Lisäksi rikosten uhreina on yhä enenevissä määrin alaikäisiä tai nuoria aikuisia. Trendi on huolestuttava, sillä esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa tällainen kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa poliisit välttelevät tiettyjä kaupunginosia korkean väkivaltarikollisuuden määrän takia.

Yksi tällaiseen kehitykseen johtuvista ongelmista on väkivaltarikosten rangaistuspelotteen riittämätön vaikutus. Sen lisäksi että väkivaltarikoksista annetaan globaalisti vertaillen varsin lyhyitä tuomioita, yleisesti ensikertalaisena tuomittu vapautuu istuttuaan vain puolet ehdottomasta vankeusrangaistuksestaan. Tätä vahvistaa vielä alle 18-vuotiaille annetut alennetut rangaistukset: esimerkiksi alaikäistä ei voi koskaan tuomita murhasta elinkautiseen. Näitä seikkoja on käytetty hyväksi jengirikollisuuden parissa.

Liian kevyet seuraukset toisen henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista ovat ongelmallisia. On totta, ettei monesti rangaistusten ankaruus itsessään estä rikoksen ryhtymistä, mutta liian lepsu järjestelmä yleisesti romuttaa uskottavan pelotevaikutuksen myös nuorille. Väkivaltarikollisuuden lisääntyessä nuorten keskuudessa rikosseuraamusjärjestelmämme tulisi selvemmin viestiä nuorille toisen kajoamisen hinnan olevan ankarampi kuin mitä nyt.

Teknisesti paras tapa puuttua tähän on korottaa rangaistuksista annettavaa minimirangaistuksia. Rikoslaissa löytyvät rangaistusasteikot muodostavat rajat sille, mitä tietystä teosta vähintään voidaan tuomita.

Nykyään esimerkiksi valtaosa raiskaustuomioista ovat ehdonalaisia. Rikoslain mukaan raiskauksesta saa vankeutta 1–6 vuotta, mutta koska alle kahden vuoden vankeustuomiot muutetaan yleensä ehdonalaisiksi, eivät raiskauksesta tuomitut joudu menettämään samalla tavalla vapauttaan.

Siksi esimerkiksi raiskauksen minimirangaistus tulisi olla yli 2 vuotta vankeutta, jotta sitä ei voi muuntaa ehdonalaiseksi. Liian lempeät tuomiot ovat kuin kehotus olla raiskaamatta uudelleen, ilman sen isompaa maksettavaa hintaa. Tämä näyttäytyy yhteiskunnan ja uhrin näkökulmasta epäreilulta.

Sama ongelma koskee myös törkeässä pahoinpitelyssä ja ryöstössä. Minimirangaistukset ovat niin pieniä, että oikeusjärjestelmämme ei pysty luomaan nuorille edes pienintäkään pelkoa omien tekojensa seurauksista. Kun yhteiskunta on muuttumassa väkivaltaisempaan suuntaan, on poliittisten päättäjien tehtävänä yrittää estää rikosten lisääntyminen kaikin mahdollisin keinoin.

Kokoomusnuorten sisä- ja oikeuspoliittinen verkosto katsoo, että korotetuilla minimirangaistuksilla otamme selkeästi kantaa ja viestimme, ettei väkivalta ole asioita, joita suomalainen yhteiskunta hyväksyy.

Binga Tupamäki
Sisä- ja oikeuspoliittisen verkoston puheenjohtaja