Raamattu, omatunto vai Suomen laki?

Blogi

Valtakunnassa on kuluneella viikolla keskusteltu siitä, tulisiko kansalaisten noudattaa Raamattua, omaatuntoa vai Suomen lakia. Ensin mainittu johtaa kovin ahtaaseen maailmankatsomukseen, toinen taas on hieman liian henkilökohtainen kokemus yleiseksi ohjenuoraksi, joten olen taipuvainen jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Edustuksellisen demokratian keinoin laadittuna Suomen lailla on myös taipumus heijastella kansan kollektiivista mielipidettä, mikä lakiin ja järjestykseen nojaavalle puolueelle on tärkeää.

Kankaanpään kansanlähetyspäivillä Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen linjasi kuitenkin Raamatun olevan Suomen lakia mahtavampi opus. Kansanlähetyspäivien päämäärä tuskin toteutui sillä Räsäsen puhetta seuranneella viikolla kirkosta erosi yli 7000 suomalaista. Perinteisesti kristillisdemokraattien piirissä lain kirjainta ei ole tarvinnut kyseenalaistaa – ja tämänkin tapauksen voinee kuitata Räsäsen huolimattomaksi lausunnoksi – mutta muutamien muiden eduskuntapuolueiden toimintatapoihin pieni hulinointi sopii hyvin.

Vasemmistoliiton vastavalittu puoluesihteeri Marko Varajärvi kertoi kuluvalla viikolla, että puolueen enemmistön mielestä lakia tulee saada rikkoa. Hetkeä myöhemmin kansanedustaja Anne Kontula (vas.) ilmoitti laittaneensa jo toimeksi, sillä hän toi julki piilotelleensa kotonaan luvattomia maahanmuuttajia. Kontulan perustelu ei pohjautunut Raamattuun, vaikka sama ”yleismaailmallinen lähimmäisen rakkaus” on myös isosta kirjasta tuttu teema. Omatunto ajaa siis niin laki- kuin uskontokirjallisuudenkin edelle.

Myös Vihreän Liiton jäsenistö on kunnostautunut lain rikkomisessa, ja puolueen virallisen kannan mukaan kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää. Puolueen intressipiiriin kuuluu liuta luonnon- ja eläintensuojelujärjestöjä, joiden toiminnassa toistuu tarve rikkoa lakia milloin mitenkin tavoin, kuten iskemällä turkistarhoille tai tunkeutumalla toisten omistamille kiinteistöille ja aluksille. Edellä mainitut tapaukset eivät sinänsä tuo ilmi mitään uutta sillä etenkin vasemmistolla on ollut suuria ongelmia noudattaa lakia ja järjestystä jo keväästä 1918 lähtien.

Yleismaailmallinen lähimmäisen rakkaus ja omatuntoon vetoaminen ovat varsin huonoja perusteluja yhteisten pelisääntöjen rikkomiselle, sillä jokaisella on oma rakkautensa kohde, eikä yhden omatunto valitettavasti sano samaa kuin toisen omatunto. Esimerkiksi minun omatunto sanoo, että suomalaiset yrittäjät joutuvat maksamaan kohtuuttoman paljon veroja julkissektorin pohjattomaan kirstuun siitä hyvästä, että omalla riskillään tarjoavat kanssaihmisille elannon.

Vasemmistolaisten mielestä korkea verotus ei kuitenkaan oikeuta harjoittamaan täysin laillista verosuunnittelua, mutta mitäköhän mieltä sama viiteryhmä olisi häikäilemättömästä, suoran toiminnan veronkierrosta? Sehän noudattaisi monen raatajan rahanalaisen omaatuntoa, osoittaisi lähimmäisen rakkautta mahdollistamalla useampien ihmisten työllistämisen, näyttäisi tahtoa nousta barrikadeille ja mikä parasta, niin se olisi yksiselitteisesti laitonta – toisi siis varmasti kielletyn hedelmän maun suuhun!

Ota kantaa