Suomen syntyvyys on ollut jatkuvassa laskussa. Alhainen syntyvyys ei korreloi sen kanssa, että Suomessa naisten hedelmällisyys on korkealla tasolla muuhun Eurooppaan verrattuna. Lasten hankkimisen osalta ongelmalliseksi nähdään mm. tulevaisuuden taloudellinen epävarmuus. Syntyvyyden ongelmaan ratkaisuksi on SDP:n puolelta esitetty synnytystalkoita.

Kokoomusnuorissa sen sijaan olemme sitä mieltä, että lasten hankkiminen on jokaisen oma valinta. Valintaa hankkia lapsia voidaan kuitenkin helpottaa päivittämällä tasa-arvo 2000-luvulle uudistamalla perhevapaajärjestelmä, joka nykyisellään kannustaa naisia jäämään kotiin samalla kun naisten asema työmarkkinoilla heikkenee. Nykyisellä järjestelmällä on myös negatiiviset vaikutukset naisen kerryttämään eläkkeeseen.

Tämänhetkinen järjestelmä jakaa vanhempien vapaat seuraavasti: äitiysvapaa 105 arkipäivää (mukaan lukien lauantait), isyysvapaa 54 arkipäivää ja vanhempainvapaa 158 arkipäivää. Yhteensä päiviä on siis 299 arkipäivää. Sen lisäksi on määritelty se, kuinka monta päivää molempien vanhempien on mahdollista pitää samanaikaisesti vanhempainvapaata. Vanhempainraha, joka maksetaan vanhempainvapaan aikana, määrittyy aiempien tulojen perusteella, mikäli vanhempainvapaalla oleva vanhempi on ollut ansiotyössä. Tällä hetkellä isiä kannustetaan käyttämään vapaita, mutta vain harva käyttää niitä.

Toinen ongelmakohta tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman parantamisessa nykyisessä mallissa on kodinhoidontuki, joka kannustaa jäämään kotiin sen sijaan, että lapsi olisi varhaiskasvatuksen piirissä. Kodinhoidontukea voi tällä hetkellä nostaa siihen asti, kun lapsi on 3-vuotias, mikäli lapsi ei ole kunnallisen päivähoidon piirissä. Jos perheeseen hankitaan useampi lapsi peräkkäin ja toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa esimerkiksi yhteensä 6 vuoden ajan putkeen, on työmarkkinat ja työelämä nykyaikana muuttunut jo radikaalisti.

Ei sillä, että systeemi jo tällaisenaan vaikuttaisi hankalalta, mutta tähän lisätään vielä eri summat rahaa ja prosenttiosuuksia. Niin ja siihen vielä päälle se, että perheessä odotetaan lasta. Onneksi hallitus on päättänyt budjettiriihessään tarttua tähän perustavanlaatuiseen ongelmaan. Kokoomusnuorten puolesta toivotan uudistuksen tervetulleeksi.

Mitäpä jos aluksi puhuttaisiin molemmista vanhemmista, ei äidistä ja isästä. Samojen sääntöjen tulee palvella niin sateenkaariperheitä kuin myös perinteistä perhemallia. Sen jälkeen voisimme yhdistää äitiysvapaa, isyysvapaan ja vanhempainvapaan yhdeksi vapaakokonaisuudeksi. Molemmille vanhemmille kiintiöitäisiin esimerkiksi 50 arkipäivää, jotka voi käyttää joko samanaikaisesti tai vuorotellen. Niin kuin perheelle parhaiten sopii. Vanhempainrahan suuruus perustuisi sen vanhemman tuloihin, joka jää lapsen kanssa kotiin.

Kodinhoidontuen osalta voisimme menetellä niin, että puolittaisimme kodinhoidontukea saatavan ajan nykyisestä. Ensimmäisen puolikkaan voisi käyttää kuten nyt, tosin sillä oletuksella, että kodinhoidontukea käyttää kaksi aikuista. Aikuisella voidaan tarkoittaa molempia vanhempia, tai muita lähipiirin aikuisia kuten isovanhempia tai kummeja, jotka haluavat osallistua lapsen kasvatukseen. Toisen osan resurssit kohdistettaisiin varhaiskasvatuksen palveluseteleihin niin, että lapsi voisi aluksi olla esimerkiksi puolipäiväisesti varhaiskasvatuksen piirissä. Näin jokaiselle lapselle voidaan taata mahdollisuus siihen varhaiskasvatukseen, jonka piirin kaikki lapset tällä hetkellä eivät pääse. Samalla kotona oleva vanhempi voi työskennellä osa-aikaisesti ja tällä tavoin päästä kiinni työelämään helpommin kuin monen vuoden kotona olemisen jälkeen.

Ketään ei tietenkään voi pakottaa lähtemään kotoaan ja uudistuksen tarkoituksena on joustaa niin paljon, että jokainen perhe voi löytää itselleen parhaan mahdollisen mallin toimia. Mikäli talouteen syntyy useampi lapsi muutaman vuoden välein, on kannustin jäädä kotiin sen sijaan että työskentelisi esimerkiksi osa-aikaisesti, huomattavasti suurempi. Tutkimusten mukaan tällä hetkellä varhaiskasvatuksen piiriin päätyy vain ne lapset, joiden vanhemmilla on siihen varaa kun taas ne, jotka mahdollisesti hyötyisivät varhaiskasvatuksesta jäävät sen ulkopuolella. Siksi uudessa järjestelmässä onkin tärkeää ottaa myös tämä aspekti huomioon, kyse on kuitenkin jokaisen suomalaisen lapsen tulevaisuudesta.

Viimeisenä uudistuksena näen tervetulleena sen, ettei vanhempainraha ei heti putoaisi minimiin, jos kotona oleva vanhempi sattuu tekemään töitä arkipäivänä. Työnteosta kun ei mielestäni pitäisi rangaista. On vain hyväksi, jos kotona oleva vanhempi samalla haluaa kehittää itseään ja työskennellä silloin kun se on lapsen hoitamisen ja kasvattamisen ohella mahdollista.

Veera Hellman

Kirjoittaja on helsinkiläinen politiikan parissa työskentelevä parikymppinen, jolle lasten hankkiminen voi hamassa tulevaisuudessa olla ajankohtaista. Ei tosin tämän mallin aikana.