Tämä ei ole uusi tapahtuma tai edes mitenkään yllättävä käänne FIFA:n toiminnassa, sillä syytöksiä ja tuomioita korruptiosta on lennellyt ympäriinsä jo pitkään. Etenkin maailmanmestaruuskisojen poliittinen ja taloudellinen vaikutus on niin massiivinen, että monella valtiolla on suuret intressit saada FIFA:n kisat itselleen. Tämä on johtanut siihen, että kisoja myönnetään nykyään Venäjän ja Qatarin kaltaisille valtioille, joiden toiminta sisäpoliittisesti on yhtä kaukana FIFA:n itsensä ilmoittamista arvoista kuin Huuhkajat ovat maailmanmestaruudesta.

Jalkapalloa seuraava ihminen voikin löytää itsensä pohtimasta seuraavaa kysymystä:

”Milloin kansainvälisen yhteisön mitta tulee täyteen FIFA:n johdon harjoittamasta korruptiosta, rikollisuudesta ja välinpitämättömyydestä?”

Tuntuu luonnolliselta kuvitella, että tämä raja olisi tullut vastaan nyt kun Venäjän ja Qatarin kaltaiset roistovaltiot ovat hankkineet kisat itselleen. Venäjän lähihistoriasta löytyvät sotilaalliset hyökkäykset Georgiaan ja Ukrainaan sekä Krimin miehitys. Sotshin talviolympialaisten aikaan sosiaaliseen mediaan päätyi videoita, joissa viralliselta asemaltaan epäselvät kasakat hakkasivat raipoilla seksuaalivähemmistöaktivisteja poliisin katsellessa vieressä. Pietarissa stadiontyömailla on käytetty pohjois-korealaista työvoimaa ja Venäjää on syytetty orjatyövoiman hyväksikäytöstä ennenkin koskien pohjois-korealaisia siirtotyöntekijöitä.

Qatar taas on hieman perinteisempi monarkistinen hirmuvaltio, joka rajoittaa vahvasti kansalaistensa oikeuksia ja vapauksia tiukan islaminuskoisen tulkinnan mukaisesti. Naiset eivät pääse jalkapallostadioneille miesten sekaan, vaan heiltä edellytetään pukeutumiseen liittyvää konservatiivisuutta ja omia eristettyjä katsomolohkojaan, joissa heidät eristetään miehistä kuin ultra-kannattajat toisistaan Itä-Euroopassa. Lisäksi Qatarin voidaan jopa katsoa ylittävän venäläisten rikkeet siirtotyövoiman käyttöön liittyen, sillä valtiossa on käytännössä laillistettu siirtotyöläisten käyttö orjatyövoimana kafalaksi kutsutun järjestelmän turvin.

Kafala on järjestelmä, joka alistaa siirtotyöläisen käytännössä täysin työnantajansa armoille. Työnantaja voi takavarikoida työläisen passin, estää tämän ”poistumisviisumin” hankkimisen ja siten pitää tämän töissä olemattomalla palkalla hirvittävissä olosuhteissa. Joidenkin arvioiden mukaan Qatarissa on jopa 800 000 vierastyöläistä, joista International Trades Union Confederationin raportin mukaan on kuollut jo 1 200 sen jälkeen, kun maalle myönnettiin maailmanmestaruuskisat vuonna 2010.

Vaikkei jokainen kisoja seuraava satunnaiskannattaja olekaan syyllinen näiden ihmisten järjestelmälliseen orjuuttamiseen ja diktatuurien pönkittämiseen, toivoisin, että meistä jokainen voisi edes ajatella heitä, jotka on uhrattu tämän suuren urheilujuhlan häpeälliselle alttarille.

Antti Sarjanen