Kokoomuksen juuret johtavat historialliseen Suomalaiseen puolueeseen (1863-1918), joka oli itsenäisyyttä edeltävän ajan keskeinen sivistyspuolue. Sen agendaa leimasivat myös suomalaisten elintason ja sosiaalisten olojen parantaminen.

Kun Kansallinen Kokoomus perustettiin 9.12.1918, oli puolueen kantavia teemoja snellmanilainen sosiaalireformismi, sivistysaate sekä kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen. Kokoomuksen tuolloista sosiaalipoliittista linjaa voisi jopa kuvailla jossain määrin radikaaliksi: se vaati ja sai läpi progressiivisen tulo- ja omaisuusverotuksen.

”Vähävaraisia kansanluokkia rasitetaan niin vähän kuin mahdollista, samalla kun varakkaiden kansaluokkien ylellisyystavarat pannaan tehokkaan verotuksen alaisiksi.” – Kansallisen Kokoomuksen ohjelma 1919

Vuosien saatossa kokoomuslainen sosiaalipolitiikka on muuttanut muotoaan. Välillä kantavana teemana on ollut kansakunnan eheyden korostaminen, välillä yksilön valinnanmahdollisuuksien edistäminen. Inhimillisen elintason turvaaminen jokaiselle on koettu sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta merkitykselliseksi ja hyödylliseksi.

1950-luvulta eteenpäin Kokoomuksessa on korostettu yksilön asemaa politiikan teon lähtökohtana. Pitkän oppositiotaipaleensa aikana se pyrki tarjoamaan äänestäjille ei-sosialistisen vaihtoehdon parantaa yleistä elintasoa ja perusturvaa. On puhuttu välillä sosiaalisesta valintataloudesta, välillä ekososiaalisesta markkinataloudesta ja nykyisin vastuullisesta markkinataloudesta. Kaikissa näissä on ollut sisäänleivottuna ajatus siitä, että kestävä talousjärjestelmä perustuu – enemmän tai vähemmän vapaaseen – markkinatalouteen yhteiskunnan heikompiosaisia unohtamatta.

Nykyisessä periaateohjelmassa Kokoomus suhtautuu sosiaalisten olojen kohentamiseen erityisesti mahdollisuuksien tasa-arvon kautta. Yhteiskunnan taatessa jokaiselle kansalaiselle tasavertaiset lähtökohdat ja elämän perusedellytykset, yksilöllä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja tavoitella omia päämääriään. Kun yksilöt kouluttautuvat, työskentelevät, yrittävät tai muuten toteuttavat itseään, on hyötyjänä koko yhteiskunta.

Kokoomuksen politiikan tavoite on uusimmassa periaateohjelmassa (2006) kiteytetty seuraavasti:

”Kokoomuksen tavoitteena on omasta ja toisten elämästä vastuuta kantavien ihmisten yhteiskunta siten, että jokaiselle mahdollistetaan hyvän elämän edellytykset.”

Tulevaisuuden kannalta keskeiset sosiaalipoliittiset kysymykset liittyvät sosiaaliturvan ja erityisesti tulonsiirtojen kohtaloon. Sosiaaliturvamenojen muodostaessa yli puolet julkisen sektorin menoista on perusteltua kyseenalaistaa järjestelmän kestävyys.

On myös laajasti tunnustettu, että nykyisiin tulonsiirtoihin sisältyy merkittäviä ongelmia liittyen työnteon ja yrittämisen kannustavuuteen. Valtaosa nykyisistä sosiaaliturvan muodoista on ajalta, jolloin työelämä oli stabiilimpaa, valtaosa teki kokopäivätöitä säännöllisillä työajoilla ja työttömyys oli lähellä nollaa. Tulevaisuudessa työuran ennustetaan sirpaloituvan lyhyempiin ja/tai osa-aikaisiin työsuhteisiin. Verotuksen ja tuensiirtojen tulisi vastata työelämän uudenlaisiin realiteetteihin.

Tulevaisuuteen rohkeasti katsovana puolueena Kokoomuksella on avainasema sosiaaliturvan uudistamisessa. Elina Lepomäen perustili ja Kokoomusnuorten esittämä vastikkeellinen perustulo ovat hyviä lähtökohtia kokoomuslaisen sosiaaliturvamallin kehittämiseen. Kokoomuslaisen mallin tunnuspiirteitä joka tapauksessa lienevät työn ja yrittämisen kannustavuuden, mahdollisuuksien tasa-arvon ja kansakunnan eheyden turvaaminen.

Niilo Heinonen
Kaupunginvaltuutettu, Oulu