Kameran salamavalot räiskyvät, ihmiset nauravat kuorossa ja hymy loistaa väenpaljoudessa. Turistit ihmettelevät yksityiskohtia eri aikakauden arkkitehtuurisista tyylisuuntauksista. He ihailevat, nauttivat, unelmoivat ja kulkevat pitkin kaunista kaupunkia. Tällaiset mieltymykset pitäisi olla kussakin kaupungissa, jossa kaupunkikuvaan on panostettu ja sitä on sommiteltu yksityiskohtaisine rakennuksineen. Ihmiset tarvitsevat historiallista estetiikkaa ympärilleen puistoineen ja avarine tiloineen – ei joka nurkkaan ängettyjä betonilaatikoita! 

Nykyrakentaminen ja -kaavoittaminen taajama-alueilla sekä niiden ulkopuolella herättävät pelkoa kulttuurihistorian poisjäännistä. Mihin katosi kunnianhimo arkkitehdissä, mihin katosi kauneuden arvostus muotojen laittamisessa ja symmetriassa? Luonnehtisin nykypäivän arkkitehtuuria käsitekauheudella: nykypäivän minimalistisuus. Suomeksi sanottuna rakennuksien ulkonäköjä kopioidaan kaupungista toiseen ja kaikki näyttävät tismalleen samalta. Olit sitten Vihdissä vierailulla tai Helsingissä ottamassa aurinkoa, näet samanlaisia uudisrakennuksia kaikkialla. Niiden värimaailma pyörii kirkkaissa neliöissä keskellä valkoisen tai tumman rakennuksen julkisivua. Pyh! 

Kulttuuri- ja kaupunki-identiteetti korostuu henkeäsalpaavista koristeista. Toisaalta edes historiallisia rakennuksia (tai siltä näyttäviä) ei voi olla kopioimatta kaupungista toiseen, mutta kaupunki-identiteetti korostuu juuri tietyistä rakennuksista ja sitä ympäröivistä taustataloista. Kaupunkikuvan kokonaisuus on tärkeintä. Porvoon vanha kaupunki on vetovoimatekijä Porvoossa, enkä yhtään ihmettele. Onhan siellä mm. empiretyyliä edustavia taloja sekä välikadun puistoja. Toisin kuin vähän matkaa moottoritietä kohti, niin löytyy jo Länsirannan uudet valkoiset kerrostalot. Turistit kulkevat meillä päin jokirannassa, eikä tiirustelemassa Aleksanterikaaren korttitaloja! 

Rakennuksen ei pidä olla mahtipontinen, vaan siinä voi olla pieniä elementtejä eri tyylisuuntauksista. Esimerkiksi korinttilaiset pylväät etuoven luona, roomalaisen holvikaaren edustalla, tuovat jo ylellistä tunnelmaa julkisivuun. Laitetaan mukaan myös romantiikkaa edustavat ikkunat ja päätykolmiot etupuolelle. Muu seinämä voi olla sileää, eikä tarvitse sen kummempia koristeita. Ainoastaan katon ja seinän rajalla voi olla pieniä koristeita, joita voi pällistellä ihmeellisin oloin. 

Kas kas. Ei se nyt niin suurempaa mielikuvitusta tarvitse, kunhan piirustuksia ei tehtäisi kuin laput silmillä ja hutiloiden viivoja sinne sun tänne! Kaavoituksen muuttaminen vaatii jatkuvaa keskustelua tällaisesta arkkitehtuurista. Keskustelunavauksia eri näkökulmista ja eri ihmisten toimesta! 

Tommi Kanon, Porvoo