Vasemmiston eväät velkakriisiin eivät ole uskottavia

Blogi

Toukokuussa pidetyt Ranskan presidentinvaalit kulminoituivat erityisesti velkakriisipolitiikkaan ja siihen, kuinka euroalueen ongelmat tulisi ratkoa. Hollanden johtaman sosialistipuolueen voitto Ranskan presidentinvaaleissa johtui kovasta vastustuksesta Merkelin ja Sakrozyn oikeistolaista velkakriisipolitiikkaa kohtaan, joissa maille hyväksytään tukipaketit, mutta tiukoin taloudellisin uudistuksin. Hollande ei ole kuitenkaan valta-aikanaan onnistunut muuttamaan politiikan suuntaa Euroopassa, koska hänen tarjoama vaihtoehto ei ole uskottava. Tässä kirjoituksessa haluamme käydä pääpuolisesti läpi syitä, joiden takia mielestämme Euroopassa tulisi jatkaa keskusta-oikeistolaisella talouspoliittisella linjalla.

Suurin osa Hollanden ehdottamista velkakriisin ”helpoista” ratkaisuista ovat ongelmallisia EU perussopimusten valossa. EKP:n hätälikviditeetti (ELA) ja velkakirjojen osto-ohjelma (SMP) kumpikin ovat osaltaan ristiriidassa artiklan 125 TFEU kanssa, jonka nojalla unionin valtiot eivät voi olla vastuussa muiden maiden veloista. Sekä ELA että SMP ovat kuitenkin ohjelmia, joiden avulla poliitikoiden ei tarvitse toteuttaa poliittisesti epämiellyttäviä tukipaketteja, ja lisäksi ne ovat saaneet hyväksynnän oikeuskäsittelyissä. Poliitikot helposti mieltyvätkin näihin ratkaisuihin, koska niiden kohdalta aita on matalin.

Hollanden ratkaisu on juuri tätä: vaaditaan kovin sanoin keskuspankeilta vahvempaa otetta kriisin hoidossa (jopa kannattaen eurobondeja vaalien aikaan). Lisäksi Hollande kannattaa ajatusta EKP:n pankkilisenssi-linkitystä vakausmekanismiin, joka sekään ei yksiselitteisesti ole sallittua Maastrichtin sopimusten valossa. Keskuspankin velkakirjojenkaan osto ei ole hyvä ratkaisu myöskään sen sisältämien senioriteettiongelmien takia. Kuten Kreikan tapaus on jo osoittanut, keskuspankin senioriteetti velkakirjoissa jopa pelottaa sijoittajia pois Kreikan velkakirjoista turvallisempiin vaihtoehtoihin, aiheuttaen täten hankaluuksia näiden valtioiden varainkeruulle. Mielestäni jokainen yllä mainittu Hollanden vaatimus Euroopan keskuspankin väliintulosta rappeuttaa unionin rahapolitiikan uskottavuutta. EU:n johtajien tulisi ratkaista velkakriisiä katsoen enemmän peiliin eikä toivoen EKP:ltä taikatemppuja.

Toinen osa Hollanden lyhytnäköistä politiikkaa on lyhyen aikavälin sokea tähtäys talouskasvuun. Euroalueen kompuroivan talouskasvun ja Britannian talouden taantumisen johdosta talouskasvua vaativa politiikka saa helposti jalansijaa poliittisessa keskustelussa. Osana Hollanden vaaliohjelmaa Euroopassa tulisi kasvattaa EIP:n rahaosuutta sekä uudelleenohjata EU:n rakenne- ja aluerahoitusta. Väitämme, että talouskasvun saaminen on kuitenkin paljon hankalampaa nykyisin, ja ainut pitkän aikavälin takuu talouskasvun saamiseksi on talouden kilpailukyvyn varmistaminen. Tästä johtuen kansantalouden kulujen leikkaus on tarpeellista jopa sillä oletuksella, että se aiheuttaa lyhyellä aikavälillä työttömyyden kasvua.

Meidän myös Suomessa sekä koko Euroopassa on otettava mallia Saksassa ja Baltian maista; palkkakehityksen on oltava maltillista sekä yhteisöveron tulisi koskea vain yrityksen ulosotettuja tuottoja. Näitä muutoksia ovat Kokoomuksen linjan mukaisesti esittäneet jo useat ministerit.

Toni Onatsu

MA European Studies, King’s College London

Janne Heikkinen

Valtiotieteiden yo, Kempeleen kunnanvaltuutettu

Kommentti artikkeliin “Vasemmiston eväät velkakriisiin eivät ole uskottavia
  1. -- sanoo:

    Pitäisikö sitten vai jatkaa nykylinjalla ja antaa euroalueen tehdä hidas ja tuskallinen kuolema? Kreikkakin olisi jo konkurssissa ilman EKP:n tukea, joskin tämä ei mielestäni olisi mitenkään huono etenemisvaihtoehto tilanteelle.

    Tosissasiko luulet, että verotuksen keventäminen auttaisi tilanteessa? Onhan tätä kokeiltukin, mutta esimerkiksi Argentiinassa pari kymmentä vuotta sitten tehtyjen kokeilujen seurauksena osa lapsista elää edelleen kaatopaikkajätteellä. Verotuksen nostaminenkaan ei kyllä toisaalta auta, vaan verotus pitäisi pitää nykyisellään ja tehdä loppu yritysten verosuunnittelulle (aka veroparatiiseille). Kun verotulot riittäisivät kattamaan alijäämän voitaisiin alkaa leikkaamaan veroja sekä järkeistämään julkisen sektorin toimintaa. Äkkinäiset leikkaukset julkiselta sektorilta eivät aiheuta muuta kuin vakavaa vahinkoa koko taloudelle, ne nimittäin iskevät juuri niihin ohjelmiin, jotka on suunniteltu muun taakan keventämiseksi ja vähentämään kalliiden ohjelmien tarvetta. Voit miettiä esimerkiksi sitä, miten kalliiksi yksikin elinikäisesti työkyvytön mielenterveyspotilas tulee yhteiskunnalle. Summalla rahoittaa ennalta ehkäisevän työn aika kivasti, ja ennalta ehkäisevä sekä ajoissa puuttuva työ eliminoi nämä tapaukset melkein kokonaan esimerkiksi skitsofreenikkoja lukuunottamatta.

    Se on ihan totta, että julkinen sektori on liian tehoton Suomessa, mutta kuten edelle jokseenkin osoitin eivät suunnittelemattomat leikkaukset ole mikään apu ongelmaan. Ilman toimivaa julkista sektoria ei talous voi kuitenkaan toimia, vastoin joidenkin näkemystä. Oletan, että ymmärrät kuitenkin itse tämän kuten ymmärtää jokainen vähänkin asioista perillä oleva. Joku voi olla ehkä sitä mieltä, että julkinen terveydenhuolto ja koulutus eivät ole oikeita ratkaisuja, mutta vilkaisu Atlantin taakse länteen valottaa mukavasti aihetta. Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on jopa valtiolle suhteessakin kalliimpi kuin Suomen, ja nielee 20% bruttokansantuotteesta, joka on täysin käsittämätön määrä kun otetaan vielä huomioon se, että miljoonat tai laskentavasta riippuen kymmenet miljoonat eivät saa kunnollista terveydenhuoltoa. Koulutusjärjestelmän puutteista nyt tuskin tarvitsee erikseen mainita. Tietysti yksityinen terveydenhuolto ja koulutus voisi periaatteessa toimia hyvinkin, mutta oikean kilpailun saaminen sektoreille ja korruption estäminen on sen verta vaikeaa, ettei sitä kannata lähteä yhtäkkiä hallitsemattomasti kokeilemaan.

    Fakta on myös, että nykyinen finanssijärjestelmä on saavuttanut pisteen, josta ei ole enää paluuta. Jotain on pakko tehdä. EKP:n avulla lopulista romahdusta voi vielä pitkittää, mutta tilannetta ei tietenkään voida pelastaa. EKP:n avulla voitaisiin kuitenkin ostaa aikaa, tai antaa finanssijärjestelmän romahtaa hallitusti. Itse kannatan jälkimmäistä, mutta näen edeltävänkin parempana vaihtoehtona kuin nykyisen mallin.

Ota kantaa