpä ne täysin rakkaudettomat, väkivaltaiset sadistiongelmakimppuvanhemmat, joille on tärkeää lähinnä lapsilisän tuleminen tilille joka kuukausi, jotta sen voi seuraavana iltana sijoittaa lähikapakkaan tai kuukauden reseptilääkeannokseen, jolla saadaan kätevästi nuppi turvoksiin? Kaikki nämä ovat esimerkkejä todellisesta elämästä, ja näihin ei kauempaa katsovien välittävien aikuisten pullanpaistot auta, vaikka presidentti julkaisisi vinkkejään mainostelevisiossa. Ei sittenkään, vaikka jokunen ongelmavanhempi sattuisi joskus jopa vahingossa lukemaan vinkin tai pari.

      Kyse on paljon, paljon vakavammasta asiasta kuin siitä, että jotkut vanhemmat eivät vain ole vinkkien puuttuessa ole tajunneet, että olisi lapsille hyväksi olla tervehenkisessä kontaktissa vanhempiinsa. Näistä vanhemmista ei sitä tervehenkistä kontaktia irtoa – ei vaikka he kuinka kovasti sitä itse haluaisivat tarjota. Ainoa mahdollisuus pelastaa heidän lapsensa on tarjota ulkopuolista tukea heti, kun sitä tarvitaan eikä vasta sitten, kun lapsikin on liian sairas kyetäkseen enää koskaan normaaliin elämään.

Ota kantaa