Vaalien jälkeen on käyty varsin laajaa keskustelua siitä, mitä Kokoomuksen pitäisi olla ja mitä ei. Todettakoon heti alkuun, että yksikään puolue ei ole noussut sillä, että se on yrittänyt olla enemmän jokin toinen puolue. Kokoomuksen pitää olla enemmän Kokoomus, eikä mikään muu.

Kokoomus on kautta historian ollut talousliberaalien, konservatiivien ja sosiaalireformistien yhteenliittymä. Sen kertoo jo nimikin – Kansallinen Kokoomus on kokooma erilaisia aatesuuntia, joilla on kuitenkin vahva yhteinen side keskustaoikeistolaisessa tavassa ajatella ja katsoa maailmaa.

Kokoomusta haastetaan eri suunnista

Kokoomus on pitkään pärjännyt sillä, että se on suomalaisella poliittisella kartalla ainoa keskiviivan oikealla puolella oleva vaihtoehto. Tätä on välillä haastanut Keskusta, nyt ensimmäistä kertaa myös Perussuomalaiset. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa monet yrittäjät ja porvarillisesti äänestävät päätyivät äänestämään Keskustaa Juha Sipilän onnistuneen imagonrakennuksen ja hallituksen epäonnistuneiden loppumetrien vuoksi. Tämän vuoden vaaleissa sama ilmiö oli nähtävissä Perussuomalaisten suuntaan erityisesti Jussi Halla-ahon puoluettaan oikeistolaisemman imagon vuoksi.

Kokoomusta haastettiin myös muilla alueilla, joissa aikaisemmin olemme olleet vahvoilla. Vihreät ja SDP kyseenalaistivat vahvasti Kokoomuksen aseman sivistyspuolueena. Kokoomus ei näissä vaaleissa ollut uskottavin koulutuksen puolustaja, vaikka edellisen hallituksen reformien takana kelpaa hyvin seistä. Koulutusleikkauksista jäi syvä arpi sivistyspuolueen kylkeen, josta näissä vaaleissa vuoti äänestäjiä. Todettakoon, että Kokoomus todennäköisesti teki virheen lähtiessään hallitukseen, joka teki meille perinteisesti tärkeään koulutukseen ja sivistykseen huomattavia säästöjä, kun samaan aikaan esimerkiksi maataloustukiin tai tulonsiirtoihin ei juuri säästöjä tehty.

Näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa myös ilmastoasiat liikuttivat laajoja ihmisjoukkoja. Tässä keskustelussa Kokoomuksen maltillinen, vastuullinen, mutta kuitenkin kohtuullisen edistyksellinen ilmastolinja ei puhutellut riittävästi. Jos ilmastonmuutoksen torjunta oli ensisijainen syy äänestyspäätökseen, valinta oli useimmiten Vihreät. Ilmastotoimien vastustajat taas äänestivät pääosin Perussuomalaisia. Kaupunkien kannatusta ei varmasti myöskään helpottanut se, että olimme mukana rakentamassa karsittua kepulaista maakuntaparatiisia useamman vuoden ajan. Maakuntauudistus oli harvinaisen epäsuosittu uudistus erityisesti kaupungeissa.

Perinteisen oikeisto-vasemmisto-akselin ohella Kokoomusta haastettiin myös konservatiivi-liberaali-akselilla, josta on tullut entistä useammalle äänestäjälle oikeisto-vasemmisto-akselia tärkeämpi. Tällä akselilla kaupungeissa erityisesti Vihreät, ja maakunnissa Perussuomalaiset saivat poimittua kokoomuslaisia äänestäjiä riveihinsä kirkkailla arvopohjaisilla viesteillä.

Mikä Kokoomuksen erottaa Perussuomalaisista ja Vihreistä?

Perussuomalaisten poliittisen viestin moottorina on pelko. Pelolla vedotaan ihmisen syvimpiin tunteisiin ja saadaan liikkeelle kaukaa ihmisen evoluutiosta pohjautuvia tuntemuksia. Pelko sumentaa järjen, jolloin kaikkien argumenttien ei tarvitse olla loogisia, koska tunne on niin voimakas.

Pelkoa maahanmuuttajia kohtaan lietsottiin mm. maahanmuuttajataustaisten ihmisten seksuaalirikosten, Turun terrori-iskun ja pakolaiskriisin seurausten avulla. Ilmastopolitiikassa Perussuomalaiset pelottelivat erityisesti työpaikkojen siirtymisellä kaukaisiin maihin ja dramaattisilla muutoksilla suomalaisten elämäntapoihin. Pelkoa käytettiin talouspolitiikassa asettamalla vastakkain suomalaisten lasten ja vanhusten palvelut sekä maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset.

Suurin erottava tekijä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä on tapa katsoa maailmaa ja tehdä politiikkaa. Perussuomalaisten politiikan ohjurina on pelko, Kokoomuksen politiikkaa ohjaa toivo paremmasta ja usko siihen, että ihmiset ovat ensisijaisesti kykeneviä ja pystyvät edistykseen, kun heille annetaan siihen työkalut.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten erot näkyvät voimakkaasti myös suhtautumisessa kansainvälisyyteen, erilaisten ihmisten yhdenvertaisuuteen, vastuulliseen ympäristöpolitiikkaan ja oikeusvaltioon.

Vihreiden osalta suurin erottava tekijä on suhtautuminen talouteen. Vihreät ovat vasemmistopuolue, joka ei pidä kilpailukykyistä verotusta tai hillittyä julkisten menojen kasvua erityisen tärkeänä. Myös Vihreiden suhtautuminen markkinatalouteen ja vapaakauppaan on varsin varauksellista, kuten äänestykset taksiliikenteen vapauttamisesta tai Kanadan ja EU:n vapaakauppasopimuksesta ovat osoittaneet. Vaikka Vihreillä on muutamia yksittäisiä markkinaliberaaleja tuikkivia tähtiä, on puolue pääosin kannattanut nykyistä kireämpää verotusta eduskunnassa ja eri kaupungeissa tehdyissä päätöksissä.

Vihreiden riveistä löytyy myös merkittävä määrä degrowth-ajattelua, jossa tarkoituksena on luopua talouskasvusta ja muuttaa talousjärjestelmää markkinataloudesta jonkinasteisen sosialismin suuntaan. Myös ihmiskuva suhtautumisessa työn tekemiseen ja sosiaaliturvaan erottaa. Kokoomuslaisessa ajattelussa jokaisella työikäisellä ja -kykyisellä on velvollisuus osallistua työhön ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen, kun taas Vihreiden perustulomallissa ajatuksena on ennemmin ”vapauttaa” ihmisiä työstä.

Muita merkityksellisiä eroja löytyy mm. suhtautumisessa maanpuolustukseen, jossa Vihreiden tavoitteena on pitkällä aikavälillä vapaaehtoinen asevelvollisuus, mikä tarkoittaa käytännössä Suomen vahvasta kansallisesta puolustuksesta luopumista.

Kokoomus kaipaa kipeästi uudistustyötä ja strategiaa

Kokoomuksen on välttämätöntä aloittaa puolueen uudistaminen eurovaalien jälkeen. Puolueen järjestökone on heikentynyt, eikä järjestötoimintaa ole päivitetty 2000-luvulle. Vaaleissa olemme vielä selviytyneet kohtuullisesti, mutta ilman järjestökoneen uudistamista edessä on kivinen tie.

Kokoomus hyväksyi puoluekokouksessa 2018 uuden periaateohjelman, johon puolueen jäsenet ajattelutavasta riippumatta tuntuivat vahvasti sitoutuvan ja ottavan omakseen. Meillä on siis hyvä pohja, jolle rakentaa, mutta se pitää viedä toiminnaksi. Kokoomuksen pitää luoda strategia, joka yhdistää eri tavalla ajattelevat puolueen jäsenet ja pitää puolueen historian oikealla puolella. Olen varma, että kokoomuslaisilla on paljon enemmän yhteisiä kuin erottavia tekijöitä, ja että puolueella on tulevaisuutta.

Kun yhdistetään markkinaliberaali ajattelu sosiaaliseen omaantuntoon ja dynaamiseen konservatiivisuuteen, on sellaiselle keskustaoikeistolaiselle ajattelulle varmasti sijaa myös tulevaisuudessa. Uusi 2020-luvun Kokoomus ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se vaatii paljon työtä. Puolueen on uudistuttava seuraavan eduskuntakauden aikana, oli se sitten oppositiossa tai hallituksessa. Molemmissa se on mahdollista, ensimmäisessä se tulee olosuhteiden pakosta, toisessa se vaatii paljon ponnisteluja.

Henrik Vuornos

Puheenjohtaja

Kokoomuksen Nuorten Liitto