Sairaalat tuhlaavat rahojasi

Blogi

Joka vuosi Oulussa keskustellaan siitä, miten Sosiaali- ja terveysbudjetti on taas kerran ylittänyt budjetin miljoonilla, jos ei kymmenillä miljoonilla euroilla. Kyseessä on hieman vastaavanlainen syksyn merkki kuin ”talvi yllätti autoilijat”. Tänä vuonna ylitys on noin 20 miljoonaa euroa, josta lähes puolet, 8,5 miljoonaa euroa tulee erikoissairaanhoidosta. Samankaltaisia lukuja tulee jatkuvasti ympäri maan, mutta budjettiylitysten suitsemiseen ei tunnu olevan keinoja. Ratkaistakseni ongelman, menin suoraan ongelman alkulähteille ja haastattelin Oulun yliopistollisessa sairaalassa käytännön työtä tekeviä.

Julkisen terveydenhuollon ensimmäinen ongelma on tilaaja-tuottaja-malli. Alkuvuodesta sovitaan, että tänä vuonna tehdään N kappaletta leikkauksia X. Kun leikkauksia tulee enemmän, laskutetaan kuntaa lisää, ja ostetaan lisäleikkaukset erikseen sen sijaan, että kuukausipalkkainen henkilökunta yksinkertaisesti tekisi enemmän leikkauksia.

Haastattelemani kirurgin mukaan erikoissairaanhoidon käytännön toiminnassa on ilmaa lähes puolet. Esimerkiksi ortopedisiä leikkauksia tehdään OYS:sä 2-3 päivässä, siinä missä yksityisellä puolella tehdään 6-8 kappaletta päivässä samanlaisella miehityksellä – itse asiassa pääosin jopa samalla. Julkisella puolella tehokkaana leikkaussalina pidetään sellaista, jossa on toimintaa 30% virka-ajasta. Siihen ei pääse OYS:ssä kuin muutama sali, samalla kun yksityisellä kaikki salit ovat yli 70% käytössä.

Niin yksityisellä puolen kuin julkisellakin on jokin tavoitetahti; päivässä X määrä leikkauksia. Mikäli leikkaukset saadaan tehtyä vaikkapa aamupäivän aikana, määrätään julkisella hoitajat muihin töihin, kuten pyörittelemään papereita tai lakaisemaan lattioita kunnes päivän tunnit ovat täynnä. Käytäntö motivoi vitkuttelemaan leikkausten kanssa, kun taas yksityisellä hoitajat saavat lähteä kotiin heti kiintiön täytyttyä.

Vastaava hidastelu ei ole pelkästään Oulun ongelma. Haastattelun mukaan myös esimerkiksi Kokkolassa tehtiin kahdeksan tunnin aikana kolme ortopedistä leikkausta, kun sama kirurgi tekee niitä yksityisellä puolella kymmenen. Samaan aikaan ihmiset odottavat hoitoon pääsyä leikkausjonoissa. Yksinkertaisimmillaan ongelma helpottuisi jos henkilökuntaa palkittaisiin rahalla tai vapaa-ajalla suuremmasta määrästä suoritettuja operaatioita.

Jonojen purkamista on kyllä yritetty. Vuosina 2005-2006 jonoja purettiin omalla henkilökunnalla. Ensin leikkauksia tehtiin normaalisti klo 7-15 noin  3-5 kappaletta. Tämän jälkeen samat ihmiset tekivät klo 15-20 jopa 10 leikkausta ylitöinä, kun saivat siitä lisäkorvauksen. Eli kyllä tehokkuus osataan, jos vain halutaan. OYS on kyllä yrittänyt tehostaa toimintaa tarjoamalla hoitohenkilökunnalle suoritepalkkioita. Nämä ovat kuitenkin kaatuneet Tehyn vastustukseen – mikäli joillekin maksetaan lisää, tulisi kaikille maksaa lisää. Rahat eivät tietenkään siihen riittäneet, vaan jonojen purkamiseen päätettiin ostaa apua yksityiseltä – ja budjetti ylittyi taas.

Ongelma ei ole pelkästään toimenpiteissä, vaan myös lähetteissä. Kun terveyskeskuslääkäri ei jostain syystä tiedä jotain, hänelle on kaikkein helpointa antaa lähete erikoissairaanhoidon lisätutkimuksiin. Mikäli lähetteenhallinnassa käytettäisiin varmistusta, säästettäisiin jo sillä merkittäviä summia. Eräs kunta tilasi yksityiseltä ns. paperikonsultaation, eli lähetteiden läpikäyntiä, selvisi, että jopa 80 % lähetteistä oli turhia. Loput 20 % ohjattiin suoraan tutkimuksiin. Paha yksityislääkäri laskutti 5 euroa lähetteen tarkistamisesta, kun yhden polikäynnin keskihinta OYS:ssä on yli 90 euroa.

Säästöt eivät ole siis mitään rakettitiedettä. Julkisen puolen henkilökunta ei ole tyhmää tai epäpätevää. Ongelma on usein johdon byrokratiassa, minkä vuoksi päätöksenteko on mekaanista ja jäykkää. Tekemällä itsenäisiä päätöksiä byrokraatti ottaa turhan riskin. Virkamiehen fokus on ohjeiden noudattamisessa, työn tuloksella ei ole merkitystä ja usein ne ovatkin järjenvastaisia. Lopputuloksen vastuu kuitenkin siirtyy aina eteenpäin. Moni esimerkiksi OYS:n henkilökunnasta on yrittänyt ehdottaa muutoksia toimintaan, mutta kukaan ei kuulemma kuuntele niitä. Helpompaa on maksaa yli 100 000 euroa brittiläiselle konsultille, joka tekee kaikista ”parannusjohtajia”.

OYS:istä on lähtenyt paljon 40-45 –vuotiaita, parhaassa iässä olevia kokeneita lääkäreitä yksityiselle puolelle. Ei rahan vuoksi, vaan tympäännyttyään toimintaan. Siinä missä yksityisellä puolella johtaja olisi tällaisesta saanut potkut, saa julkisella puolella kiitosta, koska ”yksikön palkkamenot ovat pienentyneet”. Tilalle sitten palkataan uusia lääkäreitä suoraan koulusta.

Kun byrokraattiseen malliin on sisäänrakennettu jäykkyys ja vastuuttomuus, eikä virkamiehillä ole minkäänlaisia kannusteita tehostaa toimintaansa, ei yritysmäistä tehokkuutta yksinkertaisesti voi syntyä. Ideologisinkin sosialisti voi miettiä, miksi Suomessa yksityisellä puolella tehdään kaksinkertainen määrä töitä samassa ajassa. Yksityisillä on aivan samat salit, potilaat ja henkilökunta kuin julkisellakin puolella. Työmäärästä huolimatta henkilökuntakin viihtyy paremmin yksityisellä.

Kirjoittaja on kunnallisvaaliehdokas Oulussa numerolla 336http://www.facebook.com/heikkinen.henri

8 kommenttia artikkeliin “Sairaalat tuhlaavat rahojasi
  1. t.t. sanoo:

    Kummalliselta vaikuttaa. Onko lähtökohta siis se, että kun ”alkuvuodesta sovitaan, että tänä vuonna tehdään N kappaletta leikkauksia X”, ne Nkpl jaetaan tasaisesti vuoden ajalle, jolloin saadaan 2-3/pv? Loppuvuodelle ei jää aikoja, ja joudutaan turvautumaan ostopalveluihin?

    -Jos alkuvuodesta budjetoitaisiin todellisen tarpeen mukaan, aiemmat ylitykset huomioiden, tiedettäisiin, että tarvitaan N+G klp leikkauksia X. Ne jaettaisiin koko vuodelle ja huomattaisiin, että leikkauksia X tuleekin vaikkapa 9kpl/pv. Varattaisiin miehitys ja hoidettaisiin homma.

    Ratkaisu on siis siinä, mitä kuntapoliitikot suostuvat alkuvuodesta tilaamaan. Haluavatko he kenties painaa tilausmääriä epärealistisen alas tai tietoisesti mahdollistaa ostopalvelut?

    Viiden euron lähetekarsintapalveluihin en usko. Perusterveydenhuollon lääkäreiden koulutus ole, eikä sen ole tarkoituskaan olla, kaikkien erikoisalojen kattava. Jos lääkäri, joka ei voi tietää oikeaa hoitoa, ei lähetä eteenpäin tutkittavaksi, potilasparka on pulassa. Lähetteistä usein myös puuttuu sellaista tietoa, joka vasta sairaalatutkimuksissa tulee esiin – nämä kaikki ihmiset viiden euron lääkäri jättäisi ilman apua. Se puolestaan tarkoittaa työtehon hiipumista ja lyhempää tai pidempää työkyvyttömyyttä.

    Ihmisiä ei pidä estää saamasta tutkimusta ja hoitoa, sen seuraukset ovat kalliit. Sen sijaan perusterveydenhoidon lääkäreiden koulutuspäivistä, konsultaatiomahdollisuuksista ja työn mitoituksesta huolehtimalla voi saada parempia tuloksia. Kaikki nuo ovat leikkureiden ja tehostamisten takia enemmän tai vähemmän vaarassa.

    1. kurppa sanoo:

      5 euroa yksityisestä konsultaatiosta? Höpö höpö heikkinen taas.
      Et ottanut huomioon sitä tosiseikkaa että konsultaatio voitaisiin suorittaa myös vaikka tuolla oysissa. TK:lääkäri konsultoisi suoraan erikoislääkäriä. Ei siinä tarvita sitä yksityistä sektoria yhtikäs mihinkään. Muuten, kuntavaalit meni jo…

  2. Kastra sanoo:

    Vaikka otsikko meinasikin antaa mehevät naurut poliittisen stereotypian täydellisestä toteutumisesta, yllätyin positiivisesti itse sisällöstä. Enkä pelkästään sen takia, ettei tekstissä puhuttu sanallakaan kommunisteista. Siis: olet nostanut hyviä pointteja esiin, haastatellut asianomaista, määrittänyt epäkohtia(ja vaikket niihin suoraa ratkaisua annakkaan, on vastaukset maalaisjärjellä ymmärrettävissä). Vaikka olen haistavani mutuilua/aasinsiltoja tekstissä, saa tämä melkein vakuuttuneeksi, että just sinulla olisi kykyä ja kanttia tarttua tuon sektorin kapulabyrokratiaan. Tuossa on yksi tärkeä seikka: tällaisten koneistojen pitäisi yksinkertaisesti kuunnella ”omia rattaitaan”, eikä aina luottaa kalliisiin ulkopuolisiin konsulttipalveluihin odottaen jotain ihmeparantumista(vt. parannusjohtajaohjelma). Ehkei juuri tässä sellaista odotetakkaan, mutta tuo periaate on liian tuttu, liian suomalainen. ”Ei se meidän Pentti ymmärrä mistään mitään, otetaan joku vakuuttavan oloinen tyyppi korjaamaan kaikki hyväksi”. Kaikenkaikkiaan ilo huomata, että kokoomusnuori haluaa olla rakentamassa toimivaa kansallista terveydenhuoltoa, yksitysiin terveyspalveluihin keskittämisen sijaan ;D. Onnea vaalihässäkkään kirjoittajalle ja viisaita päätöksiä koko porukalle.

  3. Antti Nurme sanoo:

    Kokoomusnuorilla olisi ollut mahdollisuus äänestää rahojen tuhlaamista vastaan, mutta esimerkiksi Wille Rydman ei vastustanut Globaalin vastuun strategiaa, mikä tuo merkittäviä lisäkustannuksia Helsingin kaupungille.

    ”Strategiaan hyvin kriittisesti suhtautunut kokoomuksen Harry Bogomoloff jäi pois kokouksesta, kun taas Wille Rydman pidättyi äänestämästä”

  4. Laura sanoo:

    Vertausesimerkki Ranskasta, joka menetti taannoin tripla-A:nsa julkisen velan holtittoman kasvun takia:

    Potilas voi valita yksityisen lääkärin itse ja sairausvakuutus korvaa osan kuluista ja lääkkeistä. Jos potilas ei ole tyytyväinen, hän voi mennä toiselle ja kolmannelle lääkärille, ja kela korvaa! Lääkärit määräävät kasan lääkkeitä joka käynnillä, oli ongelmana sitten tavallinen flunssa tai päänsärky. Ranskassa myydään lääkkeitä jopa mustelmiin ja arpien nopeampaan umpeutumiseen. Ja Kela korvaa!

    En ota kantaa siihen, miksi lääkärit määräävät niin paljon lääkkeitä (Koska asiakkaat vaativat ja vaihtavat lääkäriä jos eivät ole tyytyväisiä palveluun? Koska lääkefirmat kosiskelevat?), mutta julkinen velka kasvaa ja radiossa pitää terveysministeriön pitää tietoiskuja siitä, etteivät antibiootit sovi flunssan hoitoon.

  5. Simo Hovari sanoo:

    Tämä oli eka vilkaisuni tälle sivustolle. Kirjoituksen luettuani ehdotan että sivuille tulisi käyttäjätunnukset ainoastaan jäsenille. Noloa tekstiä, varsinkin julkisena. Tämäkin aivopieru tullaan kaivamaan jossain vaiheessa julkisuuteen, mikäli Henri etenee poliittisella urallaan. Se on mahdollista, tosin epätodennäköistä.

  6. Esa Nieminen sanoo:

    Hyvä kommentti Laura ! Tähän voinee lisätä lainauksen ekonomistilta suunnilleen näin : ”Jos eurooppalaiset päättäisivät tehdä Chausescut ja maksaa kerralla velkansa pois, laskisi eurooppalaisten keskimääräinen elintaso melkoisesti nykyisestä.” Ja siihen perään lainaus erään poliitikkomme blogista : ”Kyllä minä ainakin olisin valmis tinkimään elintasostani jos kaikki muut tekisivät samoin.” Onko vapaaehtoisia aloittamaan ketju ? Eipä taida olla . . .
    Rahan määrä valtakunnassa lisääntyy vain viennin kautta. Jos ympärysvaltiot on samassa lirissä, ei vienti vedä. Rahan jakaminen valtakunnan sisällä ei lisää sen määrää. On pakko säästää jostain. Jos työn tehokkuutta ei saada lisättyä, joudutaan raakasti juustohöyläämään. Periaatteessa aika yksinkertainen yhtälö. Ihmiset ei vaan aina näe ( tai eivät halua nähdä ) syy-yhteyttä. Juustohöylätessä aina joku kärsii ensimmäisenä. Kukaan meistä ei halua aloittaa, ennenkuin on narun pää kädessä ja ajolähtö edessä. Samanlaista rationalisointivaraa olisi paljon muuallakin julkisella sektorilla kuin vain terveydenhoidossa.
    Ikäänkuin ”kaikki sen tietää”, mutta silti edelleen puolueet ja AY -liike poteroissaan pakenee liturgian taakse toivoen että joku muu aloittaa ja tekee ensimmäisen poliittisen itsemurhan . . . .

    1. t.t. sanoo:

      Unohtunut taas tieto, että vertailussa vastaavin maihin Suomi käyttää suhteessa vähiten rahaa terveydenhoitoon ja on tehokkainta, eli saa pienimmällä panostuksella eniten tulosta aikaan.

      Silti vain toistetaan terveydenhoitomenojen tarvetta kuin gramofonineula olisi juuttunut paikoilleen.

      Keksikää jotain uutta. Vaikka se, miten saadaaan irtisanomiset loppumaan ja ihmiset pidettyä työllistettyinä- Nyt 500milj voitot ovat liian pieniä, joten kahden ihmisen työt pitää sälyttää yhdelle, jotta voitto-osuus kasvaisi – ja muut jätetään meidän
      veronmaksajien hoivaan.

Ota kantaa