Perustuloa voi vastustaa sekä utilitaristisin että ideologisin perustein. Liberaalista näkökulmasta on vaikea ymmärtää miksi pelkkä olemassaolo antaisi kellekään oikeutuksen ryöstää kanssaihmisiään. Tällainen argumentointi ei kuitenkaan tehoa vasemmistolaisiin sillä heidän ideologiansa pohjautuu siihen että kaikki ryöstäminen on ihan ok, kunhan varkaana toimii valtio. Tämän takia on parempi keskittyä kritisoimaan sosiaaliturvan käytännön ongelmia. Näiden ratkaisemiseksi tulisi ymmärtää mistä nykymallin ongelmat juontuvat.

Suomen sosiaaliturvan kantavana ajatuksena on tarveharkintaisuus, ja se on  mielestäni myös loistava periaate. Rahaa saa vain jos sitä tarvitsee. Ongelma tulee siitä että väärinkäytösten valvominen nykymallissa tulee erittäin kalliiksi ja rahanhakijan näkökulmasta on vaivalloista vastata virannomaisen valvonnantarpeeseen täyttämällä papereita ja ravaamalla virastoissa. Perustulon kannattajien ratkaisu ongelmaan on varsin outo. He esittävät sosiaaliturvan väärinkäytön institutionalisoimista. Kun kaikki nostavat sosiaaliturvaa, enimmäkseen turhaan, vasemmisto toivoo ettei sitä enää nähdä ongelmana. Sosiaaliturvan väärinkäytön ongelmat siis halutaan ratkaista paisuttamalla ongelma koko kansan kattavaksi ja tekemällä väärinkäytöstä automaattista.

Yksittäisen veronmaksajan näkökulmasta tulonsiirroista aiheutuvat ongelmat pahenevat entisestään. Perustulo nostaa marginaaliveroa, eli sitä osaa palkasta jonka joudut maksamaan tekemästäsi lisätyötunnista. Ihmisten on vaikea hahmottaa tätä konseptia, joten koetan esimerkin avulla vääntää asian rautalangasta: Sanna siivooja tienaa 1600 euroa kuussa. Hän maksaa 10 % veroa ja tienaa siten 1440 euroa kuussa. Tämä on 9 euroa tunnilta. Kun perustulo seuravana päivänä saatetaan voimaan pomppaa sannan veroaste mallista riipuen jopa 50 %:iin. Siis tienesti jää 5 euroon tunnilta. Lienee selvä ettei Sanna viitsi tehdä samoja tuntimääriä, puhumattakaan siitä että jäisi ylitöihin.

Te vihervasemmistolaiset jotka ette vieläkään ymmärtäneet, älkää huolehtiko, marginaaliveron käsite kyllä selviää kun menette joskus töihin.

Nykyjärjestelmässä ongelmana on, kuten sanottu, väärinkäyttö. Se juontaa juurensa siihen mitä taloustieteissä kutsutaan informaatio-asymmetriaksi. Viranomaisen on vaikea selvittää onko avunhakija todellisessa tarpeessa ja millainen apu on parhainta tietyn asiakkaan kannalta. Tämän informaatio-ongelman lieventämiseksi paras keino olisi sosiaaliturvan hajauttaminen alemmalle hallinnon tasolle. Esimerkki havainnollistaa mitä tarkoitan:

Kun Rane rappioalkoholisti menee sossuun hakemaan apua, sosiaaliviranomainen kyllä tietäisi miten tätä parhaiten auttaa, onhan Rane todennäköisesti viranomaisen vanha tuttu. Asiantunteva viranomainen saattaisi tietää että Ranelle kannattaa kustantaa suoraan asunto ja ruokaa, rahan antamisen sijaan. Tällöin mies joutuisi välillä käymään pätkätöissä kerätäkseen rahat lempiharrastukseensa viinanjuontiin. Tämä auttaisi häntä pääsemään elämästä uudelleen kiinni ja muiden avusta eroon. Erilaisilla esimerkkitapauksilla on erilaiset tarpeet ja heidän auttamisekseen tarvitaan erilaiset yksilölliset ratkaisut.

Ongelma on siinä, ettei viranomainen voi tehdä yksilöllistä tarveharkintaa, vaan hänen on seurattava orjallisesti säädöksiä. Säädökset taas tehdään ministeriössä, joissa ei ole Ranen tuttuja töissä. Niin korkealla tasolla ei voida tehdä yksilöllisiä ratkaisuja ja tunnistaa yksilöllistä avuntarvetta, vaan säädökset on tehtävä tilastojen ja keskivertojen perusteella. Tällöin luodaan parhaimmillaankin järjestelmiä, jotka eivät sovellu kunnolla kenellekään mutta toimivat sentään jollain tasolla jokaiselle.

Tarveharkinnan valvonta siten että se on samalla tehokasta, ei passivoivaa, eikä liian kallista on aivan liian vaikea asia jätettäväksi poliitikkojen keskussuunnittelun käsiin. Tehokkaat ratkaisut ovat aika ja paikkasidonnaisia ja parhaat käytännöt löytyvät vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Tästä syystä sosiaaliturvan ongelmia ei kannata lähteä ratkaisemaan kaiken kattavalla, ylhäältä määrätyllä ohjelmalla, vaan toimivat mallit löytyvät ainoastaan erilaisia ratkaisuja kokeilemalla. Kilpailun kautta parhaat käytännöt jäävät voimaan. On siis täysin turha filosofoida miltä näyttäisi täydellinen sosiaaliturvajärjestelmä ja yrittää suunnitella sellaista ministeriössä tai perustulokomiteassa. Tähdellistä on luoda sellainen malli, joka luo edellytykset kilpailulle ja markkinaratkaisuille. Sama periaate pätee myös kaikkiin muihin rakenteellisiin ratkaisuihin joita eduskunnassa suunnitellaan, kuten kuntauudistukseen.

Uskon vakaasti, että sekä asiakkaan että maksajan kannalta paras järjestelmä on sellainen, jossa valtiolla ei ole mitään roolia. Olennaista kuitenkin on että sosiaaliturvan järjestämiseen saadaan lisää kilpailua ja lisää paikallista asiantuntemusta. Ensimmäinen askel joka jo toisi huomattavan parannuksen nykyiseen olisi hajauttaa vastuu sosiaaliturvasta kunnille ja antaa niille mahdollisuus kokeilla erilaisia malleja nykyistä vapaammin. Parhaat ratkaisut eivät synny ministeriön komiteoissa, ne syntyvät lähellä avuntarvitsijaa.

Karsastan vasemmistolaista yltiömaterialistista ajatusta apua tarvitsevasta ihmisestä pelkkänä työttömyystilaston numerona ja edustamansa ryhmän keskiarvona. Minä haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa kaikkea välittämistä ja auttamista ei ole ulkoistettu kasvottomalle byrokratialle, yhteiskunnassa jossa voimme auttaa lähimmäisiämme ja kanssaihmisiämme.  Tämän avun tulee olla räätälöityä kunkin ihmisen yksilölliset tarpeet huomioon ottaen ja oikeaan tarpeeseen eikä minään massiivisena tulonsiirtokoneistona kuten perustulona. Eihän unohdeta ihmistä.

Oulun Läänin Kokoomusnuoret vaatii taloudellisesti epävarmoina aikoina menohallinnan lisäksi keskittymistä tuottavuuden ja työpanoksen kasvattamiseen. Toimenpide-ehdotuksena nuorten piirihallitus esittää työntekijän ensimmäisen sairaslomapäivän muuttamista palkattomaksi.

Ensimmäinen sairaslomapäivä on ollut Ruotsissa jo usean vuoden ajan palkaton. Porvarihallituksen tekemän muutoksen ansiosta sairaslomat ovat kääntyneet maassa jyrkkään laskuun ja vähentyneet Suomea pienemmiksi.

”Epärehellisten sairaspäivien hyväksikäyttäminen on aito ongelma, vaikka se ei kaikkia koskekaan. Ei liene kuitenkaan täysin sattumaa, että eniten sairauslomapäiviä kertyy juuri alle 35-vuotiaille.” – toteaa Oulun Läänin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Janne Heikkinen.

Naapurimaan hyväksi havaittua keinoa on Suomessa tähän mennessä ajanut myös Elinkeinoelämän keskusliitto, jonka mukaan palkallinen poissaolopäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 300 euroa. Vastaavasti EK arvioi sen jäsenyrityksissä menetettävän sairaspoissaolopäivien myötä vuosittain 50 000 työvuoden työpanos.

Lisätietoja piirin varapuheenjohtajalta Janne Heikkiseltä 040-5554263 tai janne.heikkinen90@luukku.com tai puheenjohtaja Samu Seppäseltä 044 3555895.

Näistä on saatu oiva pölhöpopulistien keppihevonen, pikavippejä kun ottavat yllättävään rahatarpeeseen enimmäkseen vähävaraiset rikkaiden tukeutuessa luottokortin luottoon. Luonnollisesti kun otetaan lainaa yllättävän rahanpuutteen takia niin joskus käy niin että lainaa ei pystytä maksamaan takaisin. Onko tämä nyt siis syy kieltää vippitoiminta?

Argumentti joka viime tiistaisessa eduskunnan pikavippien kieltämistä koskevassa lähetekeskustelussa toistettiin kymmeniä kertoja on että ihmiset jotka joutuvat akuuttiin rahapulaan ja joutuvat turvautumaan korkeakorkoiseen lainaan, joskus ajautuvat hallitsemattomaan velkakierteeseen. Tämä taas johtaa maksukyvyttömyyteen ja varattomuuteen minkä johdosta pikavipit tulee kieltää. Hetkinen! Eikö pikavipin ottamisen syy nimenomaan ollut että rahat on loppu. Kun pikavippejä ei pystytä maksamaan takaisin ongelma palautuu entiselleen, rahat on taas loppu. Pikavippien kieltäminen ei siis mitenkään ratkaise ongelmaa.

Kansanedustajat kysyvät tässä vaiheessa että miksi pikavippejä tulisi suvaita, eihän niitä kukaan tarvitse? Kaikkien 127, pikavipit kieltävää tai niitä rajoittavaa lakialoitetta kannattaneen kansanedustajan olisi hyvä sisäistää seuraava lainaus:

“Ei ole mikään rikos olla tietämätön taloustieteistä, mikä kuitenkin on, erikoistunut tieteenala jota useimmat pitävät ’ankeana tieteenä.’ Mutta on täysin edesvastuutonta omata usein ilmaistava äänekäs kanta taloutta koskevista aiheista ollessaan tässä ymmärtämättömyyden tilassa”  -Murray Rothbard

Isäni opetti pienenä tästä vielä yksinkertaisemman ja yleipätevämmän version: ”Kun et tiedä, ota selvää. Ole siihen asti hiljaa ja kuuntele.”

Pikavipit ovat itsesiassa loistava palvelu, joka edistää erästä keskeistä rahoitusmarkkinoiden tehtävää: riskien hallintaa. Myös kaikkein ammattimaisimmat toimijat yhteiskunnassa joutuvat joskus turvautumaan huomattavan korkeakorkoiseen lainaan ja vielä aivan tarkoituksella. Esimerkiksi pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät rahavarantojaan niin suurina että eivät todennäköisesti joudu maksuvaikeuksiin, mutta samalla niin pienenä että pystyvät sijoittamaan pääomiaan tehokkaasti. Heillä on siis pieni mutta harkittu riski sille että joutuvat turvautumaan kalliiseen hätärahoitukseen. Onneksi kanavia yritysten hätärahoitukselle ei vielä olla eduskunnassa kieltämässä populistisilla koronkirskontaväittämillä.

M-Real on hyvä esimerkki. Yritys oli konkurssin partaalla ja riskiensä takia ei saanut lainaa kuin normaaliin verrattuna moninkertaiseen hintaan. Nyt yritys on taas jaloillaan. Olisiko ollut hyvä asettaa korkokatto ja ajaa M-Real konkurssiin? Ei tietenkään. Mutta miten tämä tapaus eroaa pikavippaavasta yksilöstä?

Valtionhallinnossa pidetään tavallisia ihmisiä vähä-älyisempinä ja alempiarvoisina. Lähetekeskustelusta sai sen kuvan että pikavippaajat ovat pääsääntöisesti mainonnan uhreiksi humalassa joutuvia pikkulapsia jotka ottavat pikavippejä viinaan ja ajautuvat ongelmiin. Lisäksi se ettei pikavippien kuluttajat ole kiinnostuneita todellisesta vuosikorosta kuulemma todistaa sen etteivät he ymmärrä lainaamisen päälle.

Minä olen viittä vaille rahoituksen maisteri, osaan laskea todellisen vuosikoron ja usealla eri tavalla ja olen hyvin perillä lainaamisesta ja riskeistä ylipäätään – silti olen ottanut pikavipin moneen kertaan. Pääasiallisina vippaajina ovat toimineet vanhemmat, veljet ja kaverit.

Viime vuonna otin pikavipin veljeltäni ostaakseni kengät. Korkona lupasin tarjota seuraavalla viikolla lounaan. Vuosikorko oli varmasti huikea, mutta kengät olivat hienot ja alennuksessa ja tämän johdosta jäinkin kaupassa voitolle.

Känniargumentti tuntuu myöskin typerältä. Otin hiljattain päissäni kaverilta 50 euron pikavipin jotta voisin jatkaa juhlimista seuraavaan ravintolaan. Hyvät bileet oli, ei kaduta yhtään.

Samoin ihmetyttää jatkuva höpötys todellisesta vuosikorosta. Viime viikolla olin unohtanut lompakon kotiin ja kaveri vippasi kympin lounaan iltapäivän 2 euron pullakahveja vastaan. Laskin huvikseni että todellinen vuosikorko tästä oli 6,34322E+58 %, eli numero jossa on 58 nollaa. Kuinkahan relevanttia tämä informaatio on lainapäätöstä tehtäessä?

Pitäisi varmaan lopettaa ystävyyssuhde tämän koronkiskurin kanssa?

Pikavippejä haetaan paikkaamaan rahantarvetta seuraavaan tuloon asti, yleensä palkkaan. Jos palkka tulee viikon päästä on täysin irrelevattia paljonko on laskennallinen vuosikorko kahden, kolmen ja neljän viikon pikavipeissä. Olennaista on paljonko tarvitsee rahaa ja paljonko sitä joutuu maksamaan takaisin. Vuosikoroista jeesustelu on siis pelkkää populismia.

Lopulta aivan kuten firmojen rahanhoidossa, myöskään yksityisesti ei kannata makuuttaa niin paljoa rahaa tilillä etteikö se koskaan menisi nollaan. Riski sille kannattaa pitää pienenä ja yllättävissä tilanteissa voi olla fiksua turvautua esimerkiksi pikavippeihin.

Nyt kansanedustajat – kukkahattu pois päästä! Ne eivät pue teitä. Eikö voitaisi luottaa yksilön vastuuseen kantaa huolta omista raha-asioistaan. Vierastan ajatusta lastenvahtivaltiosta, jossa ihmisten parin kympin rahantarvettakin joudutaan sääntelemään harvan marginaalisen ongelmatapauksen johdosta.

Jos jotain välttämättä halutaan säännellä olisi syytä keskittyä todelliseen ongelmaan, eli vaikeasti ennakoitaviin perintäkuluihin. Yksi vaihtoehto voisi olla siirtää perintäkulut toimeksiantavan yrityksen maksettavaksi. Vastavuoroisesti voitaisiin sallia kulut perittävän nykyistä korkeammalla viivästyskorolla. Eli viivästyskorkojen korkokatto pois ja viisästyskorko esille sopimukseen.

En kuitenkaan halua sortua aiemmin esille nostamaani edesvastuuttomuuteen, vaan toivon että perintätoiminnastakin otetaan kunnolla selvää ennen kuin sitä aletaan säännellä.

Todennäköisesti pikavippaukseen liittyvät ongelmat ovat seurausta aiemmasta rahoitusmarkkinoiden sääntelyviidakosta. Ongelmien ratkaisu kannattaisi aloittaa tämän sääntelyn purkamisella.

Vasemmistonuorten ja Demarinuorten puheenjohtajat vetosivat tällä palstalla (HS 6.3.2012) hallituksen vasemmistopuolueisiin ja vaativat kieltäytymistä leikkauksista. Nuorisojärjestöjen puheenjohtajat arvostelivat erityisesti Kokoomusta leikkausten ajamisesta.

Kirjoittajat sivuuttavat kokonaan Suomen mittavan velkaongelman. Nykyisen kaltaisen vastuuttoman velkaantumisen jatkaminen vain siirtää ja pahentaa ongelmaa. Nyt on ymmärrettävä, että elintasoamme ylläpidetään tällä hetkellä velkarahalla. Kreikan kansaa pidettiin vuosikausia tyytyväisinä velkarahalla, ja nyt nähdään tulokset. Jos tätä linjaa jatketaan, lähetämme karmaisevan laskun Suomen tuleville sukupolville. Ihmettelen sellaisia nuorisojärjestöjä, jotka eivät kannata velkaantumisen pysäyttämistä.

Vasemmistopuolueiden nuorisojohtajat esittävät leikkausten vaihtoehdoksi mittavia veronkorotuksia. Tällainen raha-automaatti-ajattelu ei kuitenkaan oikeassa elämässä toimi. Lukuisten eri tutkimusten mukaan julkisen talouden sopeuttamisessa julkisten menojen supistaminen on vähemmän haitallista työllisyyden ja talouskasvun kannalta kuin verojen korottaminen. Kansantalouden kuristaminen ylenpalttisella verotuksella olisi karhunpalvelus suomalaisille nuorille. Toisaalta tuotantokustannuksia lisäävien verojen keventäminen synnyttää uutta tuotantoa ja työtä hyvinkin nopeasti, kuten esimerkiksi energiaveroleikkurin tapauksessa on jo käymässä. Kannattaa uskoa faktoja, vaikka ne joskus olisivatkin ristiriidassa oman maailmankuvan kanssa.

Kokoomus on vaatinut yhdessä sovitussa hallitusohjelmassa pysymistä. Myös vasemmistopuolueet ovat sitoutuneet siihen, että velkaantuminen käännettään laskuun ja valtiontalouden alijäämä painetaan alle prosenttiin hallituskauden aikana. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii lähes 5 miljardin euron sopeutusta.

Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeintä on nyt laatia uskottava talousohjelma, jolla turvataan pitkällä tähtäimellä kestävä taloudenpito.

Jos hallituspuolueet nyt lipsuvat tästä, Suomi on varmasti Kreikan tiellä.

Antti Häkkänen

Puheenjohtaja

Kokoomuksen Nuorten Liitto

Vanhan sanonnan mukaan tulevaisuuden rakentaminen vaatii historian
tuntemista. Ihmisen pitää tietää mistä tulee, jotta voisi hahmottaa mihin
on menossa. Tämä perussääntö on juuri nyt erityisen tärkeä. Elämme
maailmassa, jossa maiden väliset rajat menettävät merkitystään,
kansainvälinen kaupankäynti on arkipäivää ja tieto ja ihmiset liikkuvat
vapaasti maasta toiseen. Nämä asiat ovat pienelle kansalle hyväksi, mutta
samalla on vaarana, että emme enää tunne juuriamme emmekä tiedä mistä
tulemme.

Suomen kansan menestyminen vaatii jatkossa entistä vahvemmin historian
tuntemista. Suomalaisten hyvinvointi ja menestyminen kansainvälisillä
areenoilla on rakennettu sukupolvien ahkeralla työllä. Mitään ei ole saatu
ilmaiseksi, eikä nykyistä korkeaa elintasoamme voida pitää mitenkään
itsestään selvänä. Voisimme aivan hyvin olla kärvistelemässä Itä-Euroopan
maiden joukossa.

Jokainen ikäluokka on antanut oman panoksensa siihen menestystarinaan,
jonka huipulla seisoo nykyinen nuori sukupolvi.  Jotkut ikäluokat
joutuivat jopa tarttumaan aseisiin ja uhraamaan henkensä isänmaan
puolesta. Siitä jokainen vapaassa Suomessa elävä on varmasti ikuisesti
kiitollinen.

Tämä historia meidän on pidettävä mielessämme myös nyt kun suomalainen
hyvinvointiyhteiskunta on murroksessa. Väestö- ja elinkeinorakenteen suuri
muutos haastaa erityisesti nuoren sukupolven. Meidän vastuullamme on nyt
kantaa kortemme kekoon ja osoittaa sitä ahkeruutta, osaamista ja
kekseliäisyyttä, jota myös aiemmat sukupolvet ovat osoittaneet Suomen
puolesta. Jokainen ikäluokka ja sukupolvi on velvoitettu antamaan oman
panoksensa suomalaisen kansan menestymisen puolesta. Tässä Suomen
joukkueessa kaveria ei ole perinteisesti jätetty hankeen. Eikä jätetä
nytkään.

Tätä isänmaallisuus on parhaimmillaan. Sellaista tervettä epäitsekkyyttä
ja joukkuehenkeä, jossa huomioidaan niin menneet kuin myös tulevat
sukupolvet. Otamme huomioon veteraanien uhraukset ja myöhempien
vuosikymmenten kova työ, mutta koemme myös velvollisuudeksemme jättää
Suomen mahdollisimman hyvänä maana tuleville sukupolville. Emme kuluta
enempää kuin tienaamme, emmekä jätä vaille hoivaa niitä, jotka ovat meidän
puolesta taistelleet. Kotimaan hyvinvointi on oltava jokaisen suomalaisen
asia.

Minulle isänmaallisuutta on myös kotiseuturakkaus. Kannan ylpeänä
Mäntyharjun ja Savon lippua maailmalla. Katson hieman oudosti niitä, jotka
kieltävät kotipaikkansa. Rakkaus omaa kotia ja kotiseutua kohtaa
velvoittaa toimimaan ahkerasti ja uutterasti lähiyhteisöni menestymisen
puolesta. Tällaista henkeä tarvitsemme Suomeen lisää. Sitä, että ihmiset
kokevat olevansa vastuussa lähimmäisistään ja lähiyhteisöstään. Vastuuta
ei voi ulkoistaa julkiselle vallalle.

Voin pääministeripuolueen nuorisojärjestön puheenjohtajana luvata, että
pidämme yllä nuoren sukupolven keskuudessa tällaista tervettä
isänmaallisuutta. Tarjoan myös yhteistyön kättä veteraanijärjestöjen
suuntaan kaikessa mitä eteen tulee.

Toivotan aurinkoista kevättä kaikille lukijoille!

Antti Häkkänen
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Nuorten Liitto ry

PIRKANMAAN KOKOOMUSNUORET: Kuntauudistukseen palvelut edellä

Hallituksen kaavailema kuntauudistus lähtee vääristä lähtökohdista. Nykyisessä ehdotuksessa on ensin mietitty kuntarajat pohtimatta tarkemmin, mitä palveluja rajojen sisällä tuotetaan. Pirkanmaan kokoomusnuorten mielestä ensin tulisi miettiä, mitä palveluita haluamme kuntien vastuulle. Sen jälkeen voidaan vasta katsoa, miten ja millä tasolla palvelut on järkevintä järjestää ja millaiset kuntarajat olisivat toimivimmat.

Kuntien välinen yhteistyö on tärkeässä roolissa palveluiden tuottamisessa. Kaikkia palveluita ei ole taloudellista eikä järkevää tuottaa peruskunnan tasolla.

Pirkanmaan kunnissa tulee selvittää eri yhteistyömallien ja mahdollisten liitosten hyödyt ja haitat sekä vaikutukset palvelutuotantoon. Näiden tietojen pohjalta kunnissa voidaan pohtia, mikä on paras mahdollinen tapa yhteistyöhön ja palveluiden tuottamiseen.

” Tärkeintä on, että palvelut on järjestetty järkevästi ja kuntien välinen yhteistyö toimii. Kuntaliitos on yksi väline palveluiden kehittämiseksi.” Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Riina-Eveliina Eskelinen linjaa.

Kuntauudistuksen tarkoitus on taata laadukkaat palvelut joka puolelle Suomea. Kunnissa, joissa ei pystytä järjestämään kunnolla edes kaikkia peruspalveluita itse, yhteistyö naapurikuntien kanssa on välttämätöntä. Näissä kunnissa tulisi vakavasti harkita liitoksen mahdollisuutta.

Hyvin taloutensa hoitaneita kuntia, jotka pystyvät tehokkaasti ja järkevästi järjestämään palvelunsa itse tai yhteistyössä, ei tule pakottaa liitoksiin, vaan näissä kunnissa liitosten tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Lisätiedot:

Riina-Eveliina Eskelinen

Puheenjohtaja

Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry

0442905120

”Tarkoituksena on lähettää Bashar al-Assadin hallinnolle vahva viesti että maailmalla seurataan heidän tekemisiään ja tuomitaan heidän kansalaisiin kohdistamat väkivaltaisuudet”, linjaa Kokoomusnuorten kansainvälisistä asioista vastaava varapuheenjohtaja Ville Sipiläinen.

Vaikka arabikevät toi kaivattua muutosta Lähi-Itään ja Afrikkaan, Syyriaan ei kevät vielä ole koittanut. Mielenosoituksessaan Kokoomusnuoret sytyttää kynttilät Syyrian demokratiapyrkimysten yhteenotoissa menehtyneiden uhrien muistolle.

”Kokoomusnuoret yhdessä sisarjärjestöjensä kanssa aina Albaniasta Amerikkaan ja Venezuelasta Vietnamiin vaativat al-Assadin hallintoa väistymään ja antamaan tilaa demokraattisen järjestelmän kehittämiselle”, kertoo Kokoomusnuorten puheenjohtaja Antti Häkkänen.

 
Lisätietoja:
Ville Sipiläinen

Kansainvälisistä asioista vastaava varapuheenjohtaja

Kokoomuksen Nuorten Liitto ry
040-7611558
vs@phnet.fi

Anssi Murtonen

Pääsihteeri

Kokoomuksen Nuorten Liitto ry
040-4842642
anssi.murtonen@kokoomusnuoret.fi

- Käyttöön otettaessa rahoitusmarkkinavero lisäisi pankkien ja muiden
rahoituksen välittäjien kustannuksia. Pankit siirtävät lisäkustannukset
suoraan asiakkaiden eli yritysten ja kotitalouksien maksettavaksi, sanoo
Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Antti Häkkänen.

Kokoomusnuoret on huolissaan esitetyn veron vaikutuksesta Euroopan
talousalueen menestymiseen. Rahoitusmarkkinavero saisi aikaan pääomien
pakenemisen pois veron vaikutusalueelta maihin, joissa esitettyä
verohaittaa ei ole. Erityisen hankala tilanne syntyy Suomelle, jos vero
koskee vain euroaluetta ja Ruotsin pankkisektori saa merkittävän
kilpailuedun Suomen pankkeihin nähden.

- Tällä verolla nakerretaan Euroopan asemaa globaalissa kilpailussa
pääomista ja vaikeutetaan yritysten mahdollisuutta saada rahaa
työllisyyttä tuoviin investointeihin. Laman hetkellä pitäisi pikemminkin
parantaa kilpailukykyä ja pyrkiä saamaan kilpailuetua Euroopan unionin
kanssa kilpaileviiin talouksiin nähden. Nyt ollaan ajamassa täysin
väärillä raiteilla, linjaa Häkkänen.

Kokoomusnuoret pitää rahoitusmarkkinaveroa myös tärkeänä periaatteellisena
kysymyksenä. – On erittäin merkittävä linjaveto, jos uusi verotusoikeus
annetaan kansallisvaltioiden sijasta Euroopan unionille. Tästä pitäisi
käydä laaja periaatteellinen keskustelu, Häkkänen sanoo.

Lisätietoja:

Antti Häkkänen
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Nuorten Liitto ry
0407057134
antti.hakkanen@kokoomusnuoret.fi

Anssi Murtonen
Pääsihteeri
Kokoomuksen Nuorten Liitto ry
0404842642
anssi.murtonen@kokoomusnuoret.fi

Kokoomuksen Nuorten Liitto on pääministeripuolue Kokoomuksen poliittinen
nuorisojärjestö. Lisätietoja järjestöstä löydät osoitteesta
www.kokoomusnuoret.fi

”Satakunta ei ole niin harvaanasuttua maaseutua, että voisimme hyväksyä yli 100km asiointimatkan esimerkiksi verovirastoon tai poliisille”, huomauttaa varapuheenjohtaja Henri Salo ja jatkaa: ”Satakunnassa on kohta tällä menolla alueita, joista on yhtä pitkä tai pidempi matka verotoimistoon kuin Lapin alueella monissa kunnissa tällä hetkellä.” Satakunnan kaltaisiin Etelä-Suomen maakuntiin tulisi hajauttaa vähintään pienimuotoisia asiointipisteitä, joissa voitaisiin hoitaa ihmiskontaktia vaativia asiointipalveluita. Palvelupisteiden vähennystarve tulisi pikemminkin hoitaa julkista sektoria keventämällä ja erinäisiä rakenteita yksinkertaistamalla. Kuntauudistuksen suhteen on nähtävillä samainen väärä lähestymistapa. Ensin luodaan suuret yksiköt ja sitten vasta pohditaan mitä palveluita näiden tulisi järjestää ja kuinka lähellä ihmistä.

”Mikäli jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa olisi kaksi verovirkailijaa, se vastaisi suurin piirtein Kansallisoopperan henkilöstömäärää”, hallituksen jäsen Juho Anttila suhteuttaa tilannetta esimerkin avulla.

Lisätietoja
Henri Salo, salo.henrikristian@gmail.com, 044-5581684
varapuheenjohtaja
Satakunnan Kokoomusnuoret ry

Juho Anttila, juhoa@iki.fi, 040-8467553
hallituksen jäsen
Satakunnan Kokoomusnuoret ry