Missä on liikaa valtaa, Brysselissä, Helsingissä vai esimerkiksi Kärsämäellä? Toteutuuko EU:ssa subsidiariteetti, eli että julkiset päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmistä?

EU-keskustelua herättävä järjestö, Eurooppanuoret, on hiljan julkaissut viime vuonna tehdyn laajan kyselytutkimuksen nuorten kannoista hallinnon tasoista. Lähes neljä tuhatta nuorta käsittävän kyselyn ja sen pohjalta julkaistun kirjan ”Palvelut, hallinto ja subsidiariteetti – kirjoituksia nykypäivän käytännöistä ja uusista mahdollisuuksista” tavoite oli selvittää, millä hallinnon tasolla päätökset pitäisi kansan mielestä tehdä: kunta-, alue-, valtio- vai EU-tasolla.

Kyselyn viesti oli selkeä. Tutkimukseen vastanneet halusivat pitää pitkälti nykyisen mallin, jossa kunnilla on vahva rooli peruspalvelujen järjestämisen osalta. Moni nuori olisi jopa valmis lisäämään kuntien roolia nykyisin Kelalle eli valtiolle kuuluvissa asioissa. Toisaalta nuoriso myös turvaisi kuntien rahoituksen siirtämällä verotusoikeuden painopistettä enemmän kunnille: 52,7 prosenttia näki tuloverotuksen kuuluvan ensisijaisesti kunnille, 24,9 prosenttia valtiolle.

Tutkimuksen kysymyksenasettelu unohtaa kuitenkin tärkeän ulottuvuuden kuntapolitiikassa. Vaikka Suomen kunnallista itsehallintoa kuulee usein pidettävän vahvana, on valtio tosiasiallisesti lisännyt jo pitkään ohjausvaltaansa kuntakentällä. Lyhyessä ajassa kuntien lakisääteisten tehtävien ja velvoitteiden määrä on jopa kaksinkertaistunut.

Tammikuussa valtiovarainministeriön selvitystyössä todettiin, että kunnilla on vähintään 535 eri tehtävää, joita määrittää 138 lakia tai asetusta – eikä siinä vielä kaikki.
Selvityksen jälkeen kuntien kivireki on paisunut jopa 30 uudella lakisääteisellä tehtävällä. Tehtäväkuormaa kasvattamalla valtiovalta on pakottanut kunnat jo vuosien ajan kustantamaan Arkadianmäen katteettomat vaalilupaukset.

Poikkeuksellisesti syksyn budjettiesityksessä Kataisen hallitus lupasi vähentää kuntien ja kuntayhtymien tehtäviä ja velvoitteita miljardin euron edestä vuoteen 2017 mennessä.
Nyt kuntakentällä on mahdollisuus lähteä mukaan norminpurkutalkoisiin ja esittämään valtiovarainministeriölle konkreettisia keinoja itsenäisten ja vapaiden kuntien saavuttamiseksi.

Pidän tärkeänä, että annamme mahdollisuuden kuntakohtaisiin ratkaisuihin – toisin sanoen vapauden keksiä samoihin ongelmiin erilaisia ratkaisuja. Kuntalaisten kannustaminen yritteliäisyyteen ja spontaaniin luovuuteen lisäävät kuntien voimaa ja varallisuutta. Sen vuoksi valtion ei pitäisi puuttua liiaksi siihen, millä tavalla kunta velvoitteensa hoitaa, vaan millaisia tuloksia saavutetaan. Tällä politiikalla näyttää kyselyn valossa olevan vahva tuki nuorison keskuudessa.

Janne Heikkinen

Liittohallituksen jäsen,
Kokoomusnuorten kuntapoliittisen työryhmän puheenjohtaja