Herätys, olemme jo liittovaltiossa.

Blogi

Ensi kevään eurovaaleja on monen ehdokkaan taholta rummutettu valintatilanteena eurooppalaisen liittovaltiokehityksen sekä valtioiden itsenäisyyden välillä.Olemmeko jo kuitenkin myöhässä?

Esimerkiksi Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, europarlamentaarikko Sampo Terho sekä kansanedustaja Jussi Halla-Aho ovat julistaneet, että näissä vaaleissa liittovaltiokehitykselle pistetään vihdoin stoppi ja EU-kiittisyys voittaa. Olet joko kriitikko tai federalisti. Kuitenkaan mielipiteiltään EU kritiikittömiä en ole montaa tavannut – tiukkoja EU-vastustajia sitäkin vähemmän. Itseasiassa, lähes kaikki keskusteluun osallistuneet puolueesta riippumatta ovat käytännössä olleet EU-kriittisiä. Mitä tällä kriitikko-federalisti jaottelulla sitten tarkoitetaan?

EU-politiikkaa käsittelevissä paneeleissa kukaan ei omien sanojensa mukaan halua EU:sta ”liittovaltiota”. Pidetään puheenvuoroja ”ei isommasta vaan paremmasta” sekä ”EU:njärkeistämisestä”, mutta kukaan ei kannata liittovaltiota tai mitään sellaista minkä yleisö tunnistaisi liittovaltioksi.

Näillä näkymin meille on tulossa ennennäkemättömän tylsät vaalit, joissa kaikki ehdokkaat kilpaa kertovat, että ”ei nyt liittovaltiota sentään”. Mikä tämä kaikkien vastustama liittovaltio on ja miten sinne nyt ollaan kehittymässä?

Näen, että vastustettaessa liittovaltiota vastustetaan jonkinlaista ideaa Euroopan Yhdysvalloista; alueesta, jossa kaikissa osavaltioissa pätevät samat lait, sama kulttuuri ja sama verotus. Kuitenkaan edes Yhdysvalloissa asiat eivät ole näin. Verotus ja lait vaihtelevat hyvinkin merkittävästi eri osavaltioiden välillä. Muun muassa rikostuomioista, avioliitosta, poliisivoimista ja arvolisäverosta päättää osavaltio itse. Kulttuurierojakin löytyy huomattavasti, vaikkakin valtakieli on sama.

Yhdysvalloista tekee käytännönnössä liittovaltion sen keskusjohdon hallussa olevat suuremmat teemat kuten talouspolitiikka, ulkopolitiikka, turvallisuuspoltiikka, ympäristöpolitiikka, turvallisuuspolitiikka sekä sisämarkkinat. Kyseessä ovat pilkulleen samat asiat joita myös virallisiksi EU-kriitikoiksi julistautuneet tahtovat EU-parlamentissa edistää (lisänä vielä arvoyhteistyö, kuluttajansuoja, rajayhteistyö sekä meriyhteistyö). Kuitenkin vaalipuheissa kaikuvat vaatimukset direktiivien ja sääntelyn poistamisesta ja siitä kuinka esimerkiksi EU:n tulisi olla vain talous- ja ulkopoliittinen elin. Kysyttäessä direktiivien ja säännösten tärkeydestä sisämarkkinoiden ja muidenkin yhteisten laajempien asioiden edistämisessä menee asia vaikeaksi – ilman ei pärjää ja lisää tulee. Kyseessä on väistämättä poliittinen unioni.

Kyse on siis ehdokkaan taholta joko äänestäjän sumuttamisesta tai omasta tietämättömyydestä.

Huomionarvoista liittovaltiokehityskeskustelussa on myös se että Yhdysvalloissa osavaltio voi mennä vararikkoon ilman että muut osavaltiot osallistuvat talkoisiin. Euroopassa asiassa ollaan jo paljon pidemmällä. Laajemmin sanoen joissain asioissa olemme selkeästi vähemmän liittovaltio ja toisissa asioissa taas saamme verrokitkin punastumaan. Kehitys ei ole ollut mustavalkoista vaan kuin orgaanista lajikehitystä, jossa eri lajit onnistuvat hitaasti sulautumaan keskenään samaan aikajanaan. Kukaan ei osaa piirtää tarkkaa rajaa siitä milloin valtioliitto muuttuu liittovaltioksi. Eikä välttämättä ole tarvekaan.

Itselleni yksi tärkeimmistä kansallisvaltion itsenäisyyttä määritteleviä asioita on sen toiminnallinen itsenäisyys. Euroopan Unionin täytyy perustua aina vapaaehtoisuuteen. Siihen ei Yhdysvallatkaan vapauden tyyssijana pysty. Tästä oli kysymys myös Suomen senaatin kirjoittaessa 4.12.1917 Suomen kansalle:

”Ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena.”

Selvää on että täysin tasapäistä liittovaltiota Eurooppaan ei voi tulla. Kyseensalaista on onko se koskaan ollut edes tavoitteena. On myös ymmärrettävä, että liittovaltiolla voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.

Henkilökohtaisesti toivoisin, että voisimme siirtyä kyseenalaisesta ”liittovaltio vai ei” väittelystä itse asioiden hoitamiseen. Tällä tavoin ainakin tiedettäisiin mihin oikeasti ollaan menossa.

Ota kantaa