
Metsästys sallittava suojelualueilla
Vesilintujen metsästyskauden aloitus on pian taas ovella. Elokuun 20. päivä on jo vuosien ajan tarkoittanut lähipiirissäni jotain erityislaatuista ja odottamisen arvoista – aivan kuten sadoille tuhansille muille suomalaisille. Erämiehille se tarkoittaa tärkeää taukoa arjesta, akkujen lataamista ystävien ja koiran kanssa rakkaan harrastuksen parissa.
Nykyisin kaikki eivät kuitenkaan valitettavasti voi palata tutuille metsästysmaille, joilla paikalliset ovat metsästäneet jo satojen vuosien ajan. Kuluvan hallituskauden aikana astui voimaan uusi luonnonsuojelulaki, jonka myötä ympäristöviranomaisten on ollut aiempaa helpompaa muuttaa valtion omistamia maita luonnonsuojelualueiksi. Yksinään Metsähallituksen omistamista maista aiotaan yli puoli miljoonaa hehtaaria muuttaa suojelualueiksi tai liittää vanhoihin suojelualueisiin.
Uudessa laissa luonnonsuojelualueilla metsästys ja siihen oleellisesti liittyvät apuvälineet, kuten passitornit, lavat ja ruokintapaikat ovat pääsääntöisesti kiellettyjä. Näin ollen kielto koskisi käytännössä esimerkiksi hirven, ketun, jäniksen, kana- ja vesilintujen metsästystä. Toisin sanoen suomalaisille perin tuttuja eläimiä, joita on jo satojen vuosien ajan metsästetty vastuullisesti lajikannoista huolehtien.
Minkä takia metsästyksen kaltaista aitoa suomalaista kulttuuriperintöä halutaan rajoittaa näin mielivaltaisesti? Jopa EU:n ympäristökomissaari Janez Potočnik mukaan metsästyksellä on merkittävä rooli luonnonsuojelussa, eikä niitä nähdä toisiaan poissulkevina asioina. Lisäksi aikanaan Natura 2000 -alueita perustettaessa kansalaisille luvattiin, että metsästystä ei kielletä, vaan alueilla pyritään suojelemaan elinympäristöjä. Missä lupaukset ovat nyt?
Pidän erikoisena, että metsästys ylipäätään nähdään jonkinasteisena uhkana luonnonsuojelulle, eikä tasavertaisena harrastuksena muiden luontoharrastusten joukossa. Miten metsästys muka vaarantaa esimerkiksi aarnipuukärpäsen, karvakukkajäärän tai muiden lahopuuhyönteistölajistojen olemassaoloa mitenkään? Sen sijaan vahingollisten vieraspetojen poistossa ammattitaitoisten metsästäjien apua kaivattaisiin yhä enemmän. Se on harvoja konkreettisia toimia, joilla voidaan suoraan vaikuttaa vesi- ja kanalintujen pesintämenestykseen.
Tästä johtuen paikallisilta metsästysseuroilta ei tulisi riistää perinteisiä metsästysoikeuksia, vaan ne olisi järkevää ottaa osaksi alueiden hoitoa. Tuskin kukaan vastustaa sinänsä luonnonsuojelualueita, vaan ainoastaan perinteisen ja vastuullisen harrastuksen järjenvastaista rajoittamista.