Energiasta kasvua ja työtä – realistisesti

Blogi

Talousuutiset ovat soineet mollissa jo usean vuoden ajan. Aivan liian harvakseltaan on kuultu merkittävistä uusista investoinneista tai tuotannonlisäyksistä Suomessa. Jokainen positiivinen uutinen onkin kuin kirkas tähti muuten niin synkällä taivaalla. Tuorein tällainen tapaus on Outokummun uusi ferrokromitehdas Torniossa. Investoinnin arvo on yli 400 miljoonaa euroa, ja teräksen tuotantoa siirtyy sen myötä Suomeen mm. Saksasta, jossa energiaintensiivinen metallintuotanto ei ns. vihreän vallankumouksen takia enää kannata. Aiempi vastaava, vaikkakin pienempi, ilon aihe oli taannoin, kun UPM siirsi tuotantoaan Suomeen niin sanotun energiaveroleikkurin laajennuksen myötä.

Nämä esimerkit eivät ole mitään taivaanrannan maalailua vaan jo tapahtuneita tosiasioita. Kummassakin tapauksessa teollisuus on nähnyt kannattavaksi luoda Suomeen uutta työtä ja tuotantoa. Poliitikkojen on helppo puhella mukavia kivoista asioista ja pelata mielikuvilla, kun omat rahat eivät ole pelissä. Hyvinvointi kuitenkin syntyy työstä ja tuotannosta, ja niitä koskeva päätöksenteko uskoo vain faktoja ja numeroita. Tämä pitäisi poliittisten päättäjienkin ymmärtää. Ikävä kyllä näin ei läheskään aina ole.

Erityisesti parin viime vuoden aikana on aivan aiheellisestikin nähty, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa talouskasvusta ja hyvinvoinnista syntyy pienissä ja innovatiivisissa yrityksissä. Eniten huomiota on saanut peliala. Rovion ja Supercellin kaltaisista menestystarinoista on täysi syy olla iloinen. Etenkin Rovion brändi on luonut uutta tuotantoa ja vientimahdollisuuksia myös muille aloille. Siirreltävät leikkipuistot, makeiset ja virvoitusjuomat, vain muutaman esimerkin mainitakseni, ovat asioita, joita ei ole kovin paljon nähty aikaisemmin ainakaan kännykkäpelien teemojen ympärille tuotteistettuina. Kaikesta huolimatta esimerkiksi pelibisnes tai muut vastaavat alat ovat rahassa mitattuna vielä toivottoman kaukana sellaisista volyymeista, mitä vain parilla tärkeimmällä vientiteollisuuden alalla on pelkästään muutaman viime vuoden aikana menetetty.

Suomi ei elä ilman teollisuutta, se on päivänselvä asia. Aivan yhtä päivänselvää on, että teollisuus ei pyöri ilman energiaa. Viime vuonna Suomen käyttämästä sähköstä 20,5 prosenttia tuotiin rajojen takaa. Energiankulutus kasvoi, vaikka kaikkein energiaintensiivisin teollisuus oli suurissa vaikeuksissa heikon kysynnän vuoksi, eivätkä tuotantolaitokset pyörineet lähelläkään kapasiteettiensa rajoja. Kun, ja toivottavasti mahdollisimman pian, maailmanmarkkinat alkavat taas vetää ja Suomen teollisuuden tuotteiden kysyntä piristyy, pitää olla täysi valmius kasvattaa taas tuotantoluvut kohti taantumaa edeltänyttä tasoa ja sen yli. Yhtenä osana tätä valmiutta on kotimaisen energiantuotannon kilpailukyvyn varmistaminen ja määrällinen riittävyys. Sitä ei pidä haitata kustannusrasitteiden lisäämisellä. Energian hinta on yksi viimeisiä ja samalla keskeisimpiä kilpailukykytekijöitä, joita Suomella on tarjota tuotannon sijaintipäätöksiä pohtiville teollisuusyrityksille.

Usein näihin aiheisiin liittyvissä keskusteluissa erityisesti poliittisen kentän vihreältä laidalta kuulee sen suuntaisia kommentteja, että täytyy katsoa tulevaisuuteen, nähdä iso kuva ja niin edelleen. Isoa kuvaa pystyy itselleen kehittämään esimerkiksi vierailemalla kantaverkkoyhtiö Fingridin nettisivuilla (www.fingrid.fi), mistä pystyy seuraamaan Suomen voimajärjestelmän tilaa reaaliajassa. Tätä tekstiä kirjoitettaessa Suomen koko tuulivoimakapasiteetti tuotti tehoa 6 megawatin verran. Siis kuuden – tuo ei ollut lyöntivirhe. Samaan aikaan tuontisähköä tulee langat punaisina kaikista ilmansuunnista 2900 megawatin teholla – suunnilleen rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n sekä Fennovoiman tulevan Hanhikivi 1:n yhteenlasketun kapasiteetin verran ja vähän ylikin. Ja parhaillaan eletään teollisuuden kannalta vaikeaa taantumaa.

Suomen ja suomalaisten hyvinvointi on nyt ja pitkälle tulevaisuuteen korkean tuottavuuden teollisuustyön ja –tuotannon varassa. Jos olisi mahdollista kattaa edes nykyinen kotimaisen kulutuksen muodostama sähköntarve niin sanotuilla vihreillä sähköntuotantomuodoilla, mikäpä sen iloisempaa. Ikävä kyllä näin ei ole, sen voi jokainen edeltä laskea. Kotimaista uusiutuvaa tuotantoa tarvitaan, ja sillekin on edelleen merkittäviä kasvun mahdollisuuksia. Biopolttoaineiden kehitys tarjoaa tulevaisuudessa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia harjoittaa kannattavaa elinkeinotoimintaa myös maaseudulla ja kauempana suurista keskuksista. Jätteen tehokas hyötykäyttö ja jalostaminen liikenteen polttoaineiksi on jo tätä päivää. Kyse on siitä, mistä pystytään saamaan kannattavaa, ja nimenomaan itsessään kannattavaa ilman loputtomiin venyvää veronmaksajien tukea.

Ollakseen järkevää energiantuotannon täytyy olla kokonaistaloudellisesti plusmerkkistä. Monet tuotantomuodot sitä ovat, mutta kaikki eivät. Niinpä Suomen tuulimyllyt tuottavat tälläkin hetkellä olemassaolollaan ja ulkomuodollaan poliitikoille hyvää mieltä, mutta kuluttajille sähköä eivät juuri lainkaan. Lukema putosi nähtävästi juuri viiteen megawattiin.

Ota kantaa