Ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikan verkosto: Peltoalan käyttö tehokkaaksi ja Suomen hiilinielut vahvoiksi

Suomi on vaarassa jäädä taakse EU:n LULUCF-velvoitteistaan, mikä voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia julkistaloudelle. Jos tilanteeseen ei puututa ajoissa, velvoitteiden saavuttamatta jääminen voi vaikeuttaa Suomen ilmastotavoitteiden toteutumista ja kasvattaa kustannuksia. Nyt on aika arvioida Suomen peltoalan käyttöä uudelleen, jotta maankäyttösektorin nettonieluja voidaan vahvistaa ja uusia hiilinieluja luoda.

Suomen vuosien 2026–2030 LULUCF-velvoite edellyttää maankäyttösektorin nettonielujen vahvistamista. Valtioneuvoston vuoden 2026 selvitysten perusteella Suomella on merkittävä riski jäädä tavoitteistaan. Jos näin käy, vaihtoehtoina ovat muun muassa poistumayksiköiden hankkiminen muilta jäsenmailta ja EU:n sääntöjen mukaisten joustomekanismien hyödyntäminen. Tietyissä tilanteissa maankäyttösektorin alijäämä voi vaikuttaa myös taakanjakosektorin velvoitteen täyttämiseen. Kyse ei siten ole pelkästään ilmastopolitiikasta, sillä LULUCF-velvoitteiden saavuttamatta jäämisellä voi olla merkittäviä julkistaloudellisia seurauksia.

“Suomen ei ole järkevää pyrkiä ratkaisemaan ongelmaa ainoastaan hankkimalla muiden maiden päästö- tai poistumayksiköitä. Samalla on puututtava maankäyttösektorin ongelmien rakenteellisiin syihin ja arvioitava, miten peltoalaa voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Suomen maatalouden käytössä on vajaat kaksi miljoonaa hehtaaria peltoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2025 noin miljoonalla hehtaarilla viljeltiin viljaa, josta osa käytettiin rehuksi ja noin 787 000 hehtaarilla kasvatettiin rehunurmia”, painottaa ympärisö- ja yhdyskuntapolitiikan verkoston puheenjohtaja Vivianne Salmi.

Rehuntuotannossa kasvinviljelyn tuottamaa energiaa ja ravinteita muunnetaan eläinperäisiksi elintarvikkeiksi, mikä aiheuttaa väistämättä hävikkiä. Osa rehuna tuotetusta biomassasta päätyy ihmisravinnoksi, mutta suurin osa energiasta ja ravinteista kuluu eläinten ylläpitoon. Tämän vuoksi on perusteltua arvioida, voitaisiinko osa nykyisestä rehuntuotantoon käytettävästä peltoalasta kohdentaa suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettujen viljojen, palkokasvien ja muiden valkuaiskasvien viljelyyn. Peltoalan käyttötarkoituksen muuttaminen vapaisi soveltuvia alueita muihin tarkoituksiin, kuten hiilinielujen vahvistamiseen.

“Suomen maatalouspolitiikassa on arvioitava peltoalan käyttöä uudelleen. Ruoantuotannon resurssihukan ja kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi rehuntuotanto voi rajoittaa mahdollisuuksia vahvistaa hiilinieluja, jos peltoalaa ei hyödynnetä tarkoituksenmukaisesti. Maatalouspolitiikan tavoitteena tulisi olla järjestelmä, jossa ruokaturvaa ei aseteta vastakkain ilmastotavoitteiden kanssa, vaan peltoalaa kohdennetaan nykyistä tehokkaammin sekä ihmisravinnon tuotannon että luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen vahvistamisen näkökulmasta”, toteaa Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen Otso Välimäki.

Kokoomusnuorten ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikan verkosto katsoo, että Suomen peltoalaa on käytettävä nykyistä tehokkaammin ja kestävämmällä tavalla. Kyse on sukupolvien yli ulottuvasta, tärkeästä muutoksesta, jolla voidaan edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista, vahvistaa Suomen ruokaturvaa ja vähentää velvoitteiden laiminlyönnistä aiheutuvia kustannuksia nyt ja tulevaisuudessa.

Lisätietoja