Oikea, Väärä, Laki, Uskonto.

Blogi

“Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” – totesi sisäministeri Päivi Räsänen kansanlähetyspäivillä. Tämä ilmaisu herätti jälleen kiivaita puheenvuoroja puolesta ja vastaan – joskus jopa asian vierestä. 

Räsäsen kannustukset hyväksyttävään kansalaistottelemattomuuteen pohjautuivat Raamatun ja Suomen lain välisiin potentiaalisiin ristiriitoihin. Tarkemmin ottaen Räsänen viittasi aborttilakiin vedoten Jumalan sanan aborttikielteisyyteen. Hänen mielestään lääkäriä ei voida velvoittaa toimimaan asiassa uskontonsa vastaisesti. Jumalan sana menee siis asiassa ihmisen edelle.

Osa on julistanut Räsäsen olevan oikealla asialla jo senkin perusteella, että niin kutsutut luonnonlait (ks. “natural law”), ovat aina yhteiskunnan asettamien lakien (ks. “positive law”) yläpuolella. Tätä jatketaan toteamalla, että ei ole moraalista velvollisuutta noudattaa maallisia lakeja jotka ovat vääriä. Tämä toteamus on paikoittain oikea, mutta valitettavan ontto.

Miten määrität “väärän lain”? On totta, että lakeja on monenlaisia – piratismista merirosvoukseen – ja jotkut niistä tuntuvat turhilta. Osa varmasti onkin ja vähempi sääntely voi olla paikallaan. Mutta voidaanko esimerkiksi lakia parveketupakoinnista verrata aborttilakiin? Millä argumentaatiolla kukin lakeja tuomaroi? Miten erotetaan väärä laki ns. “onko pakko jos ei tahdo” -tilanteesta?

Luonnonlain nähdään olevan normatiivista, eli kyseisellä lailla on jokin muuttumaton ja kaikkia koskeva perusta. Jotkut määrittävät sen perustan uskonnollisen kirjallisuuden pohjalta, toiset jonkin muun absoluuttiseksi katsotun perustan kautta. Taustalla voi olla esimerkiksi synnynnäinen oikeus johonkin tai jostakin. Yhteiskunnan lait puolestaan eivät usein ole yksiselitteisesti normatiivisia tai edes sen vastakohtia. Yhteiskunnan lait pohjautuvat yhteiskuntasopimukseen joka lain osalta pyrkii toimivaan yhteiskuntaan. Jotta yhteiskunta voi toimia tulee sen lain normien luonnin lisäksi mahdollistaa myös joustavuus epäselvissä tilanteissa, jotka muutoin luovat epäoikeudentuntoa. Yhteiskunnan laki ei itsessään määritä sitä mitä pitäisi olla, vaan sen mitä on. Se on yhteisten pelisääntöjen lista joka voi myös epäonnistua omassa funktiossaan – yhteiskunnan toimivuudessa.

Aborttilaki voi olla yksi esimerkki laista joka on hyvin epäselvä kansalaisten keskuudessa. Koen henkilökohtaisesti, että naisella tulee olla mahdollisuus päättää itsestään ja raskaudestaan. Tämän oikeuden rajat määritellään erikseen, mutta ilman itse oikeutta, olosuhteista riippumatta, raskaaksi tullut nainen asetetaan poikkeuksetta itsemääräämisoikeutensa ulkopuolelle. Toisaalta myös lääkärillä tulee olla näinkin vakavassa asiassa omat oikeutensa. En usko, että tämä molemminpuolinen jousto aiheuttaisi ylitsepääsemättömiä ammatinharjoittamista koskevia ongelmia tai ainakaan enempää yhteiskunnan toimimattomuutta.

Sisäministerimme vaikeus on siinä, että hänen mainitsemansa normatiivinen oikeuspohja poistaa laajasti muiden oikeuksia ja voidaan väittää, että oikeudellisena pohjana se ei kestä kritiikkiä. Tästä syystä sitä ei voida pitää toimivana yksittäisenä pohjana yhteiskunnan pelisäännöille. Ei ole oikeutettua vaatia kumpaankaan suuntaan absoluuttista lakia ilman näkökulmien molemminpuolista argumentointia. Monipuolisella argumentoinnilla voidaan saavuttaa paljon uskonnollisia perustoja kestävämpiä yhteiskunnallisia normeja, kuitenkin mahdollistaen niiden evoluution. Luonto ei ole muuttumaton, joten ei myöskään luonnonlain tulisi olla.

Ota kantaa