Sosiaaliturvan huippumallit haussa

Blogi

Aiemmin tällä viikolla kirjoitin, että mielestäni koko hyvinvointivaltion konsepti tulisi miettiä uusiksi. Avaan nyt vähän ajatuksiani enemmän, hajoilkaa te jotka ette siedä ”väärinajattelijoita” lintukodossanne. Minusta nykyinen ”hyvinvointivaltion” malli on sekä moraalisesti että taloudellisesti kestämätön ratkaisu yhtään pitemmällä tähtäimellä.

Hyvinvointivaltio opettaa, että on oikein ja normaalia elää ja nauttia palveluista muiden kustannuksella. Siksipä sitä mukaa kun palveluja on lisätty, ovat ihmisten odotukset tarjottuja palveluita sekä tulonsiirtoja kohtaan kasvaneet ja kasvaneet. Se, mikä oli vaikkapa 80-luvun ”kulta-aikaan” erinomainen hyvinvointivaltio, ei nykyäänestäjille riittäisi mitenkään. Tähän kysyntään poliitikot tietenkin jatkuvasti vastaavat tarjoamalla uusia palveluja ja tulonsiirtoja. Tällä hetkellä tapetilla on uusi vanhustenhoitolaki, josta tulee epäilemättä kunnille kallis.

Taloudellisesti puhuen, mikään määrä verotusta tai rahaa ylipäätään ei tule koskaan riittämään ”täydellisen” hyvinvointivaltion rahoitukseen. Aivan kuin täydellinen kommunismi, se siintää aina horisontissa. Horisontti vain etääntyy sitä mukaa kun sitä lähestytään. Jo nyt Suomi onkin monella tapaa pahemmassa jamassa kuin esimerkiksi Kreikka. Hannu Visti tuo blogissaan hyvin esiin tämän ongelman.

Kreikan talousahdinko perustuu siihen, että taloudessa moni asia ei toimi. Korruptio, harmaa talous ja maksamattomat verot ovat merkittävä riesa. Ilman niitä, talousahdinko helpottaisi ilman sen kummempia toimenpiteitä. Suomessa taas talous toimii. Jokainen veroruuvi on käännetty tappiin ja verot myös onnistutaan perimään. Silti julkinen talous on miljarditolkulla alijäämäinen.

Mitä syvemmälle byrokratian viidakoihin veronmaksajien rahoja viedään palvelujen järjestämiseksi, sen kalliimmaksi ne tulevat, ja sitä vähemmän palvelut vastaavat kansalaisten tarpeita. Hieno esimerkki on ”Kelan etuudet pähkinänkuoressa 2012 – opas asiantuntijoille”. Vain 124 sivua etuuksia ”pähkinänkuoressa”.

Nykyinen järjestelmä pystyy kohdentamaan apua ja tukea tarvitsevan pienituloisen palvelut huonosti. Valtio laittaa terveyskeskuksen jonoon, antaa muutaman satasen kouraan, ja sanoo ”pärjäile”. Valtion turvaverkko ei oikeastaan ole mikään verkko, mistä ponnahtaa takaisin ylös, vaan säkki, jonka pohjalle apua tarvitseva mätkähtää.

Paljon valitusta, vähän ratkaisuja – vai? 

Vain sosialisti voi uskoa yhteen viisaiden henkilöiden päättämään ratkaisuun, joka on yleispätevä kaikille. Sen vuoksi ehdotan sosiaaliturvan hajautettua mallia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa sitä, ettei valtion tasolla ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Lainsäädännössä määritellään sosiaaliturvan olemassaolo, muttei enempää. Kaikki tulonjakoon liittyvä vastuu on puhtaasti kunnilla, yksin tai yhdessä naapureiden kanssa. Pois lukien eläkkeet, jotka olisivat erillisessä järjestelmässä.

Kunta siis järjestää kaiken sosiaaliturvan haluamallaan tavalla. Miksi tämä malli on oikeudenmukainen? Koska jokainen kunta pyrkii löytämään parhaan mahdollisen ja tehokkaimman mallin köyhyyden, syrjäytymisen ja muidenkin ongelmien estämiseksi. Mikäli naapurikunta pärjää paremmin, voidaan toimivat käytännöt nopeasti kopioida.

Uskon vakaasti, että sekä asiakkaan että maksajan kannalta paras järjestelmä on sellainen, jossa valtiolla ei ole mitään roolia. Olennaista kuitenkin on, että järjestämällä sosiaaliturva paikallisesti saadaan lisää kilpailua ja lisää paikallista asiantuntemusta.

Kuinka realistista on olettaa, että yksikään kunta päätyisi nykyisen kaltaiseen etuuksien sekametelisoppaan, joka vaatii toimiakseen hirveän määrän byrokratiaa?

Entäpä palvelut? Siinä missä sosiaaliturva on kuntien hoidossa, ei niillä pitäisi olla vastuuta järjestää yhtään ainoaa palvelua. Kansalaisilla toki säilytetään oikeus tiettyihin keskeisiin palveluihin joko osin tai kokonaan valtion tuella. Esimerkiksi kouluissa valtion rahoitus menisi oppilaskohtaisena sinne, minne oppilaskin. Kunnalla ei olisi mitään sanottavaa sen suhteen, mihin kouluun vanhemmat lapsensa laittavat.

Kunta voi toki halutessaan järjestää palveluita, mutta samoilla valtion tuilla kuin muutkin. Näin kunnat eivät joudu talousahdinkoon lakisääteisten palvelujen vuoksi, vaan kilpailevat muiden kanssa puhtaasti laadulla ja saatavuudella ilman mitään aseman suomaa etua.

Nykyinen sosialistinen malli lähtee siitä, että jokaisella kansalaisella on yhtä hyvät, tai pikemminkin yhtä huonot palvelut. Niille, jotka jäävät työelämän ulkopuolelle korkean verotuksen, työmarkkinoiden jäykkyyden ja joustamattomien palkkojen takia, maksetaan korvaus, jotta he pysyisivät hiljaa, eivätkä aiheuttaisi ongelmia. Ei järjestelmän tarkoitus ole poistaa köyhyyttä, vaan aiheuttaa riippuvuutta, koska riippuvuus valtiosta muuttuu ääniksi poliitikoille, jotka esittävät joulupukkia.

Hajautetun sosiaaliturvan mallissa kunnat kilpailisivat keskenään parhaasta mallista, jolla syrjäytyminen ja työttömyys ehkäistään. Jos kilpailussa voittajaksi päätyy kunta, joka järjestää ja kustantaa kaikki palvelut julkisesti ja jakaa avokätisesti tukia, olen valmis reilusti onnittelemaan voittajaa. Uskaltaako vihervasemmisto sallia kuntien kilpailun parhaasta hyvinvointimallista?

3 kommenttia artikkeliin “Sosiaaliturvan huippumallit haussa
  1. Rogue sanoo:

    Tossa sun systeemissä on implisiittisenä oletuksena, että kunnilla on elätettävänään joku kiinteähkö määrä elättejä. Todellisuudessa näin ei ole, vaan jengi voi vaihtaa maisemia. Toisin sanoen sun mallissa kunnat kilpailis lähinnä siitä, miten elätit ajetaan tehokkaimmin muualle ja rahamiehet imetään sisään.

  2. T.Tiikerintalja sanoo:

    Kirjoitus unohtaa mainita sen, että etuudet tulevat kalliiksi sen takia, että ne tosiaan suodaan kaikille niillekin, jotka eivät ole varattomia. Monet ansiosidonnaiset ovat huomattavasti suurempia varakkaille kuin niille, joiden tarve on ilmeisin.

    Pienin äitiysraha on ollut alle toimeentulotuen, mikä tarkoittaa, että jokainen nuori äiti, jolla ei ole riittävän pitkää työsuhdetta tai riittävän hyvätuloista puolisoa, joutuu sosiaalitoimen kontrolliin.

    Lapsilisät tulevat kaikille samansuuruisia. Jotkut tallettavat ne odottamaan 18-vuotissynttäreitä, toiset käyttävät pilttinsä ruokaostoksiin. Kumpi on tarpeellisempi tulonsiirto?

    Etuudet hyödyttävät eniten keskituloisia, mutta niitä ei ole haluttu poistaa, koska se vähentäisi intoa maksaa veroja…

    Kirjoittaja siis nyt on esittämässä juuri sitä, että etuudet jätettäisiin vain köyhimmille ja ansiosidonnaisuus poistettaisiin, jos ymmärsin oikein?

  3. -- sanoo:

    Jollain laillahan systeemiä tulisi kehittää, ja tuo voisi tietyissä olosuhteissa olla hyvä ratkaisu siihen. Kuitenkin on syytä pitää huoli siitä, että kukaan ei pääse putoamaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Nimittäin kun jotain oikeasti tarvitsee niin sen ottaa sitten väkisin. Poliisilla ei ole likimainkaan resursseja estää edes esimerkiksi myymälävarkauksia.

Ota kantaa