Topi-Veli Arpiainen

Keisari-Kiinan uudet vaatteet

Blogi

Kulunut kevät on ollut mielenkiintoinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraajille. Moni verkkainen kehityskulku on kiihtynyt koronaviruksen luoman kriisitilan vuoksi, ja muutamien vääjäämätön liike on pysähtynyt. Kiinan maailmanpoliittisen aseman muutos kuuluu näistä jälkimmäisiin. Vääjäämätöntä nousua näyttänyt tuleva onkin kääntynyt päälaelleen, ja hahmotelmat maan noususta ovat menettäneet aikaisemman perustansa. Koronavirus on mielenkiintoisella tavalla korostanut Kiinan erityisiä piirteitä maailmanpolitiikassa.

Alkukeväästä Kiina pyrki paikkamaan koronaviruksen nollapisteenä olemisesta syntyneitä mainehaittoja avustusdiplomatialla. Apu voitiin nähdä kädenojennuksena epidemian kourissa olleille maille, mutta tätä on varjostanut Kiinan oma toiminta niin taudin alkuvaiheissa kuin kevään aikana. Kiinan ulkopoliittinen toiminta muuttui kevään myötä kovakouraisemmaksi, mistä tähän mennessä on saanut osansa esimerkiksi Intia. Kiinan naapurit ovat myös reagoineet koronakevään aikana: Australia on vaatinut kansainvälistä tutkimusta koronaviruksen leviämisestä. Lisäksi edellä mainittujen sotilaallinen yhteistyö on ottanut askelia eteenpäin. Kokonaiskatsaukseen Kiinan toimista voi tutustua, Suomen Sotilas-aikakausilehdessä (3/2020) julkaistun, mainion artikkelin avulla.

Puhuttaessa Kiinasta toimijana maailmalla, on ensi alkuun todettava, että kyseessä on autoritäärinen suurvalta tai tarkemmin ilmaistuna: ”leninistinen puoluevaltio”. Maa on siis Kiinan kommunistisen puolueen ohjauksessa. Autoritäärisen toimijan ”etuihin” on historiallisesti sisältynyt mahdollisuus erilaisille ja usein äkillisille muutoksille valitussa politiikassa. Pitkällisestä mielikuvapolitiikasta huolimatta kyseessä on valtio valtioiden joukossa, ja maailmanpolitiikan perussäännöt koskevat sitäkin. Peking on siis pääkaupunki muiden joukossa ja johtaa maata – isoa ja merkittävää sellaista – muiden joukossa.

Kansainvälisen sopimuspohjaisen järjestelmän toimintaedellytyksiin kuuluu oletus valtioiden välisestä symmetriasta, eräänlaisesta yhteismitallisuudesta. Edellä esitetyistä yhtäläisyyksistä huolimatta Kiinan kohdalla on huomioitava eräitä seikkoja, jotka tekevät maasta erilaisen, täten luoden ristiriitaisen tilanteen verkottuneessa maailmassa. Tämä ristiriita muodostaa osan Yhdysvaltain ja Kiinan välisestä vastakkainasettelusta sekä koronaviruksen kiihdyttämästä globaalin talouden ”irtikytkennästä”.

Symmetrian puute

Symmetrian puute näkyy eri tavoin. Kiina on osa maailman keskinäisriippuvaista rakennelmaa, mutta toimii siinä omien pelisääntöjensä mukaisesti. Kiinalaisten valtionyhtiöiden toiminta maailmanmarkkinoilla ja niiden synnyttämät strategiset uhat, ovat saaneet aikaan toimenpiteitä maailmalla. Yhdysvaltain toimia Huawein kohdalla voidaan pitää tästä malliesimerkkinä. Kysymyksiä on myös syntynyt kiinalaisten yritysten hankinnoista Euroopassa, mitkä ovat kohdistuneet muun muassa logistisiin kohteisiin.

Sinänsä omien pelisääntöjen käytössä ei ole historiallisesti katsoen mitään uutta – voima mahdollistaa kansainvälisten pelisääntöjen kiertämisen – mutta olennainen ero esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltain välillä, syntyy siitä, että vain jälkimmäisen toimintaa jossain määrin rajoittaa ja ohjaa kansainvälinen sopimuspohjainen järjestelmä lukuisine järjestöineen.

Kiinan toimintaa sävyttää pelisäännöillä pelaaminen, mikä realisoituu tekosaarien rakentamisella Etelä-Kiinan merellä. Täten maa kykenee laajentamaan vaatimuksiaan aluevesien hallinnasta. Lisäksi Hong Kongin erityisaseman purkaminen kyseenalaistaa maan sitoutumisen kansainvälisiin pelisääntöihin.

WHO ja kiinalainen vaikutus

Koronaviruksen myötä huomio on kiinnittynyt maailmanlaajuisen terveydenhuollon toimintaan. Maailman terveysjärjestö on ollut huomion keskipisteessä lukuisista syistä, joista moniin liitetään Kiinan vaikutus.

Maan erilaisuus näkyy osaltaan tässäkin asiakokonaisuudessa. Tämä ilmiö mainitaan kulkutautien aiheuttamien mainehaittojen näkökulmasta Ulkopoliittisen instituutin julkaisussa (19.3.). Kiinan kohdalla asema 2000-luvun globaalien epidemioiden alkupisteenä, on omiaan luomaan mielikuvia maasta sopimattomana osasena globaalissa järjestelmässä.

Erilaisuus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään mielikuviin, vaan esimerkkejä löytyy myös käytännön parista, kiinalaisen kulttuurin, maailmantalouden ja kansainvälisten järjestöjen muodostamasta kokonaisuudesta. Eräässä erittäin mielenkiintoisessa blogissa tuodaan esille, miten tuo kokonaisuus vaikuttaa Maailman terveysjärjestö WHO:ssa. Kiinan vaikutuksesta, järjestön sairausluokituslista ICD-11:n on lisätty mukaan vaihtoehtoisen lääketieteen kategoria.

Mukana on muun muassa qi-elämänenergian hidastuminen maksassa (SF57), mitä blogin kirjoittaja käyttää myös esimerkkinä. Merkittävä syy kategorian lisäämiselle sairausluokituslistaan löytyy Kiinan väestön luomasta taloudellisesta painoarvosta. Tämä luo ongelman, jonka kirjoittaja ytimekkäästi esittää:

Lyhyesti sanottuna Traditional Medicine strategiassaan WHO julistaa, että perinteiset- ja vaihtoehtohoidot ovat osa terveydenhuoltojärjestelmää, etenkin, kun (länsimaisen) lääketieteen hoitoja ei ole tarjota. Se myös kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan vaihtoehtohoitojen hyödyllisyyden, selvittämään sen integroimista omiin terveydenhuoltojärjestelmiinsä ja osoittamaan rahaa alan tutkimukselle.”

Tämä taas tuo mukanaan joukon kiperiä eettisiä kysymyksiä maailmanlaajuiseen terveydenhuoltoon liittyen. Kirjoittaja asiaankuuluvasti huomauttaa, että kiinalaisen perinnelääketieteen oireluokittelujen nostaminen samaan tautiluokituslistaan lääketieteen vastaavien kanssa, asettaa kummatkin verrokkien asemaan, vaikka vain jälkimmäinen on käynyt lävitse kattavan tutkimukseen pohjatuvan prosessin.

Xinjiang ja uiguurit

Aiheellisia kysymyksiä Kiinan roolista kansainvälisessä sopimuspohjaisessa järjestelmässä – ja maan kanssa tehtävästä yhteistoiminnasta – herättää, maan toiminta Xinjiangin maakunnan muslimivähemmistön, uiguurien, kanssa. Kansaa sorretaan järjestelmällisesti, ja maan ylläpitämiä uudelleenkoulutusleirejä on verrattu keskitysleireihin. Yhdysvallat on reagoinut alueen tilanteeseen asettamalla uiguureihin kohdistuvan vainon vuoksi talouspakotteita lukuisille kiinalaisille yrityksille ja toimijoille.

Kysymyksiä Suomelle

Kiinalla on siis moniulotteisia vaikutuksia kansainväliseen sopimuspohjaiseen järjestelmään, ja se on toimijana epäsymmetrinen. Maa venyttää kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Maan väestön ostovoimalla ja sen välityksellä myös sen uskomuksilla, on vaikutus kansainvälisiin järjestöihin. Useamman maailmanlaajuisen influenssan leviäminen asettaan Kiinan kiusalliseen asemaan maailmanpolitiikassa. Vähemmistökansan vaino luo lukuisia kysymyksiä ihmisoikeuksien toteutumisesta maassa.

Kaiken edeltävän huomioiden, on selvää, että tällä on vaikutuksensa Suomeen. Suomen puolueet ovat merkittävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen haasteen edessä, mikä ei kohdistu suoraan Suomeen, mutta jonka vaikutusten kanssa on elettävä. Viimeistään nyt, on jokaisen tunnistettava Kiinan poikkeuksellinen rooli maailmanlaajuisen verkon osana, ja se mahdollisuus, että verkko voi eriytyä osasiin. Ainakin seuraaviin kysymyksiin on esitettävä vastauksia:

1)      Miten Kiinan moniulotteiseen ulkopoliittiseen toimintaan pitää reagoida?

2)      Miten on suhtauduttava maailmanlaajuiseen systeemikamppailuun Yhdysvaltain ja Kiinan välillä?

3)      Miten puolueet toimisivat itse Kiinan suhteen niin puolueen omassa toiminnassa kuin hallitusvastuussa?

Resoluutiota nostettaessa, edeltävät kysymykset tiivistyvät siihen, että Suomen – ja laajemmin tarkasteltuna lännen – on löydettävä yhteiset pelisäännöt Kiinan kanssa, ja tämän epäonnistuessa, kehittää toimiva ja yhtenäinen pelitapa Kiinan kanssa toimimiseen.

 

Kirjoittaja:

Arpiainen Topi-Veli

Arpiainen Topi-Veli

Liittohallituksen jäsen

Me uskomme, että jokainen nuori on kiinnostunut omasta tulevaisuudestaan. Olemme varmoja siitä, että myös sinulla on omia päämääriä ja sanasi sanottavana itseäsi koskeviin päätöksiin.

Liity Kokoomusnuoriin