Perustulo on perseestä

Kokoomusnuoret
GD Star Rating
loading...

ja niin on nykyinenkin sosiaaliturvajärjestelmä. –”Jos mä saisin vaikkapa tuhat euroo perustuloo niin mä voisin muuttaa isompaan asuntoon mikä olisi huomattavasti mukavampaa kuin se kymmenen neliöö”. Näin perustelee perustuloa nuori nainen vasemmistonuorten Massit Massoille kampanjassa. Varmasti olisi mukavaa, sitä en epäile yhtään.

En kuitenkaan ajatellut kritisoida pelkästään vasemmistonuorten täysin todellisuudesta vieraantunutta tuhannen euron perustulovaatimusta vaan kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa miksei perustulo, edes sen oikeistolaisesta näkökulmasta ideaalissa muodossaan, ole tavoittelemisen arvoinen. Perustulo on alkanut saada tuulta alleen ja ellei ideaa nyt tyrmätä on tällainen malli kohta todellisuutta.

Täytyy aluksi tunnustaa että olin itsekin pitkään perustulon kannalla. Osmo Soininvaaran ja Ville Niinistön kirjoitus asiasta Helsingin Sanomiin vuosia sitten vakuutti aluksi kunnes ymmärsin taloutta opiskellessani että malli on katastrofi. Tähän asti julkisuudessa esitetyt argumentit perustuloa vastaan ovat vaan olleet aika surkeita. No mikä perustulossa sitten mättää?

Perustulo on malli jossa nykyinen sosiaaliturva korvataan kaikille Suomen kansalaisille automaattisesti jaettavalla samansuuruisella kuukausittaisella summalla. Summa kasataan palkkaverotusta kiristämällä ja palkkaverotus muutetaan samalla progressiivisesta suhteelliseksi. Mallin hyöty on se että se poistaa kannustinloukun matalan koulutustason omaavalta työttömältä. Esimerkiksi kun nykyisin töihin menemällä huonopalkkainen saattaa tienata 1200 euroa kuukaudessa kokopäivätöissä jolloin hän menettää sohvalla makaamalla tienaamansa sosiaaliturvan 900 euroa, tarkoittaa tämä että hän tekee kuukauden töitä 300 euron lisätulon tähden, eli alle kahden euron tuntipalkalla. Ei menisi moni nykyisin työttömiä moralisoivakaan tällä palkalla töihin.

Perustulolla väitetään olevan muitakin hyötyjä jotka kuitenkin lähemmin tarkasteltuina paljastuvat haitoiksi. Mallia perustellaan muun muassa sillä että se tarjoaa yrittäjille varman pohjatoimeentulon ja taiteilijoiksi haluaville mahdollisuuden toteuttaa unelmaansa. Vaikka menestyviä yrityksiä tarvitaan aina, ei yrittäjyys saa olla mikään itseisarvo. Se että joutuu säästämään yrityksensä eteen, tekemään tarkat suunnitelmat toimeentulonsa varmistamiseksi ja keräämään ulkopuolista rahoitusta takaa sen että kaikkein surkeimmat ja kehityskelvottomimmat suunnitelmat jäävät toteutumatta. Tavoitteena ei pitäisi olla konkurssien lisääminen tuottavan toiminnan kustannuksella.

Mitä taiteilijoihin tulee on tietysti jokaisen unelma tienata leipänsä lempiharrastuksensa parissa puuhastellen. Moni saattaa jopa kokea henkisesti välttämättömäksi purkaa angstiaan esimerkiksi kirkkoveneitä kankaalle piirrellen, mutta se ei vielä oikeuta harrastuksensa kustantamista muun yhteiskunnan siivellä. Hyvä taide on sellaista jota joku arvostaa tarpeeksi maksaakseen siitä. Mikään muu kuin taiteilijoiden ylimielisyyden tunne ei ole syy sille miksi taiteilijat olisivat niin erikoislaatuinen ammattiryhmä että heidän tulisi saada elää muiden kustannuksella.

Toinen perustelu perustulolle on että se vähentää nykyisen järjestelmän hankalaa ja vaikeaselkoista byrokratiaa. Nykyjärjestelmän hankaluus tuenhakijan kannalta on kuitenkin sen paras ominaisuus perustuloon verrattuna. Kun on tarpeeksi hankalaa ja alentavaa hakea sosiaaliturvaa, moni menee mieluummin takaisin töihin, vaikka kannustinloukkujen takia se ei euromääräisesti kovin kannattavaa olisikaan.

Suurin ongelma perustulossa on kuitenkin että se ei suinkaan poista kannustinongelmia, se vain siirtää niitä. Ensimmäiseksi lukemassani Soininvaaran ja Niinistön mallissa ehdotettiin perustuloksi 450 euroa ja tasaprosentiksi ansiotuloille 46 %. Nämä vihervasemmistolaiset ajattelijat halusivat lisäksi rangaista menestymisestä 56 % erillisellä veroportaalla. Nykyisin puhutaan jo yleisimmin 650 euron perustulosta, ja julkisen sektorin menotkin ovat kasvaneet rutkasti. Tämä siis tarkoittaisi yksinkertaisen suhteellisen veron kanssa että kaikki työntekijät tulotasosta riippumatta maksaisivat reilusti yli puolet tienaamastaan lisäeurosta veroa. Montakohan matalapalkkaista tämä kannustaisi tekemään töitä. Vihreät eivät käsitä että kannustavuuteen vaikuttaa marginaaliveroaste eikä reaalinen veroaste perustulon jälkeen. Hyvätuloiset maksaisivat suunnilleen saman verran kuin nykyisin mutta epäilen että aika monelta muulta jäisi ylityöt tekemättä ja lisätienestit hankkimatta. Aika moni keskituloinen varmaan harkitsisi maastamuuttoa.

Ja mihin suuntaan perustuloa kannattavat oikeistolaiset kuvittelevat sen kehittyvän demokraattisen prosessin kautta. Yhteiskunnassamme on totuttu siihen että saavutetuista eduista ei kukaan tingi ja pienetkin eturyhmät onnistuvat torppaamaan etujensa leikkaukset. Perustulon jälkeen saman edun nettosaajia olisi usea miljoona. Näen jo mielessäni miten poliitikot huutaisivat kilpaa korotuksia perustuloon televisioiduissa vaaliväittelyissä kannatuksensa maksimoimiseksi -jo kohta vasemmiston ehdotus tuhannen euron perustulosta olisi totta.

No jos ei perustuloa ja nykymallikin on huono niin mitä tilalle? Tässä kohti kannattaa katsoa miten vapaassa yhteiskunnassa hoidetaan sosiaaliturva. Vapaassa yhteiskunnassa paljon isommassa roolissa olisi luonnollisesti perhe ja suku. Ajatus siitä että perhe ja suku tarjoaisi ensisijaisen turvaverkon on  nykysuomessa monelle niin vieras, että se ei selkeästi riitä, varsinkaan alkuun.

Ennen valtion sosialisoimaa sosiaaliturvaa oli tavallista että kylissä ja työpaikoilla järjestettiin sosiaaliturvarahastoja joista maksettiin kalliin sairauden tai yllättävän tapaturman sattuessa. Tällaisten mallien etu nykyiseen verrattuna on paikallisuus. Kun maksajana on naapurin pitkää päivää tekevä Pekka pienyrittäjä tai niska limassa raatava Pertti perusduunari vähenee halut hakea rahaa turhanpäiten. Kun saajatkin on tuttuja rahoja tuskin maksetaankaan turhanpäiten ja näin nykymallia riivaava väärinkäytön ongelma saadaan minimoitua. Nykyjärjestelmässä mitään pidikkeitä tukien väärinkäytölle ei ole. Kun tiskin toisella puolella on tuntematon kelan virkailija, maksajana valtio ja tukia kaadetaan yllin kyllin niin ei muuta kun haavi alle.

Vapaan yhteiskunnan ratkaisu sosiaaliturvaan on siis hyväntekeväisyys, vapaaehtoiset vakuutukset tuttujen ja puolituttujen kesken, suvun ja perheen tuki ja omat säästöt pahan päivän varalle. Paljon muitakin malleja varmasti syntyy ja on ollut käytössäkin, mutta vapaassa taloudessa syntyviä innovaatioita on mahdoton ennakkoon tarkkaan ennustaa.

Vaikka tällainen järjestelmä on huomattavasti nykyistä tehokkaampi, ei siihen voida yhtäkkiä siirtyä. Paras tapa edetä kohti tavoitetta olisikin sosiaaliturvan hajauttaminen maakunta- ja kuntatasolle. Hallinnollisella kilpailulla saamme nopeasti esiin ideaalisen sosiaaliturvajärjestelmän oli se sitten sosialistinen, markkinaehtoinen tai jotain muuta.

Tässäkin asiassa kannattaa lopettaa filosofikuninkaan leikkiminen ja hyväksyä että sama malli ei toimi joka puolella Suomea ja paras kompromissikaan on tuskin juuri sinun missään testaamaton ideasi. Erilaisissa olosuhteissa toimii eri mallit ja parhaiden mallien esiin tuomiseksi tarvitsemme kokeilua ja kilpailua, tai jotta perussuomalaisetkin ymmärtäisivät: Sama lippalakki ei tässäkään asiassa sovi melonin ja kurpitsan päähän.

Massit massoille. Vasemmistonuorten perustulokampanja.

Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro palvelussa.

 

Perustulo on perseestä, 1.7 out of 5 based on 128 ratings