Muistan vielä, kun kävelin juhannuksen 2016 alla Tähtitorninmäellä koirani kanssa. Kuuntelin samalla Yle X3M:n lähetystä, jossa käsiteltiin suuria uutisia, jotka olivat järkyttäneet suurinta osaa EU-maista ja niiden kansalaisista.

Iso-Britannia oli päättänyt erota Euroopan Unionista. Tuo lause ei sopinut suuhun, ei sitten millään. Ajattelin, että kaikki mihin olin lyhyen elämäni aikana uskonut, oli kadonnut. Dramaattista sinänsä. Mutta sillä hetkellä en jaksanut uskoa siihen, että tämä olisi voinut olla totta. En sitten millään.

Viikonloppuna olin Toivo Ajatuspajan järjestämällä opintomatkalla Edinburghissa, jossa kuulimme painavaa asiaa Brexitistä. Oli puheenvuoroja, jotka olivat vastaan Brexitiä sekä puheenvuoroja, joissa nähtiin Brexit jopa ihan hyvässä valossa. Sen tiedän, että en ole tyytyväinen kansanäänestyksen lopputulemaan ja tällä hetkellä en näe mitään hyvää Brexitissä. Näkemykseni voi vielä muuttua (hyvin epätodennäköisesti), lähinnä siksi, että ainoa mikä on varmaa, on epävarmuus.

Skotlannissa sekä Pohjois-Irlannissa äänestettiin Brexitiä vastaan, Skotlannissa vielä melko selkein luvuin, 68% vastaan, 32% puolesta. Tämän takia olikin erityisen mielenkiintoista vierailla paikassa, jossa ei haluta erota EU:sta.

Kysymys Brexitistä ei liity pelkästään talouteen. Vapaa liikkuvuus ja yhteiset markkinat ovat tärkeitä, mutta niiden ohella tulee myös esimerkiksi sosiaalinen ulottuvuus sekä identiteettikysymys. Ovatko nyt skotlantilaiset enää osa Eurooppaa, jos he eivät ole osa EU:ta? Entä miten käy, jos maahan ei enää noin vain tulla työskentelemään tai opiskelemaan? Miten käy niiden ulkosuomalaisten jotka asuvat Briteissä?

Tilanne on hämmentävä ja herättää monia kysymyksiä. Kellään ei ole varmoja vastauksia. On vain aavistuksia, joiden päälle rakentaa mielipiteensä.

Omasta mielestäni mielenkiintoisinta tässä asiassa on kuitenkin nuoret (joista suurin osa äänesti Brexitiä vastaan). Miten käy niiden nuorten, jotka ovat pitkään unelmoineet opiskelevansa Briteissä, mutta joiden unelmat saattavat tyssätä lukukausimaksuihin jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevat nousemaan runsaasti EU-eron myötä? Miten käy niiden nuorten, jotka kokevat eurooppalaiset arvot omikseen? Miten käy niiden nuorten, jotka ovat unelmoineet eurooppalaisesta urasta?

Näihinkään kysymyksiin ei ole varmoja vastauksia. Voi olla, että Briteissä syntyneet tulevat menestymään opinnoissaan mitä mainoimmin, kun muista maista tulevien opiskelijoiden kynnys päästä opiskelemaan Iso-Britanniaan on korkea. Toinen skenaario on se, että Brittejä uhkaa Braindrain (=koulutetut, työikäiset ihmiset muuttavat ulkomaille) ja kyvykkäät nuoret muuttavat esimerkiksi toiseen EU-maahan opiskelemaan ja työskentelemään.

Skotlannin kohdalla lukukausimaksut eivät aiemmin ole olleet ongelma, sillä Student Awards Agency Scotland (SAAS) on kustantanut skoteille sekä ulkomailta tuleville EU-kansalaisille lukukausimaksut.

Mitä vaihto-ohjelmiin tulee, olen surullinen, sillä Iso-Britannia on vaikuttanut mahdolliselta vaihto-opiskelupaikalta suorittaa tutkintooni kuuluva ulkomaanperiodi. Maa kuuluu tällä hetkellä Erasmus-verkostoon, jota rahoittaa EU. Mikäli britit eivät pysy verkostossa erityisjärjestelyiden kautta, on mahdollista, että vaihto-opiskelijoiden määrä vähenee reilusti.

Mikäli kuitenkin joku vielä innostuu muuttamaan Britanniaan opintojen perässä (mihin uskon), toivotan onnea siihen paperisotaan, minkä erilaiset lupahakemukset tuovat mukanaan, opintotukihakemuksista puhumattakaan.

Brexit on hurjan laaja kokonaisuus, joka kulminoituu, kuten sanottu, valtavaan määrään epävarmuutta ja arvauksia. Yhdessä blogissa olisi mahdotonta käsitellä koko asiaa. Kuitenkin mm. populismin nousu Britanniassa johti Brexitiin. Toivon koko sydämestäni, ettei Fixit ole edes ajatuksissamme, sillä se mitä Suomi ja suomalaiset saavat EU:lta, eivät ole verrannollisia sen kanssa, mitä Fixit toisi tullessaan.