Lintilä luotsaa kohti konkurssia

Blogi

Valtiovarainministeriön eilen julkaisema budjettiehdotus kantaa nimeä “Luottamusta ihmisille ja yrityksille”. Luottamus on kuitenkin viimeinen tunne, jota ehdotus minussa herätti. Sosialisminpunaisten silmälasien läpi laadittu ehdotus sai lähinnä ahdistumaan, kun itsellä on edessä kuitenkin vielä yli neljäkymmentä veronmaksuvuotta.

Siinä missä tämän vuoden budjetin loppusummaksi on tulossa yli 55 miljardia euroa, ensi vuodelle on budjetoitu 57 miljardia. Suunnitellusta budjetista on tulossa 2,3 miljardia euroa alijäämäinen. On selvää, kuinka alijäämä tämän hallituksen toimesta katetaan: lainalla ja positiivisella fiiliksellä siitä, että työllisyys kyllä kasvaa. Kuitenkaan toimia työllisyyden kasvattamiseksi ei ole budjettiehdotuksessa läheskään tarpeeksi. Päinvastoin hallitus jopa heikentää työllisyyttä esimerkiksi kotitalousvähennyksestä leikkaamalla.

Jos käytettävissä oleva rahamäärä ei muutu, ei budjettienkaan tulisi silloin kasvaa. Tilanteessa, jossa Suomella on yli sata miljardia euroa velkaa, tulisi pyrkiä ylijäämäiseen budjettiin, jotta tulevien sukupolvien piikkiin eläminen saadaan lopetettua ja velkoja lyhennettyä, tai edes seuraavasta laskusuhdanteesta selviydyttyä. Velkamäärä kuitenkin uhkaa nousta ensi vuonna 109 miljardiin euroon. Jos hyvinä aikoina suunta on tämä, kuinka meille käy seuraavan laman aikana?

Mielestäni on epärehellistä puhua julkisen talouden tasapainosta tavoitteena, kun samaan aikaan budjetista tehdään näin alijäämäinen ja velkapottia kasvatetaan entisestään. Jos hallitus jatkaa tällä linjalla, se ei yksinkertaisesti voi samaan aikaan väittää tavoittelevansa julkisen talouden tasapainoa vaalikauden loppuun mennessä. Mieluummin toki soisi hallituksen muuttavan talouslinjaansa järkevämpään suuntaan.

Tavallaan tätä vastuutonta rahan viskomista voisi selittää se, että Antti Rinteen sosialistihallitus keskusta aisankannattajanaan olisi autuaan tietämätön maailmantalouden tulevien vuosien synkistä pilvistä. Valtiovarainministeri Lintilä kuitenkin totesi kirkkain silmin eilisen A-studiossa, että kaikki tämä on varsin hyvin hallituksen tiedossa ja siihen valmistaudutaan. Omaan korvaan tämä kuulostaa vähintäänkin älylliseltä epärehellisyydeltä. Tai ehkä tähänkin pätee aikaisemman keskustan puheenjohtajan ja pääministerin sanat: ”yritän puhua niin totta kuin osaan”.

Silmiinpistävää budjettiehdotuksessa on myös tehdyt arvovalinnat. Hallituksella olisi edellytykset olla ilmastoedelläkävijä kaikkiin aikaisempiin hallituksiin verrattuna, mutta silti esimerkiksi turpeen energiakäyttöön ei olla puututtu. Poistamalla turpeenpolton veroedut voitaisiin pitkälti välttää lähinnä työssäkäyviä rokottavat polttoaineen veronkorotukset. Yksistään turpeen poltto aiheuttaa suurinpiirtein saman verran päästöjä kuin liikenne.

Toki budjettiehdotuksesta löytyi myös jotain hyvää, vaikkakin näitä valonpilkahduksia sai etsimällä etsiä. Esimerkiksi poliisien määrän lisääminen on erittäin kannatettavaa. Myös koulutukseen panostaminen lisäämällä korkeakoulujen rahoitusta yhteensä 15 miljoonalla eurolla on oikea suunta. Lisäksi työlupaprosesseja sekä kansainvälistä rekrytointia sujuvoitetaan, mistä hallitus saa pisteet. Toki kymmenen pistettä ja papukaijamerkki olisi tullut sillä, että ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinnasta luovuttaisiin kokonaan.

Kovin pitkälle näillä parilla valonpilkahduksella ei kuitenkaan pötkitä. Kokonaisuudessaan budjettiehdotus on erittäin huolestuttavaa luettavaa etenkin tavallisen työssäkäyvän kansalaisen näkökulmasta. Kun budjetin nimessä vedotaan luottamukseen, näyttäytyy tämä minun silmissäni vain toivomuksena luottaa sokeasti hallituksen kykyyn luoda kestävää talouspolitiikkaa, sekä ennen kaikkea saavuttaa 75% työllisyystavoitteet ilman minkäänlaista konkretiaa. Liekö tarpeellista sanoa, mutta minun luottamustani tällä ei lunastettu.

Lisätietoja: