Hyvinvointivaltio hämärtää vapauden ja vastuun

Antti Häkkänen
GD Star Rating
loading...
8

Eräs tunnettu virkamies sanoi, että kun kuulee sanan hyvinvointivaltio, pitää ottaa lakki pois päästä ja kumartaa. Tämä on varsin osuvasti sanottu. Mikä tahansa julkisen vallan hanke saadaan ajettua läpi, jos samassa yhteydessä mainitaan hyvinvointivaltio ja kansalaisten terveyden, turvallisuuden tai muun elintärkeän edun edistäminen. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa sellaista lakia, jonka tarkoitus on parantaa kansalaisen hyvinvointia.

Kun Suomessa havaitaan jokin ongelma tai tarve, yleisin vastaus on uuden lain säätäminen ja verorahoituksen lisääminen. Viime vuosina EU:n ylikansallisen ja eduskunnan tuottaman kansallisen sääntelyn voimakkaan lisäämisen ansiosta kiellot, rajoitukset ja muut säännöt on ulotettu jokaiselle yhteiskuntaelämän alueelle. Meitä säännellään kehdosta hautaan.

Poliitikot uskovat vakaasti, että viranomaiskoneisto kykenee parhaiten ratkomaan ihmisten ongelmat ja tietää, mikä on kansalaiselle hyväksi. Suomalaiset perheet, yksilöt ja myös yritykset elävät tarkkaan nuotitettua ja valvottua elämää, jossa julkinen valta on asettanut askelmerkit valmiiksi. Vapautta ajatella ja ratkaista asioita itsenäisesti omilla aivoilla ja omalla vastuulla kavennetaan päätös päätökseltä. Viimeisimmät älynväläykset ovat alkoholin mainonnan kieltäminen alkoholismin kitkemiseksi ja pienlainojen kieltäminen ihmisten velanoton vähentämiseksi. Molemmat näistä edustavat selkeästi holhouspolitiikkaa.

Suomi alkaa olla pullollaan käytännön esimerkkejä, joissa lautakunnat, sosiaalivirastot ja muu julkinen valta pitää huolta ja välittää läheisistä meidän puolestamme. Vastuunjako valtion ja yksilön välillä on kääntynyt väärään suuntaan. Liiallisessa holhoamisessa vaarana on, että osa suomalaisista nuorista luulee valtion järjestävän elämän valmiiksi. Oikeasti apua tarvitsevia on paljon, mutta paljon on myös sellaisia terveitä ja työkykyisiä nuoria, jotka odottavat hattu kourassa päivän ohjeita sosiaalitoimistosta tai ministeriöstä ja pettyvät elleivät saa kaikkea heti ja nyt. Tämä väkisinkin heikentää yksilön kykyä ratkaista ja hallita elämässä eteen tulevia ongelmia. On vaarana, että nuori kokee ensisijaisen vastuun niin itsestään kuin myös omista läheisistään olevan jollain julkisella virastolla tai lautakunnalla. Vaarallisia merkkejä vastuuttomuudesta on jo nyt valitettavan paljon.

Hyvinkään, Jokelan ja Kauhajoen ampumistapaukset ovat herättäneet keskustelua nuorten pahoinvoinnista, ja niiden yhteydessä on käyty keskustelua yksilön ja valtion välisestä vastuunjaosta. Ikävä tosiasia on, että vaikka hyvinvointivaltiota on rakennettu vuosikymmeniä, silti kasvava määrä perheitä ja nuoria kärsii pahoinvoinnista ja elämänhallinnan vaikeudesta. Jos uskoo julkisen sektorin tehtävien laajentamisen poistavan ihmisten pahoinvoinnin, voinee kertoa myös, miksi henkistä pahoinvointia vaikuttaa olevan enemmän kuin koskaan aikana jolloin julkinen sektori on laajempi kuin koskaan.

Perheissä on paljon päihdeongelmia, syrjäytymistä, eivätkä monet nuoret pääse kiinni koulutukseen tai työelämään. Nämä ovat erittäin vakavia ongelmia. Osaan näistä asioista voidaan vaikuttaa valtion ja kuntien toimenpitein, kuten esimerkiksi lisäämällä ennaltaehkäisevää perhetyötä ja oppilashuoltoa sekä puuttumalla kouluissa sosiaaliseen käyttäytymisen ongelmiin.

Samalla pitäisi kuitenkin uskaltaa tunnustaa, että ihmiselämän kaikkia ongelmia ei voida perin pohjin ratkaista pelkästään koulujen, sosiaalivirastojen tai muiden julkisen vallan toimijoiden taholta tai uusia lakeja säätämällä. Tarvitaan selkeää politiikan suunnan muutosta. Vapautta ja vastuuta pitää palauttaa ihmisille ja perheille itselleen. Pitää tehdä selväksi, että ensisijainen vastuu lasten ohjaamisesta ja kasvattamisesta on perheen vanhemmilla. Nuoret on opetettava hallitsemaan ja ratkaisemaan itsenäisesti ja omalla vastuullaan elämän kiperiäkin kysymyksiä ilman liiallista holhoamista. Vanhempi sukupolvi rakensi Suomen kovalla vastuun kantamisella ja oma-aloitteisella ahkeruudella. Tällaisia periaatteita pitäisi vaalia jatkossakin.

Ensimmäisen muutoksen pitäisi tapahtua poliitikkojen suunnalta. Meidän pitäisi tunnustaa, että julkinen valta ja viranomaiskoneisto eivät kykene ratkaisemaan perin pohjin esimerkiksi Hyvinkään tapahtumiin liittyvää monimutkaisten ilmiöiden kokonaisuutta, vaan siihen tarvitaan perheiden, lähiyhteisöjen, yksilöiden ja ylipäätään kansalaisyhteiskunnan ryhdistäytymistä ja vastuullistamista. Turhan usein poliitikot toimivat juuri päinvastoin ja lähtevät kilpailemaan siitä, kuka esittää pontevimmin vaatimuksia taas uusista kielloista ja rajoituksista. Ne eivät ole auttaneet tähän mennessä eivätkä auta jatkossakaan. Kun ihmisiltä otetaan vastuu pois, heistä tulee vastuuttomia.

Juuri nyt kuntauudistuksen yhteydessä on oikea hetki päivittää julkisen vallan ja yksilöiden, perheiden ja lähiyhteisöjen välistä vastuunjakoa. Koko julkinen sektori on perattava läpi ja arvioitava kriittisesti jokaisen tehtävän ja säännöksen kohdalla sen tarpeellisuus. Kuvitelmat julkisen sektorin paisuttamisesta kreikkalaisittain tulee hylätä. Pitää vain opetella uudestaan luottamaan siihen, että asiat voivat sujua hyvin ilman valtion lusikkaa jokaisessa sopassa. Julkisen talouden kestävyyden ja tärkeimpien hyvinvointipalvelujen turvaamisen kannalta tämä on erittäin tarpeellista.

Hyvinvointivaltio hämärtää vapauden ja vastuun, 3.0 out of 5 based on 9 ratings