Kaveria ei jätetä!
Suomi on monesta tilastosta tarkastellen yksi maailman turvallisimmista maista. Taustalla kuitenkin kytee tällä hetkellä yksi suuri ongelma, jonka vaikutukset voivat näkyä vasta pitkällä viiveellä ja seuraukset saattavat olla hyvin kauaskantoiset.
Tulevan kuukauden aikana toteutettava koronakaranteeni on herättänyt kansalaisissa ajatuksia myös tekemisen puutteesta. Koulut ovat kiinni, kuntosalit suljettu ja yli 10 hengen kokoontumiset ovat kieltolistalla. Nyt pitää yksinkertaisesti vain makoilla ja hengailla kotonaan kokonainen kuukausi ja keksiä uutta tekemistä. Jotkut sopeutuvat hyvin, kärjessä hiihtäjälegenda Juha Mieto, joka sanoi olevansa itsensä paras kaveri ja toivoi itselleen puolen vuoden karanteenia. Monille eristäytyminen on kuitenkin jo pelkästään ajatuksen tasolla hyvin outoa.
On tärkeää muistaa, että osalla suomalaisista arki ei muutu lainkaan. Elämä on ollut ja on yhtä eristystä. Suomalaisista noin 400 000 tuntee itsensä yksinäiseksi. Tämä osuus väestöstä korostuu erityisesti nuorissa sekä yli 70-vuotiaissa. Vuonna 2018 Suomessa oli yli 60 000 syrjäytynyttä 15-29 -vuotiasta nuorta. Suurimmalla osalla heistä yksinäisyys ja syrjäytyminen eivät ole olleet omia valintoja, vaan lopputulemia erilaisista tapahtumasarjoista, jotka ovat voineet rakentua puhtaasti vaikka epäonnen kautta.
Nuorten syrjäytyminen on tällä hetkellä yksi suurimmista sisäisistä turvallisuusriskeistämme. Yhteiskunnasta syrjäytyneen nuoren kustannuskulut valtiolle lähentelevät miljoonia ja syrjäytymisen kautta muodostuvat sosiaaliset ongelmat eivät ole korvattavissa millään summalla. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää tulevien sukupolvien nuoria ongelman hoitamisen laiminlyönnin seurauksena.
Meistä jokainen voi vaikuttaa omalla kohdallaan syrjäytymiskierteen ehkäisemiseen rohkaisemalla nuoria aktiiviseen toimintaan oman hyvinvointinsa vahvistamiseksi. Tämän lisäksi on tärkeää luoda nuorille jo nuoresta pitäen uskoa siihen, että omalla arjen toiminnallaan voi vaikuttaa niin omaansa kuin myös muiden turvallisuuteen.
Vallitsevien poikkeusolojen aikana meidän kaikkien on erityisen tärkeää pitää yhteyttä läheisiimme. Nyt on hyvä tilaisuus soittaa esimerkiksi sille työyhteisön hiljaiselle ahertajalle tai luokkakaverille, jota ei opiskelijatapahtumissa juurikaan ole näkynyt. Se ei lopulta vaadi paljoa, mutta voi olla henkilölle erittäin merkityksellinen ja tärkeä teko.
Pidetään läheisistämme huolta!
Me uskomme, että jokainen nuori on kiinnostunut omasta tulevaisuudestaan. Olemme varmoja siitä, että myös sinulla on omia päämääriä ja sanasi sanottavana itseäsi koskeviin päätöksiin.
