Ei unohdeta poikia

Blogi

Elinkeinoelämän valtuuskunnan teettämän tutkimuksen mukaan 5% 15-29 vuotiaista nuorista on syrjäytyneitä. Nuorista kaksi kolmasosaa on miehiä. Miesten osuus syrjäytyneistä on huomattavan suuri, mutta sille ei ole löydetty selkeää syytä.

Syrjäytyneiksi nuoriksi lasketaan ne nuoret jotka ovat jääneet työelämän ja opiskelun ulkopuolelle. Tämänkin jälkeen syrjäytyneitä nuoria voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään, työttömiin työnhakijoihin ja muihin työvoiman ulkopuolisiin. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista ei tiedetä käytännössä mitään, kuten ketä kyseiset nuoret ovat ja mitä he tekevät. Suurin osa syrjäytyneistä myös kuuluu tähän nimenomaiseen ryhmään. Näiden nuorten löytämisellä on kaikista kovin paine, jotta heidät voitaisiin saada takaisin koulutuksen ja työelämän piiriin.

Syrjäytymiseen vaikuttaa useat eri tekijät. Perhetaustan ja asumismuodon vaikutukset ovat ilmeiset. Nuoret jotka elävät edes toisen vanhempansa kanssa ovat paljon pienemmässä syrjäytymisriskissä kuin yksin asuvat. Tässä tulee taas selkeä ero miesten ja naisten välillä: syrjäytyneistä nuorista miehistä suurempi osa asuu yksin. Yksin asuvia miehiä on muutenkin kaksin- tai kolminkertaisesti naisiin verrattuna. Asunnottomuuskin on miesten keskuudessa kaksinkertaista.

Myös vanhempien sosioekonominen asema ja vanhempien koulutustaso on selkeässä suhteessa syrjäytymiseen. Syrjäytyneiden vanhemmilla yli puolella on pelkästään perusasteen koulutustaso. Syrjäytymisen juuret ovat yleensä syvällä lapsuudessa. Huostaanotettujen ja avohoidossa olevien lasten ja nuorten syrjäytymisriski on huomattavasti korkeampi. Etenkin perhetaustan suuri vaikutus syrjäytymiseen on asia mihin tulisi saada muutos. Kaikille nuorille tulisi mahdollistaa samanlainen asema elämässä pärjäämiseen riippumatta nuoren perhetaustasta, se kun on asia mihin kukaan ei voi itse vaikuttaa.

On arvioitu että yksi syrjäytynyt nuori maksaa valtiolle yli miljoona euroa olettamalla että syrjäytyminen jatkuu koko työiän ajan. Lienee siis sanomattakin selvää, että syrjäytymisen ehkäisy tulee valtiolle kannattavammaksi kuin puuttuminen siinä vaiheessa kun nuori on jo pudonnut järjestelmän ulkopuolelle.

Syrjäytymisen ehkäisy ja sen vähentäminen vaatii hallitukselta tahtoa puuttua ongelmaan. Juuri julkaistussa budjettiriihessä askeleita otettiin oikeaan suuntaan mm. Lisäämällä ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkoja, mahdollistamalla ammatillisen kuntoutuksen ilman diagnoosia ja lisärahoittamalla matalan kynnyksen palvelumallin eli Ohjaamon-toimintaa. Yksi tärkeimmistä toimista oli kuitenkin lisätä tasa-arvoavustuksen määrää heikoimpien alueiden kouluille. Koulutus on kuitenkin syrjäytymisongelman keskiössä, joten on tärkeää että asiaan päästään puuttumaan jo koulussa.

Vielä on kuitenkin tekemistä. Nuorille tarjottujen palveluiden pitäisi hioutua paremmin yhteen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Tällä hetkellä mm. tiedonkulku nuorten asioista ja ongelmista ei kulje saumattomasti eri palveluntuottajien välillä. Koulutukseen pitää myös jatkossakin panostaa entistä enemmän. Kohtuulliset luokkakoot, avun tarpeen huomaaminen jo koulussa, riittävät aloituspaikat toisen asteen koulutuksiin ja koulutuksen sukupuolten välisten erojen kaventaminen on asioita joiden eteen on tehtävä töitä.

On aika avata silmät tasa-arvokeskustelussa isoille ongelmille. Meidän tulee varmistaa että meillä on jatkossakin osaavia ja työllistyneitä nuoria. Meillä ei ole varaa unohtaa enää yhtäkään poikaa.

Enni Ikonen
Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen

Lisätietoja:

Ota kantaa