Arvon puheenjohtaja, hyvä seminaariväki.

Kiitos rehellisestä tilanneanalyysistä ja tulevaisuuteen katsovista sanoista, puheenjohtajalle. Tulevaisuuteen katsomisesta mieleeni tuli keskustelu, jonka taannoin kävin Kiinassa työskennelleen ystäväni kanssa. Vaikka Suomeen paluusta on jo hetki, on hän edelleen mielettömän innoissaan Kiinan draivista ja tunnelmasta.

Ihmiset – erityisesti nuoret ja koulutetut – olivat täynnä tulevaisuudenuskoa ja tarmoa. Vaikka ongelmia – yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja taloudellisiakin – oli, näköpiirissä tuntui aina olevan jokin uusi tilaisuus johon tarttua – jokin uusi mahdollisuus, jonka kautta näyttää kyntensä ja päästä eteenpäin. Tämä ei ollut vain taloudellisen kasvun luomaa nousukauden huumaa vaan koko yhteiskunnan henkinen tila.

Samaa huumaa tai innostunutta paloa ei ole Suomessa hetkeen nähty. Täytin viisitoista vuonna 2008, jolloin finanssikriisi iski päälle. Siitä hetkestä olemme eläneet laskukautta. Oma ikäluokkani on siis koko nuoren aikuisikänsä elänyt kriisiä. Tämän seurauksena taantuma ja negatiiviset tulevaisuuden näkymät eivät näyttäydy väliaikaisena, ohimenevänä tilanteena, vaan nuoret suomalaiset eivät muusta tiedä. Yhteiskunnallista todellisuutta hallitsee apatia.

Ei ihmekään, että yhä useampi skarppi ja kunnianhimoinen tyyppi turhautuu apatiaan ja unelmoi lähdöstä ulkomaille – eikä vain opiskelemaan tai hetkelliseen seikkailuun, vaan pysyvästi. Moni myös toteuttaa unelmansa: Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomesta muutti yli 15 000 ihmistä, joista suurin ikäryhmä oli 25-34-vuotiaat nuoret.

Apatia on saatava taittumaan. Usko mahdollisuuteen menestyä Suomessa on palautettava. Politiikan ensisijainen tehtävä on luoda näköala ja usko tulevaan ja tarjota mahdollisuudet menestyksen rakentamiseen.

Kyse ei ole vain taloudellisesta toimeliaisuudesta ja sen vauhdittamisesta. Ajassa, jossa suoranainen viha puskee läpi, on positiivisella tulevaisuususkolla paljon talouden psykologiaa syvempi merkitys. Kun uskomme itseemme ja mahdollisuuksiimme uskallamme myös rakentaa avointa, eurooppalaista ja kansainvälistä Suomea, emmekä ajaudu impivaaralaiseen sisäänpäin käpertymiseen

Kokoomus tarjoaa hyviä ja järkeviä ratkaisuja tämän päivän poliittisiin haasteisiin. Esimerkiksi hallitusohjelman kirjauksista voimme niiden toteutuessa olla pääosin tyytyväisiä. Valtionhoidollisissa kiireissämme syyllistymme kuitenkin usein katsomaan vain yhden-kaksi vaalikautta eteenpäin. Se kerryttää aatteellista korjausvelkaa.

Meiltä puuttuu aito visionäärisyys. Vastaukset siihen, miten valtavat asiat kuten robotisaatio, digitalisaatio, työn räjähdysmäinen muutos tai korporativistisen järjestelmän korvautuminen aidolla markkinataloudella viedään juhlapuheista onnistuneesti yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Tiekartan pitäisi ulottua vuosikymmenien päähän. Aina 2050-luvulle, miksi ei pidemmällekin?

Suomen poliittiselle keskustelulle on ominaista, että kun joku uskaltaa nostaa keskusteluun rohkean ja tulevaisuuteen katsovan ehdotuksen, muut ovat kilpaa ampumassa ajatusta alas. Vanhassa ei aina ole vara parempi. Menneisyyteen haikailun on loputtava.

Suomi tarvitsee aidon tulevaisuuspuolueen. Puolueen, joka kykenee tarjoamaan vision tulevaisuuden Suomesta ja uskottavat askelmerkit sinne pääsemiseksi. Tässä on Kokoomuksen paikka toimia. Näköalaa ja uskoa luova Kokoomus menestyy. Tällaisen Kokoomuksen rakentamisessa Kokoomuksen Nuorten Liitto haluaa olla täysillä mukana.