Venäläistä kaasuputkipolitiikkaa
Nord Stream 2 -kaasuputkea puuhataan parhaillaan Itämerelle. Kaasuputken on tarkoitus viedä Venäjältä maakaasua Saksaan. Tässähän ei siis minkäänlaisia ongelmia ole, sillä kyseessä on aivan ilmiselvä kaupallinen hanke, kuten Suomen hallitus on asiaan suhtautunut. Koska itänaapurimme on koko planeettamme ystävällismielisin valtio, venäläinen energia on kaikista parhain ystävämme. Vain täydellinen idiootti näkisi tässä poliittisia ulottuvuuksia.
Tällä hetkellä Itämeren pohjaan on asetettu Nord Stream -kaasuputki, joka on osoittanut riittämättömyytensä maakaasun kuljetuksissa. Kyseinen kaasuputki toimi ainakin vuonna 2016 hieman yli puolen kapasiteetilla. (1) Aivan fantastinen suoritus! Jos nykyinen kaasuputki työskentelee noin suurella kapasiteetilla, niin mehän tarvitsemme aivan uuden kaasuputken vanhan tueksi. Järkikin sanoo, että vanhaa ei kannata tehostaa, vaan pitää ehdottomasti rakentaa vanhalle kaveri ja aiheuttaa rakennuskustannuksia.
Nord Stream -putken lisäksi Eurooppaan kuljetetaan kaasua Ukrainan kautta. Niin ja millaiset välit mailla oikein on? Nehän ovat ylimmät ystävykset, sillä Venäjä on toiminut erittäin kiltisti Ukrainaa kohtaan, esimerkkeinä Krim ja Itä-Ukraina. Kaasunkuljetuksesta saatavat tulot ovat Ukrainalle tärkeitä, mutta Nord Stream 2 ei tietenkään millään tavalla voi aiheuttaa Ukrainalle taloudellisia ongelmia kaasuntoimituksen vähentymisellä. (2)
Venäjä on ei ole osoittanut aggressiivisuutta tai halukkuuttaan palauttaa voimapolitiikkaa millään tavalla. Esimerkiksi Venäjän toimet Ukrainassa (3) eivät ole millään tavalla loukkaavia itsenäistä valtiota kohtaan ja omien intressien ajaminen asein on aivan jokapäiväinen asia. Myös puuttuminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin (4) oli aivan normaali tapa, joka on demokratiaa ja toisen valtion itsemääräämisoikeutta edistävä toimi.
Venäjähän on siis ollut erinomaisesti toisia maita kunnioittava taho, eikä energiakaan voi olla minkäänlainen poliittinen painostusväline. Suomeen tuodaan ulkomailta energiaa täyttämään Suomen energiankulutuksen vaatimuksia ja osa tästä sähköstä tulee Venäjältä. (5) Esimerkiksi ennätyksellisillä talvipakkasilla ei voi olla minkäänlaista riskiä, että energian tuonnilla voitaisiin Suomea painostaa. Suuri ja rakas itänaapurimmehan vain haluaa suurena karhuna syleillä meitä ja antaa meille lämpöä. Ja karhuhan ei tietenkään voi olla yhtään pelottava.
Vai onko sittenkin Suomen suhtautumisessa jotain vikaa?
Antti Avoranta
Helsingin Kokoomuksen Nuoret ry
