
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan verkosto: Ukrainan sota eristää Venäjän ja yhdistää Euroopan
Piru on merrassa – Euroopassa riehuu jälleen sota. Torstaiaamuna 24. helmikuuta Venäjä aloitti sotatoimet Ukrainaa vastaan ja lähetti maahan ”rauhanturvaajiksi” kutsumiaan sotilaita.
Vaikka Venäjä oli jännittänyt joustaan jo pitkään Ukrainaa vastaan, nopea hyökkäys onnistui silti yllättämään kansainvälisen yhteisön. Venäjä oli kuitenkin vielä lupautunut osallistumaan diplomaattisiin keskusteluihin. Torstaina tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui historiaan jäävät sanat: ”Nyt naamiot on riisuttu. Vain sodan kylmät kasvot näkyvät.”
Venäjän huoli Ukrainaa kohtaa heräsi, kun naapuri alkoi lähentymään läntisiä instituutioita, EU:ta ja Natoa. Varsinkin vuoden 2014 Krimin miehittämisen jälkeen Ukraina on vahvistunut, mikä on varmasti huomattu Venäjällä. Kreml on saattanut järkeillä, että on parasta ratkaista Ukrainan tilanne nyt, ennen kuin voimasuhteet kehittyvät enemmän Ukrainan hyväksi.
Venäjän autoritaarinen presidentti Vladimir Putin haikailee vahvan venäläisen imperiumin perään. Unelmaan kuuluu myös Venäjän etupiirissä oleva Ukraina. Putin tavoittelee sodalla hallinnon vaihtamista venäjämieliseksi ja Ukrainan palauttamista Venäjän hallitsemaksi veljeskansaksi.
Venäjän toimet Ukrainassa rikkovat kansainvälistä oikeutta ja horjuttavat Suomelle tärkeää kansainvälistä järjestelmää. Sodan sytyttäminen Eurooppaan heikentää alueen turvallisuutta ja synnyttää uhkakuvia tulevista konflikteista.
Siksi Venäjää vastaan on asetettu kovia talouteen iskeviä pakotteita: keskuspankki ja joukko muita pankkeja on sovittu suljettavaksi kansainvälisen rahoitusjärjestelmän ulkopuolelle ja henkilöihin on kohdistettu pakotteita, joihin kuuluu muun muassa varojen jäädytystä ja matkustusrajoituksia. Pakotelistalle lisättiin myös Putin ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov. Lisäksi urheilumaailma leikkaa Venäjän ulos arvokisoistaan ja venäläiset joukkueet liigoistaan. Osa pakotteista on kohdistettu lisäksi Valko-Venäjään, mutta pakotteita pitäisi laajentaa maan osallistuttua Ukrainan hyökkäykseen omilla sotilaillaan.
Vaikka pakotteet aiheuttavat suurta kärsimystä myös tavallisille venäläisille, ne ovat oikeutettuja ja välttämättömiä: Venäjälle pitää näyttää, että sen toimilla on seurauksensa. Naapurin suvereniteetin kajoamista ei voida hyväksyä. Asia on meille suomalaisille erityisen tärkeä pitkän itärajan ja Nato-jäsenyyden puutteen johdosta.
Hyökkäys vapautta vastaan on yhdistänyt Euroopan Ukrainan taakse. Valtiot ja EU toimittavat tärkeää rahallista ja materiaalista apua Ukrainalle. Kuten moni muu maa, Suomikin päätti lähettää tueksi rahan ja muun materiaalin lisäksi myös aseita. Julkisten tahojen lisäksi yksityiset henkilöt ja yhdistykset ovat lahjoittaneet aktiivisesti resursseja Ukrainalle.
Ukrainan sota tarkoittaa Suomelle turvallisuusympäristön heikkenemistä, minkä johdosta Nato-keskustelu on leimahtanut henkiin vahvempana kuin koskaan. Jo kaksi kansalaisaloitetta Natosta – yksi kansanäänestyksestä ja toinen suoraan hakemisesta – on kerännyt tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta eduskuntaan etenemiseksi. Vaikka hallitus ei vaikuta olevan vielä valmis muuttamaan liittoutumattomuus-linjaansa, kaikki ovat heränneet tarpeeseen käydä Nato-keskustelua. Historiallinen käänne tapahtui polulla kohti jäsenyyttä, kun Ylen gallupissa enemmistö suomalaisista kannattaa nyt Natoon liittymistä.
Venäjän päätöksellä hyökätä Ukrainaan tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset. Venäjä on ajamassa itseään nurkkaan: talous ottaa monta askelta taaksepäin pakotteiden seurauksena ja maan kanssa halutaan jatkossa tehdä entistä vähemmän yhteistyötä. Sota saattaa hyvinkin olla Putinin lähtölaskennan alku. Jos Putin epäonnistuu Ukrainassa ja maan talous on syöksylaskussa, tarpeeksi moni taho voi kääntyä johtajaansa vastaan ja poistaa hänet vallasta.
Sota on jälleen muuttanut Eurooppaa. Valtiot ovat heränneet äkillisen turvallisuusympäristön muuttumisen realiteetteihin: Pohjolan Nato-keskustelun lisäksi muun muassa Saksa päätti jälleen panostaa puolustukseensa. Venäjän hyökkäys oli muistutus Euroopalle, että on yhä tärkeää huolehtia omasta turvallisuudestaan. Tämä tarkoittaa samalla myös Yhdysvaltojen turvan riippuvaisuuden vähentämistä.
Nopea kehityskulku konfliktista sotaan oli Euroopan unionille tulikoe, josta se selvisi kunnioitettavasti. Nopealla aikataululla EU kykeni yhtenäisesti tuomitsemaan Venäjän toimet, asettamaan pakotteita ja lähettämään tukea Ukrainalle. Eurooppa on yhtenäistynyt Venäjän hyökkäyksen johdosta, minkä varaan voi toiveikkaana lähteä rakentamaan syvempää yhteistyötä.