Oxfordin yliopistossa julkaistun raportin mukaan jopa puolet nykyään tuntemistamme työpaikoista voi kadota kokonaan seuraavien 20 vuoden aikana. Niin kutsuttu digitaalinen vallankumous tulee muuttamaan maailmaa vähintään yhtä merkittävästi kuin teollinen vallankumous aikoinaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tämän päivän nuoret tulevat työskentelemään ammateissa, joita emme kykene vielä edes kuvittelemaan. Tulee olemaan poikkeus, jos joku tekee koko työuransa samojen töiden parissa. Tämä murros on käynnissä jo nyt.

Vuosikymmeniä kestävien työurien sijaan tulevaisuudessa työelämää määrittävät erilaiset pätkä- ja matalapalkkatyöt. Tämä tulee tarkoittamaan muutospainetta myös suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään, joka on nykyisellään kankea, sekava ja sisältää lukuisia kannustinloukkuja. Järjestelmää on pakko sorvata suuntaan, joka mahdollistaa esimerkiksi keikkaluontoisten töiden tekemisen yhä useammalle.

Yksi suurimmista ongelmista nykyjärjestelmässä liittyy niin sanottuihin matalan tuottavuuden työpaikkoihin. Raskas lainsäädäntö yleissitovine työsopimuksineen on synnyttänyt tilanteen, jossa työnantajilla ei ole varaa työntekijöihin eikä työntekijöillä riittävän suurta kannustetta ottaa työtä vastaan. Liian monissa tapauksissa yhteiskunta kannustaa työttömiä passiivisuuteen, kun sen tulisi tukea aktiivisuuteen ja osallistumiseen.

Sosiaaliturva on uudistettava kunnianhimoisin ja määrätietoisin ottein ensi vaalikaudella. Uudistuksesta ei saa tulla samanlaista saagaa kuin nyt sote-uudistuksen kohdalla. Uudistuksessa tulee luoda nykyisen monimutkaisen ja heikosti kannustavan sosiaaliturvajärjestelmän tilalle vastikkeellinen perustulo.

Vastikkeellisesta perustulosta tulee luoda nykyistä mallia selkeämpi, joustavampi ja kannustavampi. Mallin tulee olla niin yksinkertainen, että jokainen kansalainen ymmärtää sen toimintalogiikan. Sen tulee joustaa ihmisten nopeastikin muuttuvan tilanteen mukaan ja mukautua uuteen maailmaan, jossa toimeentulo voi koostua työstä, yrittämisestä, tulonsiirroista tai kaikista kolmesta samaan aikaan. Mallin tulee olla myös rakennettu niin, että missään yhtälössä marginaaliveroaste ei nouse yli 100 prosenttiin. Jokaisen ansaitun euron on tunnuttava ansaitsijan elintason nousuna.

Näiden reunaehtojen on toteuduttava taloudellisen realismin puitteissa. Vihervasemmistolaiseen haihatteluun mojovista kansalaispalkoista tai täysin vastikkeettomasta toimeentulon varmistamisesta yhteiskunnallamme ei ole varaa. Ikärakenteen muuttuessa ja työllisyysasteen laahatessa hartiamme ovat liian kapeat vastikkeettomille oleilutuloille.

Vastikkeellisen perustulon kolme kantavaa elementtiä ovat: negatiivisen tuloveron varaan rakentuva perustulo, elinkustannuslisä sekä vastikkeellisuuden vaatimus.

Vastikkeellisen perustulon ytimessä on negatiivisen tuloveron malli. Mallissa asetetaan toimeentulominimin kohdalle nollapiste. Jos henkilön tulotaso jää alle kyseisen nollapisteen, täydennetään hänen toimeentuloaan yhteiskunnan tuella. Tason ollessa nolla koko henkilön toimeentulo koostuu tulonsiirrosta. Vastaavasti henkilön tulotason ylittäessä nollatason henkilöä verotetaan. Pienimmillä tuloilla veroaste on nolla tai lähellä nollaa ja se kiristyy tulojen kasvaessa. Mallissa toimeentulominimi ja marginaalivero tulee virittää niin, että se pitää yllä kannustavuuden.

Malli mahdollistaa matalapalkkatyön tekemisen ja kannustaa siihen huomattavasti nykyistä voimakkaammin. Korkean työllisyysasteen saavuttaminen edellyttää matalapalkkatyön lisäämistä sekä sitä, että lakkaamme hokemasta mantraa “palkalla on tultava toimeen”. Lähtökohdan tulisi olla se, että työn tulee olla kaikissa tilanteissa kannattavaa ja että jokaiselle on taattava riittävä toimeentulo, mutta toimeentulo voi muodostua sekä palkasta että perusturvasta.

Jotta mallia voidaan soveltaa, tulee toimeentulon ja ansainnan seurannan olla lyhytsyklisempää. Tämä edellyttää reaaliaikaisen tulorekisterin käyttöönottoa.

Suomen kaltaisessa maassa, jossa elinkustannukset vaihtelevat huomattavastikin maan eri osien ja erityisesti maaseudun ja kaupunkien välillä, sosiaaliturvamallin on huomioitava alueelliset erot. Vastikkeellisen perustulon mallissa alueellisuus toteutetaan niin, että kaupunkiseuduilla perustulo on suurempi, sillä sitä täydennetään elinkustannuslisällä. Tämä leikkaantuu ansioiden kasvaessa perustulon tapaan. Leikkaantuminen tapahtuu kuitenkin hitaammin, sillä erityisesti matalapalkkatyö kaupunkiseuduilla vaatii riittävän elintason takaamiseksi tulonsiirtoja palkkatulon lisäksi.

Elinkustannuslisällä tasataan ennen kaikkea asumisen hinnasta johtuvia elinkustannuseroja eri alueilla. Muilta osin elinkustannukset ovat vakioituja tai melko vähän vaihtelevia. Elinkustannuslisä poikkeaa kuitenkin asumistuesta niin, että se ei ole sidottu asumisen kuluun itseensä vaan yleisesti elinkustannusten eroon. Näin ihminen voi itse määrittää suuntaako hän saamansa elinkustannuslisän asumisolojen parantamiseen, vai valitseeko edullisemman asunnon vapauttaen resurssejaan muuhun käyttöön.

Kolmas iso elementti kuvatunlaisessa mallissa on saatavan tulonsiirron vastikkeellisuus. Vastikkeellisuutta edellytetään työikäiseltä ja työkykyiseltä väestöltä. Vastikkeena – erityisesti ei täysimääräisen tulonsiirron ollessa kyseessä – toimii työmarkkinoiden käytettävissä oleminen ja aktiivinen työn hakeminen. Täysimääräisen tulonsiirron ollessa kyseessä vastikkeena toimii osallistuminen työllistymistä edistäviin toimiin, jotka voidaan toteuttaa yhteiskunnan työvoimapalveluina tai esimerkiksi aktiivisen kolmannen sektorin osallistumisen kautta.

Jos vastikkeellisuuden vaatimusta ei toteuta ja esimerkiksi työstä kieltäytyy, kohdistetaan perustuloon leikkuri. Leikkuri toteutetaan saman periaatteen mukaisesti kuin nykyisin toimeentulotuessa, jossa voidaan työhön hakeutumista laiminlyövän henkilön toimeentulotukeen kohdistaa jopa 40 % leikkaus.

Vastikkeellisella perustulolla takaamme kohtuullisen vähimmäisturvan kaikkialla maassa, varmistamme työnteon kannustavuuden aina ja kaikissa olosuhteissa, lisäämme joustavuutta sekä pidämme huolen, että jokainen työikäinen ja työkykyinen kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvinvoinnin luomiseen. Työmarkkinoiden muutos on jo täällä, nykymalli natisee liitoksistaan ja yhteiskunnan taloudellista kantokykyä koetellaan. Ratkaisuja tarvitaan siis nyt eikä vaalikausien päästä.

Daniel Sazonov
Kokoomusnuorten puheenjohtaja
045 129 6812