Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minna Canth oli suomalaisen tasa-arvotyön edelläkävijä, joka teoksissaan kuvasi aikakautensa yhteiskunnallisia epäkohtia. Hän ei ainoastaan työskennellyt naisten aseman ja koulutusmahdollisuuksien puolesta, vaan myös yhteiskuntaluokkien yli ulottuvan tasa-arvon puolesta. Canthin omassa elämässä näkyi aikakaudelle tyypillinen epätasa-arvo. Niin sukupuoli kuin sosioekonominen tausta vaikuttivat yksilöiden koulutusmahdollisuuksiin. Tyttöjen koulutus keskittyi korostuneen paljon käsitöihin – naisia koulutettiin ensisijaisesti emännäksi, eikä yhteiskunnan jäseniksi – kun taas pojilla oli laajemmat mahdollisuudet oppia vaikkapa luonnontieteitä sekä jatkokoulututtua. Myös useassa Canthin teoksessa näkyy sukupuolittuneet asetelmat esimerkiksi kouluttautumismahdollisuuksien ja –asenteiden suhteen, sekä miesten ehdoton ylivalta niin avioliitossa kuin yhteiskunnassa. 

Canth itse haaveili omasta urasta, ja aloittikin opintonsa tarkoituksenaan kouluttautua kansakoulunopettajaksi – lähestulkoon ainoa ammatti, jossa naisen oli mahdollisuus elättää itsensä ilman avioliittoa. Vaikka opettajankoulutus jäikin kihlautumisen takia kesken, Canth teki hyväntekeväisyyttä, työskenteli toimittajana, kirjoitti muun muassa näytelmiä, novelleja, ja kannanottoja, sekä toimi liikenaisena. Hän ajoi etenkin naisten kouluttautumismahdollisuuksia, painottaen luonnontieteiden sekä taloustieteen opettamista, sekä naisten mahdollisuuksia suorittaa ylioppilastutkinto ja jatkaa opintoja jopa yliopistokoulutukseen saakka. 

Monessa asiassa olemme harpanneet eteenpäin sitten Minna Canthin aikojen.  Suomalainen koulutusjärjestelmä takaa jokaiselle lapselle sukupuolesta, varallisuudesta tai muista taustatekijöistä riippumatta oikeuden laadukkaaseen, maksuttomaan koulutukseen. Maksuton koulutus mahdollistaa sosiaalisen liikkuvuuden, ja edistää omalta osaltaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.  Opetussuunnitelmia ei nyky-Suomessa tehdä sukupuoleen perustuen, ja naisten on pitkään ollut mahdollista opiskella yliopistoissa. Itse asiassa tällä hetkellä naiset suorittavat suuremman osan yliopistotutkinnoista – esimerkiksi oikeustieteellisistä tiedekunnista on jo vuosien ajan valmistunut merkittävästi enemmän naisia kuin miehiä, jopa siinä määrin, että parin vuosikymmenen päästä termi ”lakimies” voi olla turhan sukupuolittuneisuutensa lisäksi suorastaan harhaanjohtava, kun alan harjoittajista suurin osa tulee olemaan naisia.

Koulutusmahdollisuuksien lisäksi naisten yhteiskunnallinen asema on muiltakin osin parantunut huomattavasti Canthin aikakaudesta. Naisten paikka on nykyään myös työelämässä, yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisena toimijana. Siinä missä Canthista ei aikanaan olisi voinut tulla presidenttiä, tällä vuosituhannella olemme todistaneet sekä ensimmäistä suomalaista naispresidenttiä, että useampia naispuolisia pääministereitä. Naisilla on yli vuosisadan ajan ollut oikeus äänestää, sekä tehdä ansiotöitä ilman esimerkiksi aviomiehen suostumusta. 

Huolimatta edistysaskeleista, joita yhteiskunnassamme on tasa-arvon suhteen otettu, työ tasa-arvon eteen ei ole valmis suomessakaan. 

Suuri sukupuolten väliseen tasa-arvoon vaikuttava tekijä on erot koulutusvalinnoissa sukupuolittain, eli niin sanottu sukupuolen mukainen segregaatio. Ilmiö näkyy koko koulutuspolun yli: perusasteelta toiselle asteelle, jatkokoulutukseen ja korkea-asteelle saakka. Erot näkyvät niin ainevalinnoissa kuin koulutustaso- ja –alavalinnoissa, ja näiden kautta myös työelämässä.  Miesvaltaisilla aloilla, joiden työpaikat ovat usein yksityisellä sektorilla, palkat ovat keskimäärin korkeampia, kuin useammin julkiseen sektoriin kuuluvilla naisvaltaisilla aloilla. Koulutusalavalintojen lisäksi eroja elinkaarituloissa miesten ja naisten välillä aiheuttaa perheen perustaminen, joka jarruttaa useammin naisten ura- ja palkkakehitystä. Naisten oletetaan edelleen sekä haluavan perustaa perheen, että jäävän kotiin hoitamaan perhettä enemmän kuin miesten. Perhe, jossa niin lastenhoitoon liittyvät vapaat kuin kotityötkin jaetaan tasan, on enemmän juhlittu esimerkki kuin vallitseva normaali.

Koulutusvalintojen sukupuolieroihin vaikuttaa myös vanhempien alavalinnat, etenkin sukupuolittuneiden alojen kohdalla: vanhempien työskentely sukupuoliroolilleen tyypillisemmällä alalla voi vahvistaa lapsen päätymistä sukupuolittuneelle koulutusalalle, mutta vastaava yhteys nähdään myös sukupuoliroolien kannalta epätyypillisillä aloilla: esimerkiksi äidin koulutus miesenemmistöiseltä alalta, kuten tekniikan alalta, lisää tyttären todennäköisyyttä kouluttautua miesvaltaisella alalla. 

Tällaisten sukupuolittuneiden erojen mahdollisiksi syiksi on esitetty tiettyihin aloihin ja taitoihin liittyviä stereotyyppisiä mielikuvia sekä yleisesti sukupuolirooleja- ja odotuksia. Sosiaalinen ympäristö – lähipiiri sekä kodissa vallitseva ympäristö – ja siitä kumpuavat asenteet vaikuttavat jo siihen, millaisiin aloihin miehet ja naiset keskimäärin tutustuvat. 

Mahdollisuuksien tasa-arvokaan ei ole valmis. Vaikka teoriassa puitteet mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle on suomalaisen koulutusjärjestelmän ansiosta kunnossa, käytännössä kuitenkaan esimerkiksi mahdollisuus yliopistokoulutukseen ei ole jokaiselle yhtäläinen: taloudellisen pääoman lisäksi myös muun muassa sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma vaikuttaa. Alavalintojen lisäksi myös koulutustaso periytyy sukupolvelta toiselle – ja tätä kautta myös työmarkkina-asema, varallisuus ja asema yhteiskunnassa. Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa oppimistuloksiin sekä koulutusvalintoihin yli koulutuspolun. 

Kaiken kaikkiaan, tasa-arvon suhteen on tultu pitkälle sitten Minna Canthin elinajan. Monet hänen aikakautenaan vallinneet käytänteet ja käsitykset kuulostavat nykypäivänä hyvinkin kaukaisilta. Minnan rohkeus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin on eittämättä edistänyt suomalaista tasa-arvoa. Tasa-arvoinen yhteiskunta ei kuitenkaan ole vielä valmis, vaan asenteiden ja stereotypioiden muutoksen eteen on vielä työtä tehtävänä. Voidaankin toivoa, että tässä kirjoituksessakin mainitut tasa-arvon ongelmat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolirooleista kuulostaisivat jonain päivänä yhtä kaukaisilta, kuin Canthin ajan tasa-arvo-ongelmat nykypäivänä. 

Noora Kartiosuo, Borgerlig Undgom
Olli Salomaa, Salon Kokoomuksen Nuoret