Kehysriihen tuloksista ongelmallisina voidaan kuitenkin pitää julkisen sektorin jatkuvaa velkaantumista tilanteessa, jossa koroissa on nousupainetta ja inflaatio kiihtyy erityisesti energian hinnan nousun vuoksi. Nämä eivät lupaa hyvää Suomen talouden kehitykselle.

Ennen koronan puhkeamista Rinteen hallitus käytti julkisten menojen kasvattamiselle perusteluina “hyviä vuosia taloudessa” ja “nyt meillä on varaa” argumentteja. Vastaavasti Marinin hallitus on lisännyt julkisia menoja ja siten julkista velkaa koronapandemian varjolla – joiltain osin myös ihan perustellusti. Kehysriihessä ei pyritty hillitsemään julkisten menoja kasvua riittävästi ja suurimmat leikkaukset kohdistuvat liikenneministeriön hallinnon alalle, joka tarkoittaa sitä, että Suomen viennin kannalta tärkeitä investointeja infrastruktuuriin ei välttämättä kyetä toteuttamaan.

Seuraavina vuosina valtion budjetti tulee olemaan keskimäärin 7 miljardia euroa alijäämäinen ja kestävyysvajeen ennustetaan pahentavan seuraavina vuosina entisestään. Nykyinen inflaatiokehitys ei myöskään tue valtavaa julkista elvytystä tai palkkojen nostamista julkisella sektorilla, sillä vaarana on inflaation voimistuminen entisestään. 370 miljoonan euron leikkaukset ovat tässä tilanteessa liian pieniä ja osittain väärin kohdennettuja. Hallituksen tulisikin tehdä myös pitkällä aikavälillä työllisyyttä kasvattavia toimia sekä käydä kriittisesti läpi julkisen sektorin menoja, kuten esimerkiksi Yle-veroa, sosiaalimenojen tasoa ja luovaa tuhoa estävien yritystukien määrää.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa valta jaetaan uudelleen. Valittavalla hallituksella on täysi työ korjata nykyisen hallituksen osittain holtiton taloudenpito, jotta julkiset korkomenot pysyisivät maltillisina korkojen nousun jatkuessa. Lopuksi todettakoon se, että Nato-jäsenyys vähentäisi Suomen maariskiä kansainvälisten sijoittajien ja investoijien silmissä. Toivottavasti eduskunta päättää jäsenhakemuksen jättämisestä viipymättä.