Kokoomusnuorten tavoitteena on, että päihdepolitiikan tulee edistää suomalaisten hyvinvointia sekä päätöksenteon perustuttava tieteellisesti tutkittuun tietoon. Onnistunut päihdepolitiikka vähentää yhteiskunnan päihteisiin liittyviä kustannuksia, parantaa suomalaisten elämänlaatua, lisää luottamusta yksilöön ja turvaa alan elinkeinoelämän riittävät toimintaedellytykset. 

Suomessa laillisten päihteiden kohdalla olemme omaksuneet vahvasti ajatuksen siitä, että laillisia päihteitä tulee säännellä, koska niillä on merkittäviä kansanterveydellisiä haittoja ja voivat väärin käytettynä olla yksilön sekä yhteisön kannalta vaarallisia. Kumosimme Suomessa alkoholin kieltolain, koska se toimi tarkoitustaan vastaan. Alkoholin kulutus nousi, rikollisuus rehotti ja lisääntyi sekä kansanterveydelliset vaikutukset olivat huomattavan negatiivisia. Ihmiset eivät panneet itse keskikaljaa, vaan joivat tislattua pirtua, jonka vahvuudesta kellään ei ollut oikeastaan tietoa. Ymmärrettiin, ettei kieltolaki toimi, ja alkoholi palautettiin tiukasti säännellyille markkinoille. Päihdettä säänneltiin, koska sen käyttö ei ollut vaaratonta. 

Ymmärrämme sen, etteivät alkoholi tai tupakka kuulu lasten tai nuorten käsiin, ja siksi kysymme kaupassa henkilöllisyystodistusta. Valvomme välitysepäilyjä ja annamme niistä sanktioita. Miksi? Koska me ymmärrämme, että se ehkäisee haittoja ja vähentää päihteiden pääsyä alaikäisten käsiin. Keräämme valtavan määrän verotuloja alkoholista ja tupakasta, koska tiedämme, että haittoja tulee ja niiden hoitamiseen tarvitaan rahaa. Toivomme myös, että korkea hinta vähentäisi kysyntää.

Suomalaisessa päihteitä koskevassa lainsäädännössä on kuitenkin sokea piste. Suhtaudumme Suomen yleisimpään laittomaan päihteeseen toivo parasta, pelkää pahinta -periaatteella, jossa toivomme kieltolain toimivan pelotteena kannabiksen käyttöä vastaan, estävän sen käytön ja kukistavan rikolliset markkinat, mutta pelkäämme samalla lisääntyvää käyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja. Ymmärrämme siis, että kannabis on erityisesti nuorella iällä käytettynä haitallinen päihde, mutta emme tunnu olevan valmiita tekemään näiden haittojen ehkäisemiseksi mitään.

Kieltolaki tai dekriminalisaatio eivät edistä tavoitetta alaikäisten päihteiden käytön ehkäisemiseksi. Myynnin ikärajavalvontaa on mahdotonta toteuttaa ilman laillistamista. Ilman sääntelyä tuottajat voivat kasvattaa ja myydä minkä vahvuista kannabista tahansa. Sääntelemättömyys aiheuttaa mittavasti haittoja ja suurin osa päihteen aiheuttamista haitoista on kieltolain aikaansaannoksia, joka Suomessa kannabiksen osalta säädettiin vuonna 1966. Vaikka kannabiksen käytöstä johtuvat haitat ovat kokonaistarkastelun jälkeen lieviä verrattuna muihin päihteisiin ja kannabiksesta aiheutuvien haittojen on arvioitu olevan lievempiä kuin esimerkiksi alkoholin ja tupakan,  ei haittoja ole syytä vähätellä. Haitat kuitenkin lisääntyvät, kun kannabiksen tai minkä tahansa päihteen annetaan olla täysin sääntelemättömillä markkinoilla, riippumatta siitä ovatko ne laittomat tai lailliset. 

Kuten alkoholinkin kohdalla, vahvuus ja tiiviys päihdetuotteessa kieltolain aikana ovat kannattavia, koska ne mahdollistavat pienempien erien myymisen ja minimoivat kiinnijäämisen mahdollisuuden tältä osin. Tästä syystä esimerkiksi alkoholin kieltolain aikana Suomessa myytiin keskimäärin paljon vahvempaa alkoholia. Kannabiksen kohdalla vahvuus tarkoittaa käytännössä sitä, että siinä on suurempi THC-pitoisuus, joka määrittää kannabiksen päihdyttävyyden. Korkeampi THC-pitoisuus voi lisätä psykoosin riskiä, etenkin jos käyttö alkaa nuorena. Suurempi THC-pitoisuus myös usein liittyy pienempiin CBD-pitoisuuksiin. CBD eli kannabidioli on yksi kannabiksen ei-päihdyttävistä ainesosista. CBD saattaa vähentää THC:n vaikutusta ja alentaa psykoosin riskiä. Sääntelyllä ja verotuksella voidaan määritellä vähemmän haitallisia THC-, ja CBD- pitoisuuksia, mikä vähentää kansanterveydellistä haittaa. 

Koska kannabis on Suomessa edelleen tabu ja keskustelua hallitsevat lähinnä päihteen laillistamista vastustavat tahot, nähdään kannabiksen käyttö ainoastaan haittoja aiheuttavana viihdekäyttönä, joka johtaa vahvempien laittomien päihteiden käyttämiseen. Porttiteoria elää ja voi edelleen hyvin, vaikka muun muassa THL:n asiantuntijoiden, kuten asiaa tutkineidenkaan mukaan porttiteorialle ei ole tutkimusnäyttöä. Monet tutkimukset, jotka ovat pyrkineet todistamaan hypoteesin kannabiksen käytön johtamisesta vahvempien aineiden käyttöön ja etsimään todisteita porttiteorialle, eivät ole löytäneet niitä. 

Muut tutkimukset ovat löytäneet epävarmoja tuloksia liittyen esimerkiksi kannabiksen asemaan laittomana päihteenä, mikä suurella todennäköisyydellä johtaa yksilöiden altistumiseen muiden laittomien päihteiden saatavuudelle. “Portti” kannabiksen ja vahvempien laittomien päihteiden välillä liittyy kannabiksen laittomuuteen. Kun kannabista ostetaan laittomien verkostojen kautta, syntyy samalla myös reittejä vahvempien laittomien päihteiden pariin. Kieltolain kumoaminen estää vaarallisten sääntelemättömien päihteiden saamisen, kun katukauppa siirtyy laillisiin myyntipisteisiin, joissa myydään vain laillisia säänneltyjä päihteitä. Vaikka kannabiksen käytön ja vahvempien laittomien päihteiden välillä olisi syy-seuraussuhde, jota tutkimukset eivät tue, kannabiksen kieltolaki ei ole toimiva tapa katkaista väitettyä yhteyttä. Se vaatisi kannabiksen käytön vähentämistä, eikä kieltolaki ole vähentänyt kannabiksen käyttöä.  

Kannabista käytetään kuitenkin myös lääkkeenä. Kannabiksen lääkekäytön hyväksyy merkittävä osa suomalaisista, mutta se ei kuitenkaan näy periaatteissa, joilla lääkekannabisreseptejä niitä tarvitseville potilaille annetaan. Kannabiksen laillistaminen ja sääntely auttaisi oleellisesti lääkekannabista tarvitsevien potilaiden tilannetta. Kannabiksen lääkekäyttö on Suomessa laillista, mutta reseptin saamista sellaisille ihmisille, jotka tarvitsevat sitä sairautensa hoitoon, on vaikeutettu täysin turhaan. Esimerkkeinä tästä toimivat Kelan linjaus, ettei lääkekannabista korvata toimeentulotukipäätöksen mukana tulevalla reseptilääkkeiden maksusitoumuksella. Lääkekannabista pidetään Suomessa myös normaalien lääkekorvausten ulkopuolella, vaikka Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan vuonna 2019 vaatinut, että jäsenmaissa kannabispohjaiset lääkkeet tulee korvata sairausvakuutusjärjestelmän kautta. Niin ikään Euroopan parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita olemaan puuttumatta lääkärien vapaaseen ammatilliseen harkintaan lääkekannabisreseptien kirjoittamisessa, mutta Kelan ja Valviran on Suomessa tulkittu painostaneen lääkäreitä luopumaan lääkekannabiksen määräämisestä potilaille. Mikäli potilaat, jotka tarvitsevat kannabista lääkkeeksi, eivät saa sitä laillisesti, heidät käytännössä pakotetaan rikollisiksi. Sääntelemättömästä katukaupasta saatava kannabis ei myöskään usein vastaa tuotetta, jota he tarvitsevat, sillä tuotteen sääntely ja laadunvalvonta puuttuu. 

Miksi olemme epäonnistuneet tässä niin pahasti? Suomi näyttäisi varmasti hyvin erilaiselta, jos kannabiksen kieltolaki ei olisi vajaa kuusi vuosikymmentä sitten toteutunut. Kannabiksen rangaistavuudesta päätettiin vuonna 1972 arvalla. Hallitus esitti kannabiksen käyttöä lailliseksi teoksi. Laki- ja talousvaliokunta olivat kuitenkin toista mieltä, joten suuressa valiokunnassa asiasta äänestettiin, ja äänet menivät tasan. Lopulta arpa ratkaisi, ja kannabiksesta tuli laitonta. Eikö olisi jo aika kumota tämä käsittämätön laki?

Kirjoituksen on laatinut Kokoomusnuorten hyvinvointipoliittinen verkosto.