Neuvottelujen tulosta on yhtäältä luonnehdittu parhaaksi mahdolliseksi kompromissiksi, toisaalta katastrofiksi. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt Uniperin taistelu Alankomaiden valtiota vastaan, jossa yhtiö haastoi Alankomaat välimiesoikeuteen liiketoimintansa uhkaamisesta. Vaikka Uniper päätyi lopulta luopumaan syytteestään, on moni energia-alan yritys onnistunut lypsämään mittavia korvauksia tappioistaan tai jopa ennustetuista tappioista, joista yhtiö ei ole joutunut vielä tosiasiassa kärsimään. Lopullinen lasku päätyy veronmaksajien kontolle.

Miten on mahdollista, että fossiilisia polttoaineita tuottavat yritykset nauttivat tällaisesta erityiskohtelusta? Markkinatalouden perusolettamus kuitenkin on, että yhtiö itse kantaa liiketoimintansa riskit ja näin ollen myös siitä syntyvät tappiot. Tuntuu siis uskomattomalta, että energiayhtiö – vieläpä suuripäästöinen sellainen – voi tahtoessaan viedä valtion oikeuskäsittelyyn, joka pahimmassa tapauksessa johtaa miljoonaluokan korvauksiin. Tästä kaikesta on vastuussa kontroversiaali, mutta verrattain tuntematon ECT-investointisuojasopimus, Energy Charter Treaty.

Vuonna 1994 voimaan astunut 30 maan allekirjoittama ECT-sopimus suojaa fossiiliteollisuuteen sijoittavia tahoja. ECT:n historiallinen tarkoitus oli elvyttää teollisuutta ja tuottaa talouskasvua aikanaan rautaesiripun itäiselle puolelle jääneissä valtioissa, kuten Puolassa, luomalla fossiiliyhtiöhin sijoittaneille investointisuojan. Sopimus suojaa sijoittajaa riskeiltä ja öljyn hinnan äkillisiltä muutoksilta. Näin ollen sopimus uhkaa markkinataloudelle oleellista sijoittajavastuuta sekä siirtymää kohti puhtaampaa energia- ja teollisuustuotantoa. ISDS-mekanismin kautta sijoittajalla on oikeus nostaa kantelu valtioita vastaan, jonka ilmastolainsäädäntö heikentäisi yhtiön tuotto-odotuksia. Kantelut viedään eteenpäin välimiesoikeuteen käyttämättä lainkaan julkisia tuomioistuimia. Lisäksi ECT-sopimus on merkittävässä ristiriidassa muun muassa Euroopan unionin hiilineutraalisuustavoitteen ja Pariisin ilmastosopimuksen kanssa.

Taloudellisesta näkökulmasta sopimus on suoraan sanottuna absurdi. ECT-sopimuksen elinaikana sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat maksaneet yhteensä 52 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä korvauksia fossiiliteollisuuteen sijoittaneille. Jos Vattenfall olisi ostanut Helenin, olisi yhtiö voinut ottaa välimiesoikeusmenettelyn lyömäaseeksi Suomen valtiota vastaan Sipilän hallituksen päättäessä kivihiilen polton lopettamisesta vuoteen 2030 mennessä. Ilmiö on surullisen yleinen esimerkki ECT:n hidastavasta vaikutuksesta ilmastolainsäädäntöön: valtiot jättävät keskeiset uudistukset tekemättä kantelun pelossa. Vattenfallin tapauksessa tavallinen suomalainen veronmaksaja olisi joutunut hyvittämään sijoittajien henkilökohtaisia tappioita.

ECT-sopimuksen hylkääminen olisi paitsi ilmaston myös pohjoismaisen elinkeinoelämän etu. Oli kyseessä sitten fossiilitonta terästä tuottava SSAB, puupohjaista biokemikaalia teollisuudelle myyvä UPM tai uusiutuvaa dieseliä valmistava Neste, olisi niiden kaikkien kannalta parempi, että fosiillitalouden varassa toimivat teollisuusyritykset maksaisivat itse omista tappiostaan. Kuluttajilla ja yrityksillä olisi entistä korkeammat kannustimet valita puhtaita, korkean jalostusasteen tuotteita. Sopimuksen purkaminen tai edes uudistaminen olisi suomalaisten yritysten kasvutavoitteita ja laajentumista edistävä askel.

Ongelman tiedostamista tärkeämpää on ratkaisujen tarjoaminen. Yksi ratkaisu olisi vetoaminen muuttuneisiin olosuhteisiin, jotka määritellään Wienin valtiosopimuksen yleissopimuksen 62. artiklassa. Näin päästäisiin eroon “auringonlaskunlausekkeesta”, joka takaa fossiiliteollisuudessa toimiville energiayhtiölle oikeuden nostaa kanteluita jopa 20 vuotta sopimuksesta irtisanoutumisen jälkeen.

Kokoomusnuorten talouspolitiikan verkosto, Eurooppa-verkosto sekä ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikan verkosto vetoavat Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmää ja puoluekoneistoa sekä kaikkia poliittisia nuorisojärjestöjä haastamaan ECT-sopimuksen tarpeellisuuden. Ympäristön ja talouden näkökulmasta on selvää, että fossiiliteollisuutta suojeleva sopimus on aikansa elänyt.

Lisätietoja:

Ninni Norra

Eurooppa-verkoston johtoryhmän jäsen,

puh. 040 353 1321, sp. ninni.norra@gmail.com

Jere Ojanen

Ympäristö- ja yhdyskuntapoliittisen verkoston johtoryhmän jäsen.

puh. 044 543 8468, sp. jere.ojanen03@hotmail.com

Hans Weurlander

Talouspolitiikan verkoston johtoryhmän jäsen,

puh. 0445550972, sp. hans.weurlander@gmail.com