Sosiaalidemokraattisen puolueen uskottavuuden rippeet karisevat vauhdilla pois. Vaalikeväästä lähtien olemme voineet seurata, kuinka puolueen vaalilupaukset petetään yksi kerrallaan. Vappusatanen on kutistunut puolella, yksinkertaisesti määrättävä 0,7 hoitajamitoitus muuttunut mahdottomuudeksi rahanpuutteen vuoksi ja viimeisimpänä lupaus keskituloisten veroasteen keventymisestä osoittautunut muunnelluksi totuudeksi, kun hallituksen budjetti julkistetaan. Ei ole helppoa olla demari 2010-luvun Suomessa.

Ei ole myöskään helppoa asua demarien hallitsemien yhdistysten asunnoissa. Ylen MOT paljasti viime maanantain jaksossaan, miten lukuisat demarien vetämät yhdistykset Jyväskylässä kuppaavat rahaa valtiolta oman bisneksen pyörittämiseen. Ja siinä vaiheessa, kun ARA pistää hanat kiinni, rahat kupataan vuokralaisilta.

On kuitenkin jätettävä pöyristely sikseen. Koko tapaus on tulkittavissa seuraukseksi SDP:n pitkästä ja merkittävästä valta-asemasta Jyväskylässä, ja laajemmin tarkasteltuna koko Suomessa.  Pitkillä poliittisilla valtakausilla, etenkin sellaisilla, joiden aikana on luotu suurta rakenteellista valtaa, on taipumus korruptoida. Lordi Acton totesi osuvasti vuonna 1887: ”Vallalla on taipumus korruptoida, ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti”. Tämä on hyvä muistaa puoluetaustasta riippumatta.

Pidemmällä aikavälillä tarkastellessa Jyväskylän tapaus osoittaa sen, kuinka edellisellä vuosisadalla syntynyt SDP on muuttunut vähäosaisten puolustajasta ja edistyksen soihdun kantajasta, 2010-luvun taantumuksen lähettilääksi. 

Samaan kategoriaan kuuluu myös jääräpäinen pitäytyminen vanhojen taloudellisten rakenteiden ylläpitämisessä, minkä vaikutuksia olemme saaneet seurata kuluneen vuosikymmenen aikana. Rakenteet toimivat vielä edellisen vuosisadan aikana, ennen Suomen kytkeytymistä Eurooppaan, Länteen ja maailmantalouteen. Maailma on kuitenkin muuttunut ja sen pelisäännöt erilaiset. Näyttää vain siltä, että demarit eivät ole vielä tätä ymmärtäneet.