Kielivapaus vai pakkoruotsi – nyt on muutoksen aika!

Blogi

Puolustusministeri Carl Haglund kritisoi Kokoomuksen nuorisojärjestöä ja muutamia muita järjestöjä lauantaisessa avauspuheenvuorossaan RKP:n puoluekokouksessa. Haglundin näkemyksen mukaan nämä järjestöt ovat ruotsin kielen vastaisia – puolueen jäsenkortin omaavana voin puhua vain kokoomusnuorten puolesta, ja tämän organisaation osalta olen täysin varma, ettemme ole ruotsin kielen vastaisia.

Sen sijaan olemme kielivapauden kannattajia. Kokoomuslaisten kielivapaustyöryhmä on koonnut puolueen keskuudessa vellovat ajatukset mainioiksi linjauksiksi, jotka selventänevät edellä lausumaani. Ensinnäkin peruskoulun, toisen asteen ja korkeakoulujen kaksi pakollista vierasta kieltä tulisi saada vapaasti valita koulun tarjonnasta, ts. pakkoruotsista tulisi luopua. Tämä luo myös kilpailua oppilaitosten välille, kun ne joutuvat miettimään millä ainetarjottimella saavat haalittua eniten oppilaita.

Toiseksi, yhteen kieleen sitoutuneista instituutioista tulisi luopua. Ei ole maantieteellisesti kuin ennakkoluulojen poistamisenkaan kannalta järkevää ylläpitää yhtä ruotsinkielistä varuskuntaa, vaan ruotsinkieliset varusmiehet tulisi hajauttaa 2-3 eri joukko-osastoon sen sijaan, että keskitettäisiin kaikki Dragsvikiin. Yhtälailla samoissa kouluissa tulisi olla suomen- ja ruotsinkielisiä luokkia, ja niin edelleen. Jos haluamme oppia toisiltamme, niin emme me voi eristäytyä omiin nurkkiimme.

Kolmanneksi, julkisen vallat palvelut voidaan edelleen järjestää kahdella ja mieluiten jopa useammalla kielellä, mutta jokaisen virkamiehen ei tule tosiasiallisesti osata ruotsin kieltä. Englannin taitajia alkaa löytyä jo jokaisesta organisaatiosta ja olen varma, että kielivapauden myötä myös ruotsin puhujia riittää – ja jos jossain virastossa näin ei ole, niin voidaan tarpeen tullen käyttää avuksi nykytekniikkaa tai tulkkauspalveluita. Ekonomisvenskan suorittaneena minäkin olen muodollisesti pätevä hakemaan ruotsin kieltä vaativiin virkoihin, mutta se ei jokaisen kohdalla ole merkki todellisesta kielitaidosta.

Ruotsin kielen ehdoton asema on viime vuosina alkanut murtumaan, ja symbolisin teko lienee ruotsin kielen pakollisuudesta luopuminen osana ylioppilastutkintoa. Muutos etenee kuitenkin hitaasti. Opiskelen ja työskentelen itärajan kaupungeissa, joten näen käytännön elämässäni kuinka vähäpätöinen asema ruotsin kielellä on täällä Kaakkois-Suomessa. Vuodenvaihteessa opetus- ja kulttuuriministeriö eväsi kuuden itäisen Suomen kunnan tekemän pyynnön saada tarjota sekä ruotsin- että venäjän kielen opetusta pakollisena B1-kielenä. Pakkovenäjä ei toki toteuta kielivapauden ideaa yhtään sen paremmin kuin pakkoruotsikaan, mutta päätös olisi sentään luonut oppilaille hieman valinnanvapautta.

Lopuksi on palattava siihen, mistä koko kirjoitus lähti. Pakkoruotsista ei haluaisi luopua pelkästään puolueemme nuorisojärjestö, vaan koko puolue, jos puoluekokouksen päätöksiin on uskominen. Vuoden 2010 puoluekokouksessa hyväksyttiin aloite, jonka mukaan pakkoruotsin tilalle tulisi vapaasti valittava toinen kieli. Puoluejohto on kuitenkin ollut kovin nihkeä puoluekokouksen päätösten toteuttamisen suhteen – kyllähän RKP on edullista saada jatkossakin pysymään hallituskumppanina.

Maailma muuttuu parahin Haglund, joten muutu mukana.

***

Uutinen, johon kirjoituksessa viitataan: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288572156566.html

Kielivapaustyöryhmän ajatuksiin voi tutustua osoitteessa: http://www.kielivapaus.fi

3 kommenttia artikkeliin “Kielivapaus vai pakkoruotsi – nyt on muutoksen aika!
  1. Janne Pihlaja sanoo:

    HYVÄ! Kollega ehti hyvin kommentoimaan tapausta! 🙂 Pakko silti kommentoida.

    Kokoomuksen nuorten liitto todellakin on tukijana ruotsin kielen vapaaehtoisuusuutta esittävässä aloitteessa. Aloitteen sivuilla (http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/) kerrotaan selkeästi, mitkä ovat sen tavoitteet. Siellä mainitaan mm: ”Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista on huolehdittava, mutta tämä onnistuu paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon.” Sen lisäksi mainitaan, että parempaa palvelua ruotsin kielen vapaaehtoisesti opiskelleilta, kuin pakkoruotsia oppineilta.

    Haglund vetoaa jonkinlaiseen uhriuteen “ruotsivihassa”, joka ei politiikassa yleensä ole kovin validia, mutta RKP:n tapauksessa se ei kannatukseen vaikuta.

    Tämä ei kuullosta kovin vihamieliseltä. Ruotsin kielen pakollisuuden vastustaminen ei ole sama asia kuin ruotsin kielen vastustaminen, mistään ”ruotsivihasta” puhumattakaan. Allekirjoittaneella ei ole mitään ruotsin kieltä vastaan, sattuuhan se olemaan isäni äidinkieli. Itseasiassa ruotsin kieltä hänen kanssaan puhunkin.

    Pakkoa vastaan kyllä minulla on. En jaksa ymmärtää, minkä takia pakollisuus antaisi mistään kielestä sen positiivisempaa vaikutelmaa. Pahimmillaan se aiheuttaa antipatioita.

    1. Jarmo Ryyti sanoo:

      Pakollisten ruotsin opintojen kannattaminen tarkoittaa sitä,että ko. henkilö haluaa ulkoistaa päätöksenteon omissa (tai lastensa) kieliopinnoissaan valtiolle.

      Sellaisen ajattelutavan omaavia epäitsenäisiä ihmisiäkö tulevaisuuden Suomi tarvitsee?

  2. Jarmo Ryyti sanoo:

    Ensisijaisia asianosaisia omissa kieliopinnoissaan ovat tietenkin suomenkieliset itse. Niin luulisi.

    Valitettavasti vaan tuota lähtökohtaa ei kaikki allekirjoita. Esim. Rkp:n piiristä kantautuu päinvastaista viestiä.

    Entä Kokoomus?

Ota kantaa