Pahat republikaaniset aateveljet

Blogi

Suomessa on vallalla ajattelu, jossa Yhdysvaltain politiikassa jotenkin rakenteellisesti demokraatit ovat hyviä ja republikaanit pahoja.  Kokoomukselle on tuntunut jotenkin vaikealta myöntää yhteyttä republikaaneihin ja tuoreessa Nykypäivässä Petteri Orpo kuvaili demokraatteja aatemaailmaltaan läheisemmäksi. Orpon kunniaksi toki täytyy sanoa, että hän toi avoimesti esiin Suomen mediassa esiintyvän kuvan republikaaneista olevan kohtuuton ja toimittaja erityisesti poimi esiin lainaukset, joilla luodaan kuvaa demokraateista todellisina aateveljinä.

Poliittisesti tietysti on vaikea myöntää, että jollakulla suomalaisella poliitikolla olisi mitään yhteistä republikaanien kanssa. Suomalainen media on avoimesti jo pitkän aikaa valinnut, että on oikein kannattaa demokraatteja. Uutisointi ja otsikointi on aina demokraateille edullista ja yhteys republikaaneihin pyritään heti esittämään jotenkin tuomittavana. Kun lukee ulkomaisia medioita, niin kaikki republikaaneille ikävä uutisointi löytää aina tiensä Suomeen, mutta demokraateille ikävä katoaa. Eipä täällä paljon saa lukea demokraatteja lähellä olevien ammattiliittojen ja poliitikkojen luomista julkisen sektorin työntekijöiden runsaista eläkeohjelmista, jotka ovat kaatamassa osavaltioita ja kaupunkeja konkurssin partaalle.

Jos republikaanit tekevät jotain ikävää, niin se annetaan ymmärtää raivokkaasti punainen valomiekka välkkyen pimeän voimien ohjaamana tehdyksi valinnaksi. Jos demokraatti tekee saman, niin valinta on pienin paha vaikeassa tilanteessa.  Ajatellaan nyt sitten, vaikka Guantanamoa. Bushin kaudella se osoitti Yhdysvallat muka Natsi-Saksasta seuraavaksi. Obamalle taas oli ok myöntää Nobelin rauhanpalkinto, koska hän vastuullisesti lupasi vaalien alla sen sulkea, mutta ensimmäinen virkakausi on iloisesti jatkettu samaa linjaa. Yhdysvaltojen kansalliset turvallisuusintressit pysyvät, vaikka presidentit vaihtuvat. Vain Suomen media vaihtaa mieltään asioista. Toki pitäen roiston ja hyviksen roolit vakaina.

Yleiseksi osoitukseksi siitä, että republikaanit ovat pahoja ja demokraatit hyviä, tuntuu Suomessa riittävän kuolemantuomio, abortti, homojen oikeudet ja käsiaseet. Kuolemantuomio on näistä kaikkein jännin, koska valtaosa demokraateistakin sitä kannattaa. Kongressissa on myös paljon demokraatteja edustavia edustajia, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät tue lainsäädäntöhankkeita, joissa yritettäisiin edistää aborttia, asekieltoja tai sukupuolineutraalia avioliittoa.

Se toki varmaan on totta, että näissä kysymyksissä republikaanit ovat jyrkempiä. ( Joskin alueelliset erot ovat suuria.) Enkä minäkään nyt noista republikaanien kannoista niin innostu. Suomessa kuitenkin välillä unohtuu, ettei kysymys ole pelkästään itse lainsäädännön sisällöstä, vaan olennaisesti myös toimivallasta. Yhdysvallat ovat nimensäkin mukaisesti liittovaltio. Republikaaneissa on aina ollut demokraatteja vahvempi halu siihen, että osavaltioilla ( ja ennen kaikkea ihmisillä itsellään) tulisi olla päätösvalta suurimmassa osassa asioista. Liittovaltion taas pitäisi pysyä suppeana ja hoitaa vain rajoitettuja tehtäviä.

On luontevaa, että suomalaiset, maltalaiset ja bulgarialaiset päätyvät erilaiseen lainsäädäntöön joissain arvokysymyksissä. EU:ta ei pitäisi ohjata näistä päättämään. Minusta on yhtä lailla luontevaa, että Massachusettsissa ja Missisippissä on myös erilaisia käsityksiä siitä, millaista näiden asioiden sääntelyn tulisi olla.

Osittain samasta on kysymys myös esimerkiksi terveydenhuollossa, kun Romney sanoo, että osavaltiot voivat säätää Obamacaren kaltaisia asioita, muttei liittovaltio. Kysymys on samanlainen kuin EU:ssa. Eivät suomalaisetkaan halua, että kreikkalaiset päättävät suomalaisten puolesta verotuksesta, kouluista tai vanhuspalveluista. Ei sen nyt pitäisi olla tavatonta, että republikaanit haluavat samaa. Toisaalta voihan aateveljeyttä demokraatteihin löytyä joiltain helposti: Jos kannattaa tehotonta, byrokraattista ja korruptoitunutta Brysselistä johdettua Eurooppaa, voi luontevasti kannattaa tehotonta, byrokraattista ja korruptoitunutta Washingtonista johdettua Amerikkaa 😉 Toki on myönnettävä, etteivät republikaanitkaan osavaltiojohtoisuudessa mitenkään johdonmukaisia ole. Tasa-arvotuponsa ja takuutensa kullakin, ihan kaikkialla.

Obamacare on muuten vähän sama kuin vanhuspalvelulaki. Säädetäänkö keskusjohtoisesti Helsingissä/Washingtonissa tiukka kaikkia pakottava laki vai annetaanko päätöksentekovaltaa paikalliselle tasolle?

Minulla oli etuoikeus asua Ohiossa (joka on aika keskeinen vaa’ankieliosavaltio) demokraattien suurvoittoon päättyneiden vuoden 2006 vaalien aikaan. Siis aikana, jolloin Suomessa uutisoitiin demokraattien olevan nousussa, koska Bushin ulkopolitiikka, ilmastopolitiikka ja oikeuspolitiikka olivat suututtaneet amerikkalaiset. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan ollut Ohiossa demokraattien mielestä Bushin pääsynti. Mainosten pääsyyte Bushia ja republikaaneja vastaan oli se, että he kannattavat vapaakauppaa. Liittovaltion piti puuttua siihen, ettei esimerkiksi Euroopasta voida tuoda kilpailukykyisiä tuotteita Yhdysvaltain markkinoille, jos Ohiossa on aiemmin tehty tällaisia tuotteita. Kyllä minulla oli suuria vaikeuksia tuntea Ohion demokraatteja aateveljiksi, vaikka kuinka republikaaneissa joku jyrkästi aborttia vastustaisikin.

Monet Suomessa myös muistuttavat, kuinka solidaarisuusvero ei ratkaise kestävyysvajetta, vaan tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Demokraattien suusta taas jotenkin hyväksyttävänä pidetään ajatuksia, kuinka valtavaa kestävyysvajetta muka ratkaistaan vain rikkaita verottamalla. Miksi se nyt Atlantin toisella puolella onkin jotenkin vastuullista ja etuuksien sopeuttaminen/leikkaaminen ei olekaan vastuullista?

Molemmissa Yhdysvaltain puolueissa on hyviä ja huonoja puolia ja molemmat politikoivat epäjohdonmukaisesti. Vastakkainasettelun jyrkkeneminen on suuri sääli. Molemmista puolueista tulee hyviä ja huonoja poliitikkoja ja molemmissa puolueissa on inhottavia piirteitä. Minä en kuitenkaan pidä mitenkään tavattomana ajatusta, että Kokoomuksen, joka sanoo kannattavansa paikallista innovatiivisuutta ja päätöksentekoa, kansalaisten omavastuuta, vapaata kauppaa ja taloudellista toimeliaisuutta, luonteva aatetoveri voisi olla se puolue, joka haluaa päätösvaltaa ensisijassa pois keskushallinnolta ja jonka mielestä on hyvä, että maailman valtiot voivat käydä kauppaa toistensa kanssa ilman tulleja tai muita kaupan esteitä.

5 kommenttia artikkeliin “Pahat republikaaniset aateveljet
  1. huvttunut sanoo:

    Bloggailuhan ei toki vaadi pohjatietoja aiheesta, mutta silloin tuppaa tulemaan huvittavia kömmähdyksiä.

    “Republikaaneissa on aina ollut demokraatteja vahvempi halu siihen, että osavaltioilla ( ja ennen kaikkea ihmisillä itsellään) tulisi olla päätösvalta suurimmassa osassa asioista. Liittovaltion taas pitäisi pysyä suppeana ja hoitaa vain rajoitettuja tehtäviä.”

    Ei pidä paikkaansa. Tutustupa demokraattien historiaan: puolue kehittyi nimenomaan anti-federalisteista. Aina sisällissotaan asti (jolloin puolue jakaantui tehokkaasti “sota” ja “rauha” linjojen välillä) ym. seikat olivat keskeisiä nimenomaan demokraateille.

    “Mikään näistä asioista ei kuitenkaan ollut Ohiossa demokraattien mielestä Bushin pääsynti. Mainosten pääsyyte Bushia ja republikaaneja vastaan oli se, että he kannattavat vapaakauppaa. … Kyllä minulla oli suuria vaikeuksia tuntea Ohion demokraatteja aateveljiksi, vaikka kuinka republikaaneissa joku jyrkästi aborttia vastustaisikin.”

    Heh, sikäli kun tuontitullit ja muut vapaan kaupan VASTAISET toimintamallit ovat olleet republikaanien peruskauraa, on vaikea nähdä että millä tavoin tämä lähentää kokoomuslaista nimenomaan republikaaneihin.

  2. huvittunut sanoo:

    Kommenttejani ei toki tarvitse julkaista, mutta olisi blogistiltakin järkevää myöntää juttunsa virheet ja oikaista ne. Jos siis ihmiselle normaali toimintamalli nimeltään “oppiminen” kiinnostaa.

  3. Kalle Isotalo sanoo:

    Tämä on uusisuomen blogistani pyynnöstä tänne siirretty kirjoitus. En yleisesti ottaen seuraa kommentteja täällä. Yhdessä paikassa riittää…

    Voi olla, että aina oli liian vahva ilmaus. En kovin tarkasti tunne 1800 -luvun amerikan sisäpolitiikan jakolinjoja. Joka tapauksessa jo pitkään republikaaneissa on ollut vahvempi halu osavaltioiden toimivallan korostamiseen.

    Eikä kirjoituksessa väitettykään, etteivätkö republikaanit aika ajoin sortuisi virheisiin tai tekisi protektionistisia päätöksiä. Kaikissa demokratioissa aika ajoin tehdään populismin hengessä ja vastustajien tai etujärjestöjen paineessa tällaisia päätöksiä. Se ei kuitenkaan muuta sitä peruslinjaa, että demokraatit vahvoine ammattiyhdistysliiketaustoineen, ovat korostetummin protektionismin puolella.

  4. huvittunut sanoo:

    “Joka tapauksessa jo pitkään republikaaneissa on ollut vahvempi halu osavaltioiden toimivallan korostamiseen.”

    Tämä(kin) on ongelmallinen väite. Esim. aborttiin, marijuanalainsäädäntöön, passiiviseen eutanasiaan (mm. Schiavo-keissi) littyen republikaaneilla on hyvin vahva historia osavaltioiden määräysvallan haastamisessa. Perustason tekopyhää meininkiä: omaksi väitettyjä arvoja (osavalioiden toimivalta) puolustetaan vain ja ainoastaan silloin kun niiden käytännön soveltamisesta ollaan samaa mieltä.

    “Se ei kuitenkaan muuta sitä peruslinjaa, että demokraatit vahvoine ammattiyhdistysliiketaustoineen, ovat korostetummin protektionismin puolella.”

    Ensinnäkin, ay-liike ei ole protektionismin synonyymi. Toisekseen, tänään uutisoidun Fraser -instituutin tekemän tutkimuksen mukaan nimenomaan kuluneen vuosituhannen aikana (kaksi saman rebupressan virkakautta) USA:n taloudellinen vapaus on heikentynyt huomattavasti. Suomen taloudesta pillitetään näillä sivuilla usein sitä ja tätä, mutta olemme sijalla 9 siinä missä USA sijalla 18!

    Joten kantojen tarkistamiseen taitaa olla taas enemmänkin aihetta … 🙂

  5. Heidi Leskinen sanoo:

    Republikaanit ovat vastaan sitä, että kaikilla olisi mahdollisuus terveydenhuoltoon joutumatta taloudelliseen konkurssiin (Obaman terveydenhuoltouudistus). Ja vaikka kyse olisikin tästä Bryssel-Helsinkimäisestä kompleksista, niin voi vain kysyä miksi republikaanit vastustaisivat uutta “tiukkaa” lainsäädäntöä, muuten kuin etteivät tekisi niin tiukkaa lainsäädäntöä? Vain osa amerikkalaisistako sitten olisi oikeutettuja terveyteen ilman suuria elämäämuuttavia taloudellisia seurauksia? Ne joilla ei ole varaa vakuutukseen ja muutenkin siis vähävaraisia joutuisivat pahoihin velkataakkoihin vain siksi että haluavat elää terveenä?

Ota kantaa