Teollisuuden Voima Oyj:n ydinvoimalaitosyksiköt Olkiluoto 1 ja Olkiluoto 2 tuottavat 16% Suomessa käytetystä sähköstä. Kävimme Aurajoen Kokoomusnuorten johdolla tutustumassa sähköntuotantoon Olkiluodon saarella, ja pääsimme kärsivällisten ja asiantuntevien oppaiden kanssa tutustumaan voimalaitosjätteen loppusijoitukseen.

Olkiluodon ydinvoimalaitos sijaitsee Eurajoella, Olkiluodon saarella. Suuren osan saaresta omistaa Teollisuuden Voima Oyj, jonka vieraiksi mekin pääsimme. Oli suoraan sanottuna täysi yllätys astua ulos autosta ja vetää keuhkot täyteen sateen jälkeistä kuusentuoksua lintujen laulaessa varolaulujaan. Saaren luonto on todella kaunista, ja osa siitä onkin suojeltua Natura-aluetta. Olkiluodon vierailukeskusta ympäröi kilometrin mittainen havaintopolku, jonka varrella pääsee tarkemmin tutustumaan alueen ympäristötutkimuksiin ja luontoon.

Olen huomannut tuttavapiirissäni ydinvoimamyönteisyyden kasvaneen, mutta itse suhtautunut siihen jopa hieman negatiivisesti. En ole jaksanut ottaa asiasta selvää, ja ennakkoluuloni ovat, yhden aikaisemman ydinvoimalavierailun jälkeenkin, keskittyneet säteilyn vaarallisuuteen. Ennakkoluulojani värittivät myös Fukushiman onnettomuus sekä Olkiluoto 3 viivästyminen ja kustannukset. Ydinvoima on jotakin mystisen vaarallista, josta kannattaa pysyä kaukana, jos ei halua kahdeksaa silmää ja kolmea päätä.

Pääsimme oppaan kanssa tutustumaan tarkemmin 60 metrin syvyydessä sijaitsevaan voimalaitosjäteluolaan. Saimme käsiimme säteilyä mittaavat laitteet, joiden lukemien odotimme tietysti nousevan valtaviksi. Pettymykseksi mittarit näyttivät nollaa vielä poistuessamme luolasta. Saimmekin kuulla, että suurin lukema, johon oppaamme kierroksilla laitteet ovat yltäneet, on yksi. Vertailuksi oppaamme kertoi mannerten välisen, noin kymmenen tunnin lentomatkan aikana (esimerkiksi Suomesta Yhdysvaltoihin) ihmisen saavan säteilyä noin viiden yksikön verran.

Tällaisilla opastetuilla ryhmävierailulla pääsee tutustumaan myös ONKALO-näyttelyyn. Se havainnollistaa loppusijoitusratkaisua tarkemmin, ja tietoa riittikin niin kallioperästä ja luolaston kasvillisuudesta kuin loppusijoitukseen liittyvistä laitteista ja säilytysratkaisuista kiinnostuneelle. Saimme näyttelyn avulla hyvin käsityksen loppusijoituksen mittasuhteista sekä pääsimme tutkimaan erilaisia kivityyppejä ja testaamaan laskutaitoja loppusijoituskapselin kehittämisessä. Bentoniittipelletin puristaminen oli ehdottomasti jännittävintä, lähinnä siksi, että joukossamme ei ollut yhtäkään, joka olisi jaksanut lukea ohjeet sen käyttöön. Hämmästyin siitä, miten monia erilaisia työnkuvia pelkästään loppusijoitustutkimuksiin liittyy.

Olkiluodolla on myös vierailukeskus, jonka vierailuaikoina kuka tahansa voi mennä TVO:n ja Tiedekeskus Heurekan näyttelyyn tutustumaan sähkön tarinaan. Tiedenäyttelyssä pääsee itse kokeillen ja oivaltaen tutustumaan ydinvoimalaitoksen toimintaperiaatteeseen sekä sähköön ilmiönä. Itseäni kiinnosti nähdä, miltä hiukkassäteily näyttää, ja kurkata valvontakameroiden kautta sisälle ydinvoimalaitokseen.

Opin vierailulla erittäin paljon sähköstä ja sen tuotannosta. Ydinvoima on edelleen minulle jotain mystistä, mutta tarkemmin ajatellen, niin ovat myös muut sähköntuotantotavat. Sähkö tuli pistorasiasta tai aggregaatista myös meillä maalla, ja jos ei tullut, niin oltiin pimeässä. Kotona tarkistin, että omasta sähköstäni puolet on ydinsähköä. Eikä se pelota ollenkaan.

Pauliina Tuusa,
Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret