Viime kuukausina on ollut paljon puhetta siitä, kuinka hyvinvointialueet kiertävät kilpailutuksia sidoyksikköhankintojen kautta, jossa julkinen taho kilpailuttaa ostojaan omistamiensa yhtiöidensä kautta. Hyvinvointialueen tai kunnan mitättömän pieni osakkuus inhouse-yhtiössä riittää kilpailutuksen kiertämiseen. Tuoreimpana esimerkkinä on Helsingin kaupunki, joka kilpailutti palkanmaksupalvelunsa Sarastialle pelkästään 0,04 prosentin omistusosuudeella. Myöhemmin Sarastia aiheutti tunnetun palkkasotkun. On absurdia, että julkinen taho vääristää markkinoita tällä tavalla. 

Markkinoiden sotkemisen ohella veronmaksajalle aiheutuu valtava taakka hyvinvointialueiden kiertäessä kilpailua. Timo Kivistön ja Veli-Matti Virolaisen tekemän tutkimuksen mukaan julkiset hankinnat maksavat vuosittain 52 miljardia euroa veronmaksajalle, josta 15 miljardia ovat suoria sidoyksikköhankintoja, jotka jäävät kilpailutuksen ulkopuolelle. Kuluttaja- ja kilpailuviraston (KKV) pääjohtajan Kirsti Leivon mukaan kansalaiset maksavat verovarojen kautta julkisista hankinnoista enemmän, kun kilpailutukseen liittyvät tavoitteet voivat olla toisiinsa nähden ristiriitaisia ja niiden punninta hyvinkin tulkinnanvaraista.

Ristiriitatilanteita tulee oikoa siten, että tulkinnanvaraisemmat hankintakriteerit, kuten ilmastolliset, sosiaaliset ja hallinnolliset tekijät tulisi hankintalaissa olla ilmoitettu toissijaisiksi ja niitä tulisi harkita harkita lain edellytyksellä vain kilpailuttaja tahon mittakaavassa suurissa hankinnoissa. Tulkinnanvaraiset kriteerit voivat tehdä kilpailutusprosessista ja hankinnasta turhan hintavan ja työlään kilpailuttajalle sekä tarjoajille. Nämä kriteerit kaventavat pienten yritysten halua ja kykyä tehdä tarjouksia ja voi johtaa isompien tarjoajien kesken vältettävissä oleviin riitatilanteisiin.

Talouspolitiikan verkosto suhtautuu kielteisesti siihen, että kunnat ja hyvinvointialueet kiertävät hankintalakia mielivaltaisesti veronmaksajien kustannuksella. Julkisen tahon tehtävä ei ole harjoittaa liiketoimintaa. Talouspolitiikan verkosto esittää, että kielletään julkisen tahon, kuten kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuus kiertää kilpailua, jos ne toimivat osakkaina inhouse-yhtiön omistajia. Toiseksi, esitämme edellä mainittujen tulkinnanvaraisempien hankintakriteerien rajaamisen vain suuriin hankintoihin. Lisäksi hyvinvointialueiden ja kuntien sidosyksikköjen tilinpäätöstiedot tulisivat olla helposti saatavilla kuntakonsernien tilinpäätösmateriaaleista.

Tärkeintä on saada raskaat kilpailutusprosessit kuntoon, jotta pk-yritysten antamat tarjoukset lisääntyvät kilpailutuksen yhteydessä. On veronmaksajan ja pk-yritysten etu, että hyvinvointialueet ja kunnat ostavat mahdollisiman laadukasta palvelua mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tähän päästään markkinoilla, jossa on reilua ja avointa kilpailua. 

Hans Weurlander, Talouspolitiikan verkoston puheenjohtaja

Ilari Lund, Talouspolitiikan verkoston jäsen