Miksi Sebastian Kurz voitti ja mitä se tarkoittaa kokoomukselle?

Blogi

Itävalta ei ole Suomi, ÖVP ei ole kokoomus eikä mikään puolue onnistu muiden ratkaisuja kopioimalla.

Itävallan keskusta-oikeistolainen ÖVP voitti maansa ennenaikaiset eduskuntavaalit komealla marginaalilla. ÖVP sai Itävallassa annetuista äänistä jopa 37,5 prosenttia, kun lähin uhkaaja sosiaalidemokraatit (SPÖ) jäi 21,9 prosenttiin ja oikeistopopulistinen FPÖ 16,2 prosenttiin.

Ex-liittokansleri Sebastian Kurzin johtama ÖVP nosti kannatustaan 6,0 prosenttiyksikköä verrattuna edellisiin vuoden 2017 vaaleihin, kun SPÖ:n kannatus puolestaan laski 5,7 prosenttiyksikköä ja FPÖ:n 9,8 prosenttiyksikköä. Suhteellisesti suurin nousija oli kuitenkin vihreät, joka kipusi viime vaalien 3,8 prosentista 13,8 prosenttiin. Itävallassa on 4 prosentin äänikynnys, joten viime vaaleissa puolue ei mahtunut koko parlamenttiin. Iso voittaja oli myös uuden parlamentin pienimmäksi puolueeksi jäänyt liberaali NEOS, joka sai 8,1 prosenttia äänistä viime vaalien 5,3 prosentin sijaan.

Kokoomus ja ÖVP kuuluvat Euroopassa samaan EPP-europuolueeseen ja niiden europarlamentaarikot istuvat samassa ryhmässä Euroopan parlamentissa. Ehkä siksi moni on innokkaasti vetänyt yhtäsuuruusmerkkejä ÖVP:n ja kokoomuksen välille ja kysynyt, mitä meidän Suomessa pitäisi tehdä, jotta pääsisimme ÖVP:n lukemiin.

ÖVP:ltä voi todella oppia, mutta liian nopeita ja virheellisiä yleistyksiä on syytä välttää.

Olemmeko Kreikan tiellä?

EPP:n jäsenpuolueet ovat viime kuukausina ottaneet hienoja vaalivoittoja myös muualla kuin Itävallassa. Esimerkiksi Kreikassa uuden pääministeri Kyriakos Mitsotakisin voitto tuli paikallisessa kontekstissa todella uudistusmielisellä ja liberaalilla linjalla. Kreikan politiikkaa seuraavien asiantuntijoiden mukaan Mitsotakis itse pitää itseään keskilinjan liberaalina, jolle ihmisoikeudet, hyvinvointivaltio ja ympäristönsuojelu ovat tärkeitä. Parlamenttivaaleissa Mitsotakisin vetovoima perustui erityisesti populismin vastustamiseen sekä EU-myönteiseen, kansainväliseen ja reformistiseen linjaan, minkä myötä hänen johtamansa Uusi demokratia -puolueen taakse siirtyi äänestäjiä erityisesti poliittisesta keskustasta. Vaalien jälkeen Uuden demokratian suosio on noussut gallupeissa jopa 45 prosenttiin, eli vielä paljon Kurzia korkeammalle.

Onko tämä siis osoitus, että kokoomuksen tulisi seurata Kyriakos Mitsotakista poliittisen linjansa määrittelyssä? No ei tietenkään. Kuten ei Itävallasta, ei myöskään Kreikasta voi kopioida ratkaisuja Suomeen. Siksi ainakin sosiaalisessa mediassa esiintynyt ajatus kokoomuksen maahanmuuttolinjan ”kiristämisestä” ÖVP:n vanavedessä on todellinen yksinkertaistuksen yksinkertaistus.

Ensinnäkin ajatus olettaa, että Itävallassa ja Suomessa purisi sama politiikka. Toiseksi se olettaa, että ÖVP ja kokoomus nojaisivat samoihin äänestäjäryhmiin. Molemmat oletukset ovat heikolla pohjalla. Tämän lisäksi vaatimus jättää huomiotta, että ÖVP:n vaalivoitto perustui myös moniin muihin onnistumisiin kuin potentiaalisen äänestäjäjoukon parissa suosittuun maahanmuuttolinjaan.

ÖVP ei ole kokoomus

Ensimmäinen selvä ero Suomen ja Itävallan välillä on, että maiden poliittinen kenttä on täysin erilainen. Kun Itävallassa eduskuntapuolueita on tällä hetkellä viisi, Suomessa niitä on yhdeksän. Jos ÖVP väkisin haluttaisiin sijoittaa suomalaiselle poliittiselle kartalle, tulisi sen sisään laskea Suomen nykyisistä eduskuntapuolueista ainakin keskusta, kristillisdemokraatit ja kokoomus. Oikeastaan on niin, että ainakin osa Suomessa kokoomusta äänestävistä äänestäisi Itävallassa liberaalia NEOS-puoluetta. (Omat preferenssisi voit testata vaikka tällä Euroopan yliopistoinstituutin epätieteellisellä mutta suuntaa-antavalla ja hauskalla vaalikoneella, joka vertaa vastauksiasi kaikkien EU-maiden kaikkiin puolueisiin.)

Jos ÖVP:n maahanmuuttopolitiikkaa kopioidaan Suomeen, sen oikea vastinpari ei siis olisi kokoomus, vaan jonkinlainen keskustan, KD:n ja kokoomuksen oikeistoblokki. Tämän blokin keskisin kilpailija olisi perussuomalaiset ja sillä ei olisi muita konservatiivisia haastajia, mutta selvät vaihtoehdot poliittisen kentän liberaalilla laidalla. Tällaista blokkia ei Suomessa luonnollisesti ole.

ÖVP:lle on siis tarjolla Itävallassa täysin eri ekolokero kuin kokoomukselle Suomessa. Sen ainoa kilpailija oikealla laidalla on oikeistopopulistinen FPÖ, kun Suomessa kokoomus joutuu kilpailemaan äänestäjistä ainakin keskustan, vihreiden ja perussuomalaisten kanssa. Vaalitutkimusten mukaan näistä kolmesta äänestäjien nettovirta oli viime vaaleissa suurinta vihreisiin. Keskustan kanssa vaihdoimme äänestäjiä eniten, mutta melko normaaliin tapaan suunnilleen yhtä paljon puolin ja toisin. Perussuomalaisista taas kokoomukseen palasi viime vaaleissa enemmän äänestäjiä kuin sinne lähti. Vihreiden äänestäjäksi taas lähti moni, mutta sieltä ei palattu takaisin juuri lainkaan.

Itävallassa SORA:n tekemän kyselyn mukaan ylivoimainen enemmistö ÖVP:n kannatuslisäyksestä vuoden 2017 ja 2019 vaalien välillä tuli oikeistopopulistiselta FPÖ:ltä. ÖVP:n tappiot taas koettiin erityisesti vihreille ja NEOS:lle.

FPÖ menetti äänestäjiä ÖVP:n lisäksi ennen kaikkea nukkuvien puolueelle. FPÖ:n romahduksen ja koko ylimääräisten vaalien taustalla oli ÖVP:n ja FPÖ:n koalitiohallituksen kaatuminen, kun jälkimmäisen puheenjohtaja jäi kiinni yrityksestä ottaa vastaan lahjusrahaa venäläiseltä liikemieheltä. Vaikka FPÖ:n kannatus painui nyt vain 16 prosenttiin, on sillä reservissä siis noin viisi prosenttiyksikköä sellaisia äänestäjiä, jotka ovat edellisellä kerralla uurnille vaivautuessaan äänestäneet juuri FPÖ:tä.

ÖVP:n voitto ja FPÖ:n tappio eivät siis ole pysyviä olotiloja, vaan Itävallan puoluekentällä vielä historiallisessa perspektiivissä melko normaalia vaihtelua. Kun FPÖ onnistuu pesemään skandaalissa ryvettyneet kasvonsa uudestaan, voi sama äänestäjävirta kulkea jo seuraavissa vaaleissa päinvastaiseen suuntaan.

Sebastian Kurz on poikkeuksellinen poliitikko

Myös ennen skandaalia ÖVP:n suosio oli kuitenkin kovaa, yli 30 prosenttia. Selvästi suurin yksittäinen syy kovan suosion taustalla on ÖVP:n nuori kansleriehdokas ja ex-liittokansleri Sebastian Kurz. Hänen henkilökohtainen suosionsa on poikkeuksellisen suurta. Kun Kurz ennen vuoden 2017 vaaleja ilmoiti pyrkimyksistään ÖVP:n kansleriehdokkaaksi, puolueen kannatus nousi mielipidemittauksissa välittömästi 22 prosentista 35 prosenttiin, eli hurjat 13 prosenttiyksikköä.

Kurz on kohonnut Itävallan poliittiseen eliittiin pikavauhtia. Suuren yleisön tietoisuuteen ja suosioon hän nousi maahanmuuttajien integraatiosta vastanneena poliittisena valtiosihteerinä vuosina 2011–2013. ÖVP:n nuorisoliittoa Kurz johti vuodesta 2009 aina vuoden 2017 vaalien kansleriehdokkuuteen asti.

Ennen nousuaan ÖVP:n johtoon Kurz toimi maansa ulkoministerinä. Ulkoministeriksi Kurz valittiin vuoden 2013 parlamenttivaalien jälkeen, joissa hän keräsi 26-vuotiaana Itävallan suurimman henkilökohtaisen äänimäärän. Myös ulkoministerinä Kurz piti kiinni integraatioasioiden hoitamisesta, mikä antoi hänelle tilaa ja mahdollisuuksia puhua maahanmuutosta, joka on yksi Itävallan politiikan polttavimmista kysymyksistä.

Maahanmuuttopolitiikka on ollut pitkään Kurzin leipälaji, mutta se ei suinkaan ole ainoa menestyksen syy. Kurz on esimerkiksi toteuttanut lyhyessä ajassa konservatiivisen oikeistopuolueen totaalisen uudelleenbrändäyksen. Kyseessä on hieman samankaltainen liike, jonka Ruotsin moderaatit tekivät Fredrik Reinfeldtin johdolla 2000-luvun alkupuolella. Sen osana moderaatit lisäsivät puolueen nimen eteen sanan ”nya”, eli uusi. Näin teki Kurzin johdolla myös ÖVP. Myös puolueen tunnusväri vaihtui perinteisestä mustasta turkoosiin ja Kurz pyrkii aktiivisesti luomaan mielikuvaa ÖVP:stä puolueen sijaan liikkeenä, jonka toimintaan voi osallistua myös ilman jäsenyyttä. Uudistusten myötä sai lähteä myös suuri osa vanhasta puolue-eliitistä. Osa on vetänyt Kurzin visiosta yhtäläisyysmerkkejä Ranskaan, jossa presidentti Emmanuel Macron kasasi tuekseen parlamentaarisen enemmistön samankaltaisella strategialla.

Vuoden 2017 ja 2019 parlamenttivaaleihin ÖVP on osallistunut avoimella ehdokaslistalla, jonne on haettu ehdokkaita myös puolueen ulkopuolelta. Lista kantaa suositun keulahahmonsa nimeä: Liste Sebastian Kurz – die neue Volkspartei, eli Sebastian Kurzin lista – uusi kansanpuolue.

Strategia on onnistunut erinomaisesti. Kurzin ikä ja tausta suorasanaisena nuorena poliitikkona ovat tukeneet huolella rakennettua narratiivia suuresta muutoksesta, jonka takaaja Kurz on. Kurz on rakentanut menestyksensä vanhan konservatiivipuolueen pohjalle, mutta hän on reivannut tuon puolueen imagon lähes kokonaan uuteen uskoon. ÖVP:n puheenjohtajana Kurz ei ole konservatiivisempi kuin edeltäjänsä, oikeastaan täysin päinvastoin.

Kukaan kokoomuksen kärkipoliitikoista ei taustansa, ikänsä tai kykyjensä puolesta ole sellainen, että hän pystyisi nyt tai myöhemmin toistamaan sen, minkä Kurz on ÖVP:ssä tehnyt. Se ei tarkoita, etteivätkö poliitikkomme voisi onnistua omilla vahvuuksillaan aivan yhtä hyvin, mutta Kurz-kopioksi kenenkään ei ole syytä ryhtyä. Sebastian Kurz on ilmeisen hyvä johtaja ÖVP:lle, mutta oma veikkaukseni on, että sama tyyli tuskin sopisi kokoomukseen.

Lopuksi

On kiistatonta, että Sebastian Kurz on onnistunut. Samoin on kiistatonta, että yksi onnistumisen elementti on ollut keskittyminen maahanmuuttopolitiikkaan, maahanmuuton ongelmista puhuminen ja sellaisten ratkaisuehdotusten esittäminen, joita voidaan luonnehtia maahanmuuttokriittisiksi. Erityisen paljon huomiota Kurz on suunnannut maahanmuuttajien kotouttamiseen, jota voidaan luonnehtia maahanmuuttokriittisen sijaan pikemminkin tarpeelliseksi.

Samalla on ilmeistä, että myöskään maahanmuuttopolitiikassa kokoomus ei voi kopioida ratkaisuja keneltäkään muulta. Se politiikka ja ne toimintatavat, joiden varaan Kurz on rakentanut menestyksenä, ei toimisi sellaisenaan kokoomukselle. ÖVP:n kokemuksista on myös ylipäätään hyvin vaikea arvioida, mihin suuntaan kokoomuksen pitäisi linjaansa reivata, sillä puolueet ovat kaikkea muuta kuin toistensa kopiota.

Jos ja kun tällaista eurooppalaista vertailua tehdään, meidän tulisi aina muistaa, että suomalaisella poliittisella kentällä on eurooppalaisessa vertailussa kaksi selvää poikkeusta: keskusta sekä liberaalipuolueen puuttuminen. Siksi myös kokoomuksen äänestäjäryhmät poikkeavat siitä, mitä ne EPP-ryhmän sisarpuolueillamme ympäri Eurooppaa ovat. Kun monet EPP-ryhmän puolueet ovat poliittisella kentällä oikeistopopulistien, vihreiden ja liberaalien välissä, on kokoomus poliittisella kentällä oikeistopopulistien, vihreiden ja maalaisliit…siis keskustan välissä.

Jos ÖVP:stä ja Kurzista jotain on syytä oppia, niin ainakin se, että perinteisen puolueen täydellinen uudistaminen onnistuu, kunhan se tehdään suunnitelmallisesti, rohkeasti ja uskottavasti.

Teksti on julkaistu alunperin Ajatuspaja Toivon blogissa.

Lisätietoja: