”Onko demariopetusministeri todella lahtaamassa opiskelijoiden toimeentulon työn tekoa vaikeuttamalla?”, murahtaa Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Akseli Hakala.

Opetusministerin mielestä opiskelijoiden pitäisi pysytellä koulunpenkillä ja valmistua vailla kunnollista työkokemusta. Kokoomusopiskelijoiden ja Kokoomusnuorten mielestä tämä sotii yhteiskunnan hyvinvointia vastaan.

”Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kaikki terveet kansalaiset töihin. Kyllä tässä on varsin kummallinen ajatus, jos juuri työhaluisilta nuorilta halutaan estää työnteko”, kummastelee Kokoomusnuorten puheenjohtaja Antti Häkkänen.

Kokoomusopiskelijoiden ja Kokoomusnuorten mielestä opiskelun aikana saavutettu kaikenlainen työkokemus on ehdottoman tärkeää juuri valmistuneelle opiskelijalle. Suomessa on jo tarpeeksi putkitutkinnon suorittaneita, joita työmarkkinoiden on vaikeaa työllistää todennetun osaamisen puuttuessa.

Helsingissä 22.2.2012

Akseli Hakala, puheenjohtaja, Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry

Antti Häkkänen, puheenjohtaja, Kokoomuksen Nuorten Liitto ry

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Akseli Hakala, 044-7760 773 (akseli.hakala@kokoomusopiskelijat.fi)

Puheenjohtaja Antti Häkkänen, 040-7057 134 (antti.hakkanen@kokoomusnuoret.fi)

”Keskustelu rajoista on käytävä vapaaehtoisuuteen perustuen, kuntien itsensä toimesta. Kunnat voivat halutessaan liittyä yhteen, mutta niille on annettava mahdollisuus myös pysyä erillään, jos näkevät sen luontevampana vaihtoehtona”, linjaa Hämeen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Heikki Rautala, ”Tarkasteltavaksi olisi aluksi otettava kuntien vastuulla olevien palveluiden karsiminen, kuten esimerkiksi subjektiivinen päivähoito-oikeus, sillä vaikka kaikki kunnat lyötäisiin yhteen, eivät rahat tule riittämään nykyisten palvelujen tarjoamiseen.”

Suurkunnat ovat myös kansalaisten torjumia, kuten Päijät-Hämeessäkin nähtiin koko maakunnan käsittävään kuntaan tähtäävien mielipidetiedustelujen yhteydessä. Hämeen Kokoomusnuorten mielestä maan hallituksen tulisi sivuuttaa kuntarajoista käytävä keskustelu, koska se peittää alleen tunnustetun tarpeen kehittää palvelurakenteita vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Lisätietoja piirin puheenjohtajalta Heikka Rautalalta: 040 7694252  tai heikki_rautala@hotmail.com

En kuitenkaan ajatellut kritisoida pelkästään vasemmistonuorten täysin todellisuudesta vieraantunutta tuhannen euron perustulovaatimusta vaan kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa miksei perustulo, edes sen oikeistolaisesta näkökulmasta ideaalissa muodossaan, ole tavoittelemisen arvoinen. Perustulo on alkanut saada tuulta alleen ja ellei ideaa nyt tyrmätä on tällainen malli kohta todellisuutta.

Täytyy aluksi tunnustaa että olin itsekin pitkään perustulon kannalla. Osmo Soininvaaran ja Ville Niinistön kirjoitus asiasta Helsingin Sanomiin vuosia sitten vakuutti aluksi kunnes ymmärsin taloutta opiskellessani että malli on katastrofi. Tähän asti julkisuudessa esitetyt argumentit perustuloa vastaan ovat vaan olleet aika surkeita. No mikä perustulossa sitten mättää?

Perustulo on malli jossa nykyinen sosiaaliturva korvataan kaikille Suomen kansalaisille automaattisesti jaettavalla samansuuruisella kuukausittaisella summalla. Summa kasataan palkkaverotusta kiristämällä ja palkkaverotus muutetaan samalla progressiivisesta suhteelliseksi. Mallin hyöty on se että se poistaa kannustinloukun matalan koulutustason omaavalta työttömältä. Esimerkiksi kun nykyisin töihin menemällä huonopalkkainen saattaa tienata 1200 euroa kuukaudessa kokopäivätöissä jolloin hän menettää sohvalla makaamalla tienaamansa sosiaaliturvan 900 euroa, tarkoittaa tämä että hän tekee kuukauden töitä 300 euron lisätulon tähden, eli alle kahden euron tuntipalkalla. Ei menisi moni nykyisin työttömiä moralisoivakaan tällä palkalla töihin.

Perustulolla väitetään olevan muitakin hyötyjä jotka kuitenkin lähemmin tarkasteltuina paljastuvat haitoiksi. Mallia perustellaan muun muassa sillä että se tarjoaa yrittäjille varman pohjatoimeentulon ja taiteilijoiksi haluaville mahdollisuuden toteuttaa unelmaansa. Vaikka menestyviä yrityksiä tarvitaan aina, ei yrittäjyys saa olla mikään itseisarvo. Se että joutuu säästämään yrityksensä eteen, tekemään tarkat suunnitelmat toimeentulonsa varmistamiseksi ja keräämään ulkopuolista rahoitusta takaa sen että kaikkein surkeimmat ja kehityskelvottomimmat suunnitelmat jäävät toteutumatta. Tavoitteena ei pitäisi olla konkurssien lisääminen tuottavan toiminnan kustannuksella.

Mitä taiteilijoihin tulee on tietysti jokaisen unelma tienata leipänsä lempiharrastuksensa parissa puuhastellen. Moni saattaa jopa kokea henkisesti välttämättömäksi purkaa angstiaan esimerkiksi kirkkoveneitä kankaalle piirrellen, mutta se ei vielä oikeuta harrastuksensa kustantamista muun yhteiskunnan siivellä. Hyvä taide on sellaista jota joku arvostaa tarpeeksi maksaakseen siitä. Mikään muu kuin taiteilijoiden ylimielisyyden tunne ei ole syy sille miksi taiteilijat olisivat niin erikoislaatuinen ammattiryhmä että heidän tulisi saada elää muiden kustannuksella.

Toinen perustelu perustulolle on että se vähentää nykyisen järjestelmän hankalaa ja vaikeaselkoista byrokratiaa. Nykyjärjestelmän hankaluus tuenhakijan kannalta on kuitenkin sen paras ominaisuus perustuloon verrattuna. Kun on tarpeeksi hankalaa ja alentavaa hakea sosiaaliturvaa, moni menee mieluummin takaisin töihin, vaikka kannustinloukkujen takia se ei euromääräisesti kovin kannattavaa olisikaan.

Suurin ongelma perustulossa on kuitenkin että se ei suinkaan poista kannustinongelmia, se vain siirtää niitä. Ensimmäiseksi lukemassani Soininvaaran ja Niinistön mallissa ehdotettiin perustuloksi 450 euroa ja tasaprosentiksi ansiotuloille 46 %. Nämä vihervasemmistolaiset ajattelijat halusivat lisäksi rangaista menestymisestä 56 % erillisellä veroportaalla. Nykyisin puhutaan jo yleisimmin 650 euron perustulosta, ja julkisen sektorin menotkin ovat kasvaneet rutkasti. Tämä siis tarkoittaisi yksinkertaisen suhteellisen veron kanssa että kaikki työntekijät tulotasosta riippumatta maksaisivat reilusti yli puolet tienaamastaan lisäeurosta veroa. Montakohan matalapalkkaista tämä kannustaisi tekemään töitä. Vihreät eivät käsitä että kannustavuuteen vaikuttaa marginaaliveroaste eikä reaalinen veroaste perustulon jälkeen. Hyvätuloiset maksaisivat suunnilleen saman verran kuin nykyisin mutta epäilen että aika monelta muulta jäisi ylityöt tekemättä ja lisätienestit hankkimatta. Aika moni keskituloinen varmaan harkitsisi maastamuuttoa.

Ja mihin suuntaan perustuloa kannattavat oikeistolaiset kuvittelevat sen kehittyvän demokraattisen prosessin kautta. Yhteiskunnassamme on totuttu siihen että saavutetuista eduista ei kukaan tingi ja pienetkin eturyhmät onnistuvat torppaamaan etujensa leikkaukset. Perustulon jälkeen saman edun nettosaajia olisi usea miljoona. Näen jo mielessäni miten poliitikot huutaisivat kilpaa korotuksia perustuloon televisioiduissa vaaliväittelyissä kannatuksensa maksimoimiseksi -jo kohta vasemmiston ehdotus tuhannen euron perustulosta olisi totta.

No jos ei perustuloa ja nykymallikin on huono niin mitä tilalle? Tässä kohti kannattaa katsoa miten vapaassa yhteiskunnassa hoidetaan sosiaaliturva. Vapaassa yhteiskunnassa paljon isommassa roolissa olisi luonnollisesti perhe ja suku. Ajatus siitä että perhe ja suku tarjoaisi ensisijaisen turvaverkon on  nykysuomessa monelle niin vieras, että se ei selkeästi riitä, varsinkaan alkuun.

Ennen valtion sosialisoimaa sosiaaliturvaa oli tavallista että kylissä ja työpaikoilla järjestettiin sosiaaliturvarahastoja joista maksettiin kalliin sairauden tai yllättävän tapaturman sattuessa. Tällaisten mallien etu nykyiseen verrattuna on paikallisuus. Kun maksajana on naapurin pitkää päivää tekevä Pekka pienyrittäjä tai niska limassa raatava Pertti perusduunari vähenee halut hakea rahaa turhanpäiten. Kun saajatkin on tuttuja rahoja tuskin maksetaankaan turhanpäiten ja näin nykymallia riivaava väärinkäytön ongelma saadaan minimoitua. Nykyjärjestelmässä mitään pidikkeitä tukien väärinkäytölle ei ole. Kun tiskin toisella puolella on tuntematon kelan virkailija, maksajana valtio ja tukia kaadetaan yllin kyllin niin ei muuta kun haavi alle.

Vapaan yhteiskunnan ratkaisu sosiaaliturvaan on siis hyväntekeväisyys, vapaaehtoiset vakuutukset tuttujen ja puolituttujen kesken, suvun ja perheen tuki ja omat säästöt pahan päivän varalle. Paljon muitakin malleja varmasti syntyy ja on ollut käytössäkin, mutta vapaassa taloudessa syntyviä innovaatioita on mahdoton ennakkoon tarkkaan ennustaa.

Vaikka tällainen järjestelmä on huomattavasti nykyistä tehokkaampi, ei siihen voida yhtäkkiä siirtyä. Paras tapa edetä kohti tavoitetta olisikin sosiaaliturvan hajauttaminen maakunta- ja kuntatasolle. Hallinnollisella kilpailulla saamme nopeasti esiin ideaalisen sosiaaliturvajärjestelmän oli se sitten sosialistinen, markkinaehtoinen tai jotain muuta.

Tässäkin asiassa kannattaa lopettaa filosofikuninkaan leikkiminen ja hyväksyä että sama malli ei toimi joka puolella Suomea ja paras kompromissikaan on tuskin juuri sinun missään testaamaton ideasi. Erilaisissa olosuhteissa toimii eri mallit ja parhaiden mallien esiin tuomiseksi tarvitsemme kokeilua ja kilpailua, tai jotta perussuomalaisetkin ymmärtäisivät: Sama lippalakki ei tässäkään asiassa sovi melonin ja kurpitsan päähän.

Massit massoille. Vasemmistonuorten perustulokampanja.

Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro palvelussa.

Helsingin kokoomusnuoret perää Kaupunginvaltuustolta vastuullista rahankäyttöä investointeihin. Investoinnit sinänsä ovat hyvä asia, mutta tuottavuudella mitattuna Guggenheim museolle kaavaillut julkiset varat voisi, ja tulisi, keskittää kaupungin vakavampien ongelmien ratkaisemiseen.

Helsinkiä vaivaava asuntopula on tyyppiesimerkki ongelmasta, johon kaupungin resurssit tulisi keskittää. Kysyntä on kasvanut kestämättömäksi suhteessa tarjontaan. Asuntojen neliöhinnat ovat pakottaneet lapsiperheet kehyskuntiin halvempien hintojen perässä. Lopputulos on veropohjan rapautuminen väestön ikääntyessä.

”Nuorena sitä miettii, kuka kantaa vastuuta ikääntyvästä polvesta tulevaisuudessa. Ellei kaupunkiin saada houkuteltua enemmän nuoria veronmaksajia, on vaikea paikata tulevaa kestävyysvajetta” tuumaa piirihallituksen jäsen Olli Isoaho.

Helsingin kokoomusnuorten mielestä nykyinen asuntotuotannon määrä on kerrassaan riittämätön. Kaupunki on asettanut itselleen tavoitteeksi rakentaa viisituhatta uutta asuntoa vuodessa. Tämä ei ole kestävä tuotantotaso, kysynnän kasvaessa entisestään tulevaisuudessa. Nyt olisi oiva tilaisuus viisinkertaistaa nykyinen tavoite ja tehdä aidosti tuottavia sijoituksia tulevaisuuteen.

“Resurssit tulisi kohdentaa varmoihin perusinvestointeihin, joilla on kiistaton kysyntä ja varma vaikutus. Asuntovajeelle on saatava loppu ja tämä tapahtuu vain tuotantoa lisäämällä. Helsingistä täytyy tehdä kustannustasoltaan varteenotettava asumisvaihtoehto.” linjaa piirin puheenjohtaja Samuel Schubak.

Lisätiedot
Helsingin Kokoomusnuorten puheenjohtaja Samuel Schubak
+358 (0) 50 3640 138
samuel(at)schubak.fi

- Sauli on toritilaisuuksien mielenkiintoisin ja kysytyin henkilö. Ihmisiä kiinnostaa Saulin työura, teot ja elämä. Haastammekin kaikki suomalaiset testaamaan tietonsa presidentinvaaleista ja Sauli Niinistöstä nyt myös internetin puolella, esittelee Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Antti Häkkänen.

Häkkänen avasi Presidenttivisan Sauli Niinistön Etelä-Savon vierailun yhteydessä Mäntyharjussa. Peliä voi pelata osoitteessa www.supersauli.fi ja sivun kautta voi myös osallistua Super-Sauli-tuotteiden arvontaan.

Super-Sauli -tietovisa toteutettiin yhteistyössä Sanoma Gamesin kanssa. Sen suunnittelu aloitettiin jo syksyllä 2011. Syksyn aikana nuoret Niinistön tukijat laativat peliin yli 300 kysymystä.

Lisätietoja:

Antti Häkkänen
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Nuorten Liitto
0407057134

Tuotetilaukset:

Anssi Murtonen
Pääsihteeri
Kokoomuksen Nuorten Liitto
0404842642

Sauli Niinistö tutustuu Super-Sauli -limonaadiin

Saulin nuorisokampanjaan tulee koko ajan valtavasti väkeä lisää. Niinistö on kuumaa tavaraa nuorten keskuudessa. – Sauli on omilla näytöillään vakuuttanut suomalaiset ja se näkyy nuorisokannatuksessakin. Meille ilmoittautuu vapaaehtoisia kampanjaan koko ajan valtavasti lisää ja vauhti vain kovenee eri puolella Suomea, Häkkänen sanoo.

Kampanja-avauksessa esiin nostettiin tulevaa Super-Sauli- materiaalia. – T-paidat ja SuperSauli-limsat ovat talven ehdoton hittituote, Häkkänen esittelee. Studia-messuilla valtava innostusta herättänyt SuperSauli-limonadi osoittautui opiskelijoiden keskuudessa suureksi
suosikiksi.

Kokoomuksen Nuorten Liitto avaa yllätyksiä täynnä olevat www.supersauli.fi –nettisivut tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Lisätietoja:
Antti Häkkänen
040 705 7134
Antti.Hakkanen@kokoomusnuoret.fi

Anssi Murtonen
040 484 2642
Anssi.Murtonen@kokoomusnuoret.fi

Ennakkoäänestys alkaa 11.1. ja tilanne on kutkuttava. Kuinka Sauli Niinistö pärjää?

Sauli-saunaillassa pohditaan kulunutta kampanjaa ja hehkutetaan Saulia, ja tietenkin heitetään kunnolla vaalien vettä kiukaalle.

Eron syynä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Allianssi on eronneiden mielestä tarpeeton ja kallis. Wille Rydmanin mukaan ”Allianssista on vuosien saatossa muodostunut jättiläismäinen suojatyöpaikkaorganisaatio, joka on hyvin etäällä nuorten arjesta”. Puoluepolitiikasta tai valtataistelusta on turha puhua, kokoomusnuoret ovat olleet hyvinkin keskeisessä asemassa Allianssissa.

Lähemmäs kolme miljoonaa euroa vuosittain käyttävä Allianssi saa rahoituksensa pääosin veronmaksajilta. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustukset kattavat pari miljoonaa, loput tulevat ”varainhankinnasta”. Yhdeksi pääyhteistyökumppaniksi Allianssin talousarviossa mainitaan Veikkaus Oy.

Rydmanin ja kumppaneiden mielipiteen todenperäisyyttä ei tarvitse edes erikseen puolustaa, kun sitä ei Allianssi tai kukaan muukaan ole kiistänyt. Vasemmistonuorten Li Anderssonkin sanoi, että ”varmasti Allianssin rakenteeseen voisi tehdä isojakin muutoksia”.

Ehkä parhaat perustelut Allianssin ”puolesta” esitti sen puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen, joka ”ei allekirjoita näkemystä suojatyöpaikoista”, vaan toteaa, että ”meillä on töissä todella loistavia tyyppejä erilaisissa hankkeissa”. Mitäpä siihen on lisättävää.

Allianssin ja vastaavien, vuositasolla yhteensä satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja nielevien järjestöjen tarpeellisuutta onkin hankala perustella. Voidaan sanoa, että järjestö tekee ”tarpeellista” ja ”arvokasta” työtä, mutta työn tuloksia on vaikeaa tai mahdotonta mitata.

Voidaan kehua kaikilla järjestetyillä hankkeilla, mutta niiden hyöty jää vähintäänkin kyseenalaiseksi. Menot on kyllä helppo mitata, Allianssin kohdalla ne ovat kolmisen miljoonaa euroa vuodessa. Jos Allianssin merkittävyyttä mitattaisiin Facebook –tykkääjillä, olisin minä yli 3 kertaa merkittävämpi toimija.

Itse asiassa koko kolmannen sektorin julkinen rahoitus on aivan järjetöntä. Yhdistymisvapauden ajatuksena on, että ihmiset voivat tasaveroisesti ilman esteitä edistää haluamiaan asioita ja aatteita. Yksi haluaa edistää kivääriharrastusta, toinen auttaa vähäosaisia. Kautta aikojen ihmiset ovat yhdistäneet voimiaan edustamiensa aatteiden puolesta – ilman julkisen sektorin mukanaoloa.
On melko kieroutunutta, että Allianssia kutsutaan kansalaisjärjestöksi. Sen ylivoimaisesti suurin rahoittaja on valtio. Yksi sen oikeasti tärkeimmistä tehtävistä on lobata valtiolta rahaa itselleen ja jäsenjärjestöilleen erilaisiin projekteihin, jotta loistavia tyyppejä voidaan pitää töissä.

Suomalaisen sosiaalivaltion eräs piirre on, että mikään ei tunnu olevan enää ”mahdollista” ilman, että valtio sitä verovaroin rahoittaa. Julkinen rahoitus laittaa erilaiset aatteet ja arvot keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Ministeriön virkamies päättää, kenen edistämä asia on rahoituksen arvoinen. Hämmästyttävän usein asian edistäminen on rahan vonkaamista joltakin ministeriöltä.

Pian järjestökenttä ”oppii”, mihin rahaa helpoiten saa. Kun julkista rahaa on saatavilla, sitä tietenkin jokainen kynnelle kykenevä yrittää haalia mahdollisimman paljon. Tämä synnyttää liudan sellaisia järjestöjä, joilla ei ole aitoa kysyntää eikä tarvetta, vaan ainoastaan perustajien ”halu tehdä hyvää” ja 100 000 euron shekki valtiolta.

Tietyllä tapaa tässä toimii myös markkinatalous. Kun on tarjolla on ”markkina”, josta saa rahaa, syntyy sinne liuta ”yrityksiä”, jotka tuottavat markkinoille sitä mitä ne tarvitsevat. Kaikki pitempään julkista apua saavissa yhdistyksissä tai erilaisten hankkeiden parissa puuhastelleet kyllä tietävät millaista tuubaa tulee suoltaa, jotta hankeanomus menee läpi. Myös minä.

Yhdistys, jolle on tarvetta ja kysyntää, toimii kyllä ilman julkistakin rahoitusta. Ihmiset kyllä maksavat, mikäli he kokevat saavansa maksamilleen rahoille jotain vastinetta. Tästä esimerkkinä käyvät esimerkiksi nälkäpäiväkeräyksen vuosittaiset miljoonatuotot, tai lukuisat pitempäänkin ilman tukia toimivat hyvävelikerhot.

Erilaisten yhdistysten ja hankkeiden (mukaan lukien kehitysapu) kustannuksiin menee kuntien ja valtion rahoja vuosittain miljarditolkulla. Niille luulisi olevan parempaakin käyttöä kuin mammuttimaisten suojatyöorganisaatioiden ylläpito. Allianssin valtionapuja vastaavalla summalla olisi saanut noin 60 keskoskaappia, tai olisi pelastanut Heinolan reumasairaalan. Jos pitäisi valita, ei ainakaan minun tarvitsisi kauan miettiä, kumpi on tärkeämpää.

Kirjoittaja on pitkän linjan kokoomusvaikuttaja