Suomi tarvitsee rohkean työmarkkinareformin

Blogi

Tulevana syksynä maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt joutuvat linjaamaan kansakunnan kohtalonkysymyksistä, kun keväisen epäonnistumisen jälkeen neuvotteluiden kierros käynnistyy. Työmarkkinajärjestöjen päätöksillä on merkittäviä vaikutuksia maamme kilpailukykyyn, ja etenkin palkankorotusten tulisi olla vaatimattomia – mieluiten nollalinjaisia. Tämän lisäksi maan hallituksen tulisi toteuttaa joukko välttämättömiä päätöksiä, kuten nostaa eläkeikää, mahdollistaa nuorille suunnattu matalapalkkatyö ja arvioida yleissitovien työehtosopimusten mielekkyyttä.

Valtaosa työssäkäyvistä kuuluu yleissitovien työehtosopimusten piiriin, jolloin työehdot ovat ylhäältä ennalta määrättyjä. Miksi työntekijä ja työnantaja eivät saa soveltaa länsimaiseen oikeuskäsitykseen kuuluvaa sopimusvapautta, vaan joutuvat tyytymään työmarkkinaherrojen kabineteissa kirjaamiin one-size-fits-all –päätöksiin? Keskitetyn sopimisen sijaan palkan ja muiden työehtojen tulee määräytyä yksilökohtaisemmin, jolloin molempien sopijapuolten kyvyt ja erityistarpeet tulee huomioiduksi.

Työmarkkinajärjestöt ovat omien jäsentensä etujärjestöjä, ja ne ovat vain toissijaisesti kiinnostuneita kansakunnan edusta. Jäsenten etujen pönkittämisen kustannus on yleinen työttömyyden kasvaminen. Esimerkiksi minimipalkkatasot aiheuttavat sen, että työnantajat eivät pysty palkkaamaan niin montaa työntekijää kuin olisi tulijoita. Joustamattomista työvoimakustannuksista seuraa myös se, että taloudellisesti hankalissa oloissa palkkojen alentaminen ei tule kysymykseen, vaan kustannuksia karsitaan irtisanomalla työntekijöitä.

Nuorisotyöttömyyden torjumiseksi tulisi mahdollistaa VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiaisen ja kansanedustaja Osmo Soininvaaran yhdessä esille nostama matalapalkkatyö, jossa nuorta työvoimaa voitaisiin ottaa töihin sillä palkkatasolla, joka on linjassa vasta työtä opettelevien nuorten tuottavuuden kanssa. Matalapalkkatyön mahdollistaminen lisäisi suuresti työnantajien kannustimia palkata nuoria oppimaan työelämää, ja tarjoaisi työpajoja ja muuta tukityöllistämistä mielekkäämmän väylän nuorille saada kaivattua työkokemusta.

Työuria on kuitenkin pidennettävä molemmista päistä, jotta heikentynyttä huoltosuhdetta pystytään kompensoimaan riittävästi. Eläkeiän nostaminen vähintään kahdella vuodella olisikin keskeinen toimi julkisen sektorin velkaantumisen taittamiseksi. Suomalaiset elävät terveemmin ja pidempään kuin ennen, joten myös työn tekeminen pidempään on luontainen kehityskulku. Hallituspuolueista etenkin sosialidemokraattien tulisi tunnustaa tämä tosiasia, joskin ymmärrettävästi päätös on vaivaannuttava puolueen keskimäärin yli 65-vuotiaalle jäsenkunnalle.

Kuluneella viikolla huoli maan ylivelkaantumisesta on ilmaistu tasavallan presidenttiä myöten. Hallitukselta odotetaan siis laajoja ratkaisuehdotuksia, joilla velkaantuminen taitetaan ja maan kilpailukyky palautetaan entiselleen – edellä esitetyt työpoliittiset päätökset olisivat mainio alku yhdeltä politiikan sektorilta. Kokoomusnuoret odottaa maan hallituksen tekevän ikävältäkin tuntuvat uudistukset pitäen kirkkaana mielessä kansakunnan edun pitkällä aikavälillä, sillä vain se osoittaa todellista rakkautta tätä maata kohtaan.

2 kommenttia artikkeliin “Suomi tarvitsee rohkean työmarkkinareformin
  1. T.Tiikerintalja sanoo:

    Hyväntahtoisesti huomautan, että esityksestä on unohtunut pari muuttujaa.

    Myös nuoret joutuvat palkallaan maksamaan niin asumisensa kuin elämisensäkin. Matalapalkkaluokan synnyttäminen tarkoittaisi mm. nuorten asunnottomuuden lisääntymistä. Ensiasunto on usein vuokra-asunto, mutta jo nyt monet joutuvat pois asunnostaan maksamattomien vuokrien takia. Vuokrat ovat nousseet hillitöntä vauhtia.

    Matalapalkkakastiin jäisi osa joka tapauksessa jumiin. Nälkäinen ja huonosti asuva nuori perustaisi perheen niillä tuloilla ja niihin olosuhteisiin?

    Näyttääkin siltä, että matalapalkkatyöntekijöistä himoittaessa kannetaankin huolta vain yritysten tuloksesta, ei nuorten kansalaisten elämisenmahdollisuuksista eikä tulevien sukupolvien elinolosuhteista -mikä on häpeällistä.

    Matalapalkkakastia on suunniteltu tuettavaksi verovaroista. Jjonkun on maksettava puuttuva summa, mutta yritysten verotusta alennetaan. Palkansaaja siis maksaisi nuoren työpanoksen hyödyn yritykselle? Ei kuulosta lainkaan oikeudenmukaiselta.

    Eläkeiän nostossa on pulma siinäkin. Käytännössä ihmiset jo noin viisikymppisinä joutuvat irtisanotuiksi ja heitä lakataan kutsumasta työhaastatteluihin. Ovatko yritykset siis valinneet linjakseen työuran katkaisemisen jo n 15v ennen nykyistä eläkeikärajaa? Eläkeiän nosto ei silloin mitenkään auta työurien pidentämisessä. Päinvastoin, syntyy vain uusi ikääntyneiden työttömien joukko.

    Myös työolojen kunnollisuus, oikea työnmitoitus ja tietenkin työturvallisuus vaikuttavat siihen, jatkuuko työura edes nykyiseen eläkeikään. Vaikuttaisi siltä, että erityisesti työnmitoituksen kanssa on ongelmia. Työkyvyttömyys on sen yksi seuraus.

    Jos taas eläkeikäiset jaksavat pari ylimääräistä vuotta, se tarkoittaa, että työurien jatkaminen alkupäästä vaikeutuu. Nuorisotyöttömyys on jo nyt laajaa, ja koska työpaikkoja edelleen vähennetään. Kansalaisten tulevan ostovoiman heikennyksen myötä luonnollisesti yritysten tulos entisestään heikkenee, ja työpaikkojen määrä tulee vähenemään edelleen.

    Ilman kunnollista toimeentuloa jäävä nuori on vaarassa esim masentua. Masennus puolestaan altistaa työkyvyttömyydelle, ja vuosikymmeniä jatkuva työkyvyttömyys on huomattavasti suurempi kustannus kuin kahden vuoden eläke eläkeikäiselle. Ihmettelen kovasti, miksi siis nuoretkaan eivät antaisi eläkeiän ylittäneiden työpaikkoja työtä haluaville ja tarvitseville nuorille?

    1. Juuso Seppala Juuso Seppala sanoo:

      Hei T. Tiikerintalja! Kiitos ansiokkaasta kommentoinnista. Selvennän ajatuksiani tämän matalapalkkakysymyksen suhteen.

      Matalapalkkatyöllä ei ole tarkoitus luoda nuorten köyhien ryhmää, vaan yksinkertaisesti mahdollistaa yhä suurempien joukkojen pääsy kiinni työelämään tarjoamalla työnantajille houkutin palkata lisää nuorta työvoimaa. Erityisesti peilaan tätä matalapalkka-asiaa nuorten syrjäytymiskeskusteluun. Mielestäni on parempi houkutella yrityksiä työllistämään nuoria sen sijaan, että nämä löytäisivät itsensä kunnallisista työpajoista tai muun tempputyöllistämisen parista. Matalapalkkatyömallissa nuorelle tarjoutuu mahdollisuus työskennellä oikeassa yrityksessä ja ansaita työstään kohtuullinen korvaus, joskin sen verran alennettuna, että se vastaa yleensä vasta työtä opettelevan tuottavuutta – ja samalla luo houkuttimen työnantajalle työllistää nuori. Katson nuorten matalapalkkakysymyksen olevan myös askel kohti vapaampia työehtoja, mistä syystä pidän sitä kannatettavana. Pitkässä juoksussa vapaa palkoista sopiminen pitäisi kuitenkin vapauttaa kaikkien osalta, kuten jo kirjoituksessani vihjailen. Tähän tavoitteeseen pääsemiseen taitaa kuitenkin vierähtää tovi…

      Olet varmaankin lukenut blogauksessani mainittujen henkilöiden keväällä julkaiseman ”Lisää matalapalkkatyötä” -raportin, mutta sivullisille mainittakoot, että kyseinen raportti on tutustumisen arvoinen. Googlaava löytää.

Ota kantaa