Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa 3.2.2014

Hallitus on yhtä vahva kuin sen heikoin uudistus

Kevään eurovaaleihin ilmoittautui ehdokkaaksi jo kolmas istuva ministeri, kun kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen (Kok.) kertoi aikeistaan taannoisessa tiedotustilaisuudessa. Kuntavaikuttajan mielessä tämä herättää väistämättä kysymyksen, miten käy Kataisen hallituksen vireillä olevan suuren kuntauudistuksen?

Maamme järjestyksessään viidennestä kuntauudistuksesta on muodostunut pikavauhtia sarjansa häpeäpilkku. Tähänastiset toimet ovat levittäneet kuntakentässä enemmän apatiaa ja sekaannusta kuin saaneet aikaan konkreettisia tuloksia. Näkemystä tukee se, että kuluvasta vuodesta muodostui jo hallituskauden toinen vuosi, jolloin ensimmäistäkään vapaaehtoista kuntaliitosta ei syntynyt. Luottamusta ei ole myöskään herättänyt hallituksen valmistelema lakiesitys kaupunkiseutujen kehyskuntien pakkoliitoksista – vastoin sen omia eduskunta- ja kuntavaalilupauksia.

Toisaalta sitä satoa niitetään, mitä sateenkaarihallitus on kylvänyt. Kuntauudistus ajautui hallituksen sisällä solmuun jo alkumetreillä. Lähtökohdaksi otettiin hallinnollisten rajojen siirtely, vaikka asiantuntijoiden mukaan kuntien lukumäärä ei ole todellinen ongelma, vaan rahoitukseen nähden liian suuri tehtäväkuorma. Työ olisi pitänyt aloittaa kuntien lakisääteisten tehtävien perkaamisesta ja uudelleenmäärittelystä.

Nähdäkseni kuntauudistuksen mielivaltainen marssijärjestys, vaihtoehdottomuus sekä annettujen lupauksien ja päätösten välinen ristiriita on seurausta ainoastaan heikosta muutosjohtamisesta. Nyt jos koskaan isänmaa tarvitsisi suoraselkäistä ja vastuullista johtamista, jotta näin mittava muutos voisi toteutua hallitusti mahdollisimman pienin vahingoin. Pääministeri Kataisen tulisi viheltää peli poikki ja tunnustaa, että hallitus on juuri niin vahva kuin sen heikoin uudistus.

Samalla hallituksen olisi korkea aika aloittaa asiantuntijoiden ja kuntien kuuntelu sekä kutsua oppositio mukaan parlamentaariseen valmisteluun. Tämä olisi perusteltua ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin näin mittava uudistus venyy väistämättä yli hallituskauden. Toisekseen useissa kunnissa hallitus-oppositio asetelma ei näy päätöksenteossa, jolloin laajapohjainen parlamentaristinen valmistelu sitouttaisi kuntakentän mukaan uudistukseen. Muuten tästä kestämättömästä umpisolmusta on hankala nähdä kunniakasta ulospääsyä.

Kirjoittaja on Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry piirihallituksen jäsen sekä Kempeleen kunnanhallituksen varapuheenjohtaja