Suomen puolustus ei ole kestävä

Blogi

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen kysyy Uuden Suomen blogissaan, kauanko Suomen puolustus kestää. Minusta se ei kestä tälläkään hetkellä. Mm. Ottawa-sopimus on johtanut Suomen itsenäisen puolustuskyvyn heikentymiseen. Jopa hallituksen oman kieltoesityksen mukaan (HE 15/2011) erityisesti jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan yleissopimus poistaa Suomen mahdollisuudet mekanisoidun hyökkääjän hidastamiseen. Lisäksi se heikentää pimeällä puolustamista sekä avainkohteiden suojaamista. Tästä olemme varmasti Tomin kanssa yhtä mieltä.

Vielä merkittävämpi puolustuksellinen rajoite on kuitenkin taloudellinen tilanne. Olemme Tomin kanssa varsin eri mieltä siitä, miten tähän asiaan pitäisi pureutua.

Perussuomalaiset vaativat jo pari päivää eduskunnassa käsittelyssä olleen puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä merkittävää lisärahoitusta puolustusvoimille. Raflaavan ryhmäpuheenvuoron jälkeen on syytä siirtää talouslukujen pilkut totuutta vastaavaksi.

Puolustusvoimien nykytason ylläpidon hintalapuksi on arvioitu puolustusministeri Haglunding mukaan 150 miljoonaa euroa plus indeksikorotukset vuoteen 2020 mennessä. Perussuomalaiset mielestä rahaa pitäisi laittaa jopa enemmän. Kun huomioon otetaan puolustusmateriaalin erittäin nopea kallistuminen, perussuomalaisten linjaus olisi kestämättömästi rahoitettava velalla.

Samaan aikaan nykyhallitus on onnistunut kehittämään omaishoidon tukipalveluja vain 10 miljoonalla lisäeurolla vuoden 2013 budjetissaan. Tai muistaako joku uutista terapiatuista, jotka ovat jääneet 90-luvulle? Näin pienillä rahoilla saisi suomalaiset voimaan paremmin. VATT:n tutkimuksen mukaan puolustuksen nykytason ylläpitämisestä aiheutuu kuluttajien hyvinvoinnilla mitattuna 4,8 miljardin euron kustannukset. Kysyttäväksi jää, missä on Perussuomalaisten suhteellisuuden taju. Ehkäpä ryhmähuoneessa onkin keksitty vain silmänkääntötemppu, jolloin poliitikko saa valtion rahat riittämään kaikkeen mihin ikinä lupaakaan.

Olen aina pyrkinyt rehellisesti myöntämään, että en pidä puolustuskykyämme riittävänä. Vaikka puolustukseen laitettaisiin miljardeja lisää rahaa, kalpenee varustus itänaapuriimme nähden. Samaa mieltä on dosentti Markku Salomaa, joka on havainnollistanut Suomen puolustusvoimien kokoa suhteessa Venäjän raskaaseen aseistukseen Ilta-Sanomien uutisessa (linkki alla).

On vain kaksi vaihtoehtoa:

1) NATO-jäsenyys

Suomen NATO-jäsenyys on ainoa varma tapa Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden, perusarvojen turvaamisen, väestön hyvinvoinnin edistämisen sekä yhteiskunnan toiminnan ylläpitämisen varmistamiseksi. Se kuitenkin luo myös merkittävästi uusia kulurakenteita, joihin ei mielestäni tällä hetkellä ole varaa.

2) Pohjoismainen yhteistyö

Pohjoismainen yhteistyö on taloustilanteen puitteissa merkittävästi NATO-jäsenyyttä realistisempi. Mielestäni Norjan entisen ulkoministerin Stoltenbergin raportti (2009) on otettava lähtökohdaksi, joka on toteutettava NATO-jäsenyydestä riippumatta. On huolellisesti arvioitava, saataisiinko pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä riittävä pelote mahdollisen sodan uhatessa. Todellista pelotetta voidaan mielestäni myös lisätä tehokkaammin vahvoilla pohjoismaisilla kybertaisteluvoimilla Packalenin ehdottaman tarkka-ampujahelvetin sijaan.

Yksi asia on kuitenkin selvä: yksin Suomen rahoitetulle ja järjestetylle puolustukselle ei ole mitään realistista pohjaa. Perussuomalaiset ovat puolustuspoliittisesti vieraantuneet todellisuudesta.

Linkit:
Markku Salomaa Ilta-Sanomissa: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288499906827.html
Blogin alkuperäinen osoite: http://tonionatsu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132190-suomen-puolustus-ei-ole-kestava

Ota kantaa