Verorasitusta vähemmälle, työmarkkinat toimiviksi, kilpailukyky kuntoon!

Blogi

Vuosi on alkanut vilkkaan elinkeinopoliittisen keskustelun merkeissä. Tämä on erinomainen asia, koska Suomen kyky kilpailla Ruotsin ja Saksan kaltaisten, vuosikausia järkevää työmarkkina- ja veropolitiikkaa tehneiden, teollisuusmaiden kanssa uhkaa jäädä korjaamattomalla tavalla jälkeen.

Oman mausteensa soppaan tuo vielä Viro, jonne suomalaisia yrityksiä siirtyy jatkuvana virtana. Suomi on vain sivustaseuraajana, kun keskeisimmät kilpailijat parantavat aktiivisesti omaa tuloskuntoaan.

Saksassa toteutettiin sosialidemokraattien johdolla vuosina 2002-2005 niin sanotut Hartz-uudistukset, joihin maan tämänhetkinen vahva työllisyystilanne ja kilpailukyky keskeisesti perustuvat. Lakien tavoitteena oli lisätä työnhakijoiden aktiivisuutta, parantaa työmarkkinoiden joustavuutta ja lisätä työn vastaanottamisen kannattavuutta. Työehtosopimusten sitovuutta on kevennetty. Palkkakehitys on pysynyt koko ajan maltillisena.

Tulokset Saksassa ovat olleet mahtavia. Sadattuhannet ihmiset ovat siirtyneet pitkäaikaistyöttömyydestä tai työvoiman ulkopuolelta työelämään, ja köyhyysriski näiden ihmisten osalta on romahtanut.

Ruotsissa on viime vuodet tehty systemaattista kustannuskilpailukyvyn vahvistamiseen tähtäävää politiikkaa. Tuorein esimerkki oli yritysveron laskeminen 22 prosenttiin vuoden alusta. Sähkövero on tuntuvasti Suomea alhaisemmalla tasolla. Verorasituksen keventäminen ja julkisten palveluiden avaaminen kilpailulle ovat Ruotsissa systemaattisesti toteutettua pitkän linjan politiikkaa.

Kysymys teollisuudesta on koko maamme hyvinvoinnin kannalta kriittinen, koska sen alihankintaketjujen ja vientitulojen varassa elää myös suuri osa palvelutyöpaikoista. Kuvitellaan, että korvaavia uusia nokioita tuosta vain syntyisi ”cleantechista”, mutta kovinkaan monet tähän asti nähdyt esimerkit eivät ikävä kyllä vakuuta. Moventas ja Winwind ovat viimeaikaisista tuulivoimaepäonnistumisista kuuluisimpia.

Suhteellisen edun periaate täyttää pian 200 vuotta, mutta toimii edelleen. On järkevää keskittyä niihin asioihin, jotka ovat suurimpia omia vahvuuksia. Näistä vahvuuksista syntyy todennäköisimmin myös uusia vahvuuksia.

Suomen viennin kivijalkoja ovat edelleen metsä-, metalli- ja teknologiateollisuus. Perinteisiä teollisuudenaloja rasittavat tänä päivänä aivan erityisesti sellaiset seikat, jotka on itse kotimaisella politiikalla aiheutettu. Energian korkealle verotettu hinta ja luonnostaankin suuret kuljetuskustannukset ovat tiukasti kilpailluilla aloilla erittäin keskeisessä roolissa.

Vain vajaa vuosi sitten tästä saatiin kerrankin positiivista näyttöä, kun energiaveroleikkurin laajentaminen sai UPM:n ohjaamaan Suomeen lisää tuotantoa.  Puhutaan todella merkittävistä volyymeista. Vientitulojen arvioitiin lisääntyvän tuon yhden ainoan veroratkaisun myötä sadalla miljoonalla eurolla.

Ikävä kyllä kuluneen vuoden aikana on tullut eteen monia muutoksia, jotka vetävät tuon järkevyydessään harvinaislaatuisen energiaveroratkaisun tuottamat hyödyt nollille, tai jopa sitäkin alemmas. Kuuluisimpana esimerkkinä tästä on rikkidirektiivi. Etenkin Pohjois-Suomessa toimivalle metalliteollisuudelle ja nousevalle kaivostoimialalle kuljetuskustannusten nousu – ja taas kerran poliittisen päätöksen takia – on todellista myrkkyä. Kerran tuhottua teollista työpaikkaa ei saada takaisin, vaikka tehtäisiin minkälaisia sosiaalitupoja.

Vihreiden vaatimuksesta hallitusohjelmaan kirjattiin muun muassa kielto myöntää uusia ydinvoimalupia. Fortumille pitäisi nopeasti myöntää lupa Loviisan vanhenevien laitosyksiköiden korvaamiseen yhdellä uudella laitoksella. Kotimaisista energiamuodoista mustalla listalla ovat muun muassa turve ja vesivoiman lisärakentaminen. Järki pitäisi ottaa käteen näidenkin suhteen. Turpeen nosto jo ojitetuilta soilta on järkevää ja vastuullista kotimaisen energian hyödyntämistä, kunhan valumavesien ongelma riittävän tehokkaalla tavalla saadaan ratkaistuksi.

Pohjois-Suomessa voitaisiin kustannustehokkaasti ratkaista kerralla kaksi ongelmaa rakentamalla Kemijoen monitoimiallas. Sen avulla parannettaisiin merkittävästi Rovaniemen alueen tulvasuojelua ja ehkäistäisiin jopa kymmenien miljoonien tulvavahingot, ja samalla katettaisiin pääosa kasvavasta säätövoiman tarpeesta, kun uutta tuulivoimatuotantoa kaikesta huolimatta rakennetaan lähivuosina.

Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. Kotimaiset vahvuudet on otettava täysimittaisesti käyttöön, kun maailmanmarkkinoilta ei näytä löytyvän tarvittavaa vetoapua. Kaikki kotimaiset kehityksen esteet ja rasitteet on tunnistettava ja poistettava. Poliittiset päättäjät pelkäävät turhaankin kasvojen menettämistä. Vanhentuneista periaatteista ja erheellisistä lupauksista luopuminen on viisautta, jota kansa tiukassa paikassa osaa arvostaa.

Suomessa tämän hetken suurimpana ongelmana tarvittavien uudistusten suhteen näyttäisi olevan päätöksenteon vaikeus. Nykyhetken ongelmat ja tulevaisuuden uhkakuvat ovat yleisessä tiedossa, ja ongelmiin auttavista toimenpiteistäkin vallitsee ainakin hiljainen yhteisymmärrys.

Suomi tarvitsee laajan ja konkreettisen kilpailukykyohjelman, jonka valmistelussa erilaisten eturyhmien rooli on rajattava tiukasti. Korporaatioiden ehdoilla on kuljettu liian kauan. Toimiviksi tiedetyt verotus- ja työmarkkinapoliittiset sekä muut kilpailukykyä ja talouskasvua vahvistavat ratkaisut on toteutettava nopeutetussa aikataulussa alkaen tästä keväästä. Katse kääntyy hallituksen puoliväliriiheen, jolle toivotan viisautta, rohkeutta ja parhainta päätöksentekokykyä.

Ota kantaa