Paavo ja Sven suomalaisuuden rakentajina

Blogi

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg kirjoitti köyhää suomenkielistä kansaa ihannoivia runoja ruotsin kielellä. Suomalaiseksi identiteetiksi muotoutunutta ihannetta uupumattomuudesta ja uskollisuudesta kuvanneet runotarinat ovat nykynuorisolle harvemmin tuttuja, vaikka näissä epävarmoissa ajoissa Saarijärven Paavon solidaarisuutta kaivattaisiin miltei sotavuosien tapaan. 

 

Monista Runebergin päivän perinteistä on vuosien aikana luovuttu ja päivän juhlinta rajoittuukin monilla ainaostaan makeiden leivosten nauttimiseen. Itselleni Runebergin päivänä ja -viikolla nousee ajankohtaiseksi paitsi kirjallisuus ja kulttuuri ja niiden merkitys yhteiskunnassamme, myös isänmaallisuus. Runebergin päivänä isänmaallisuuden ja oman kansallisylpeyden pohtiminen on erilaisessa viitekehyksessä ja henkilökohtaisemmalla tasolla kuin itsenäisyyspäivänä, jolloin juhlinta keskittyy tasavaltamme kunnioittamiseen. Silloin voimme pysähtyä pohtimaan suomalaisuutta.

 

Runebergin tunnetuin teos on Suomen sodasta kertova Vänrikki Stoolin tarinat, jonka värikkäät ja voimakkaat maailmat vievät kerta toisensa jälkeen mukanaan. Teos avautuu Maamme -runolla, jonka sanoitus on Fredrik Paciuksen säveltämänä saanut kotimaassamme kansallislaulun maineen. Hieman yksinkertaisen, mutta uupumattoman talonpojan Sven Dufvan tarina kuvaa runebergiläistä maanpuolustuskuvaa: sotilaan suurin onni on kuolla isänmaan puolesta. Svenistä puhutaan hänen eläessään vähättelevästi, mutta hänen kaatuessaan kenraali Sandels muistaa sotamiehen jalona ja sydämellisenä ihmisenä.

 

Runebergin hahmoista tunnetuin lienee sisukas talonpoika Saarijärven Paavo. Paavo myy viime kädessä lampaitaan ja perhe syö pettuleipää ohjatakseen määrätietoisesti vähäisiä varojaan sadon tuottamiseen. Kun tappiollisten vuosien ja uutteran työvuosien jälkeen Paavo vihdoin saa karuilta mailtaan satoa, torppaa hän vaimonsa haaveet kunnon leivästä: “Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri kaada/ Jok’ ei hylkää toista hädässänsä. /Pane leipään puoli petäjätä, /Veihän vilu tou’on naapurimme.//”  Omasta sadosta voidaan nyt olla epäonnisemmalle naapurille avuksi. 

 

Sekä Paavo että Sven ovat kuvanneet Runebergin ja aikakautensa ihanteita sekä vaikuttaneet suomalaisen identiteetin rakentumiseen. Vaikka kansallisrunoilijamme tuotoksineen on päivä päivältä harvemmalle tuttu, ovat runojen teemat edelleen ajankohtaisia. Kuten Vänrikki Stoolin hahmot, niin me nuorisolaisetkin haaveilemme paremmasta, turvallisemmasta arjesta ja lähimmäisten hyvinvoinnista. Jostakin, mistä saada turvaa. Jostakin, mihin kiinnittyä. 

 

Pauliina Tuusa

Varsinais-Suomen Kokoomuksen varapuheenjohtaja, Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen

Lisätietoja:

Tuusa Pauliina

Tuusa Pauliina

Liittohallituksen jäsen

pauliina.tuusa@gmail.com

+358 443 240 196