Missä sinä olit kun maailma ei ollutkaan valmis?

Blogi

Rooma, la 01.03.2014 — Euroopan Kansanpuolueen nuorisojärjestön (YEPP) puheenjohtajaneuvostossa on käsittelyssä saksalaisen thinktankin tekemä yrittäjyystutkimus, kun ovensuussa puolalainen kollega kiskaisee selvästi kiihtyneenä hihastani: “It’s a declaration of war!”, hän sanoo selvästi hermostuneena ja osoittaa hämärässä puhelimestaan puolankielistä tuoretta uutista Venäjän duuman päätöksestä hyväksyä aseellinen voimankäyttö Ukrainassa.

Kaikesta päätellen uutinen kiirii nopeasti kokoustilassa yhä usemman maan edustajan joko tiukasti tuijottaessa puhelintaan tai siirtyessä kokoustilan nurkkiin supattelemaan. Tunnelma on hyvin hermostunut vaikka kokous edelleen käsittelee kyselyn tuloksia.

Katseeni kohdistuu kuitenkin pian kokouksen neljään ukrainalaiseen edustajaan, joista puolet ovat kotoisin Krimin alueelta. Yksi kävelee jo kuin hidastettuna käytävällä luuri korvallaan, samalla katsoen tiukasti maahan. Kaksi muuta liikkuvat hämärässä kokoustilassa hermostuneesti kahdestaan  ja neljättä en näe enää ollenkaan. Sama jatkuu vielä pitkään. Onko tämä nyt niitä “missä olit silloin kun” -hetkiä?

Aikaisemmin päivällä pidimme muistohetken YEPP:n kahdelle Ukrainalaiselle jäsenelle, jotka menettivät henkensä Kievin mielenosoituksissa. Tätä varten Ukrainan lippu levitettiin auki kokoustilan keskelle. Heidät julistettiin sankareiksi ja heille osoitettiin minuutin pituiset ablodit. Huhut ja havainnot tuhansista venäläisistä sotilaista ja kymmenistä tankeista Krimin alueella ovat hallinneet kahdenkeskisiä keskusteluita.

Nyt uuden uutisen valossa yksi Latvian delegaatti huudahtaa Putinin tulleen vihdoin hulluksi. Hulluksi tai odotettua tyhmemmäksi. Toisaalla puolestaan Putinin toimia kuvaillaan reviiri-intoiseksi nurkkiin virtsailuksi. Motiivit jäävät pimentoon. Krim vai koko Ukraina? Mitä sen jälkeen? Prahan kevät ’68 vai WWIII? Voiko Venäjän agressio ja sen seuraamukset rohkaista myös Kiinaa kokeilemaan onneaan omissa rajakiistoissaan?

Paikallisen wifin puutteen vuoksi kotimaan uutisoinnin seuraaminen on työlästä, mutta uskallan veikata ainakin Aleksanteri-instituutissa jonkun valvovan. Kaiken keskellä on yritettävä muistaa, että Suomi ei ole Ukraina ja että keppihevosia kannattaa varoa. Nato-jäsenyyttä kannatan edelleen ja toivon myös kansan mielipiteen liikkuvan lähemmäs jäsenyyttä lähitulevaisuudessa. Mielestäni on ollut arvokasta pyrkiä olemaan provosoitumatta liikaa Venäjän toimista, koska Venäjä ja länsimaat perinteisetsi pelaavat samaa shakkia hieman eri logiikalla. Jokaisen tulee toivoa ja tehdä työtä sen eteen, että emme joudu pelaamaan peliä Venäjän logiikalla.

Tähän mennessä Venäjä on näyttäytynyt kuin jalkapalloilijana, joka saadakseen rajaheiton potkaisee pallon vastustajan jalkojen kautta yli rajan. Tätä seuraa tietysti usean metrin lähes huomaamaton hivuttautuminen lähemmäs vastustajan maalia ennen itse heittoa. Niin sodassa kuin jalkapallossakin on helpompaa liikuttaa pelaajia ja palloa kuin rajoja.

Avointa sotaa ei halua kukaan. Siinä ei kukaan voita.

Venäjä ei perinteisesti ole pelännyt voimankäyttöä vaan on pitänyt sitä kuin käyntikorttia povitaskussaan. Kuitenkin maailmantalous ja resurssit ovat ennenkin määritelleet lopulta myös Venäjän reviirin. Jo tätä kirjoittaessa Moskovan pörssi ja rupla syöksyvät. Voi myös vain arvailla kuinka nopeasti Venäjä kriisiytyisi, jos Lähi-Idässä lähdettäisiin vaikuttamaan öljyn hintaan. Valitettavasti Yhdysvaltojen suhteet alueelle ovat Egyptin tapahtumien vuoksi harvinaisen haaleat. Talouden lisäksi Venäjän toimet aiheuttavat myös romahduksen sen legitimiteetille kansainvälisellä kentällä. Ukrainan tilanne ei ole saanut kunnollista tukea edes Venäjällä.

Kokouksen loppuvaiheessa ukrainalaiset delegaatit ovat YEPP:n hollantilaisen jäsenen kanssa kirjoittaneet kokoukselle hyväksyttäväksi hätäjulkilausuman, jossa jyrkästi tuomitaan Venäjän toimet Ukrainassa ja vaaditaan länsivaltojen pikaista reagointia. Kokous hyväksyy tekstin sellaisenaan yksimielisesti neljänkymmenenkuuden jäsenjärjestön voimin.

Yksi kokouksen edustajista esittää, että kaikkien maiden delegaatit lähtisivät osoittamaan mieltänsä Venäjän suurlähetystölle Roomassa. Yksi Italialaisista järjestäjistä kuitenkin ilmoittaa jo keskustelleensa asiasta poliisin kanssa ja paikallisen lain estävän mielenosoituksen toteuttamisen. Samalla varmistuu tieto, että EU:n ulkoministerit aikovat viettää viikonlopun ennen kuin kokoustavat seuraavana maanantaina. En voi edes kuvitella niitä ajatuksia, joita kokouksessa olleet ukrainanalaiset kokivat palatessaan kotimaahansa sinä sunnuntaina – valmiina pakenemaan perheidensä kanssa.

Emme todellakaan elä valmiissa maailmassa.

Ota kantaa