Tule mukaan
Kokoomusnuoriin!

Opetus- ja kulttuuriministeriö on korkeakouluvisiossa vuodelle 2040 ilmaissut tavoitteensa selvittää AMK-tutkintojen nimeämistä kandidaatin ja maisterin tutkinnoiksi. Kokoomusnuoret ja Kokoomusopiskelijat suhtautuvat tähän kriittisesti, sillä tutkintonimikkeiden yhtenäistäminen ei ratko mitään korkeakoulutuksen todellista haastetta. Sen sijaan se häivyttäisi duaalimallin perinnettä ja historiaa.

Suomessa toimii kaksi erilaista, mutta tasavertaista korkeakoulutuksen väylää, jotka ovat syntyneet erilaisiin tarpeisiin. AMK-tutkinnot tuottavat työelämälähtöistä osaamista alueidensa ja toimialansa tarpeisiin, kun taas yliopistotutkinnot rakentuvat tieteelliseen tutkimukseen ja akateemiseen sivistykseen.

Kandidaatin ja maisterin tutkinnot ovat historiallisesti yliopistoon kytkeytyviä akateemisia tutkintonimikkeitä, joiden merkitys rakentuu pitkän eurooppalaisen yliopistoperinteen varaan. Ammattikorkeakoulut luotiin 1990-luvulla, kun opistotason tutkinnot haluttiin nostaa korkeakoulutasolle ja koota hajanainen ammatillinen kenttä selkeämmäksi kokonaisuudeksi.

Jos AMK-tutkinnot muunnettaisiin kandi- ja maisterinimikkeisiin, viesti olisi selvä: ammattikorkeakouluista muokattaisiin hiljalleen yliopistomaisia. Se olisi virheellinen suunta, sillä esimerkiksi insinööri (AMK) ja sairaanhoitaja (AMK) eivät ole akateemisia tutkintoja. Nimikkeiden hämärtäminen sotkee nykyisen toimivan mallin, eikä herätä luottamusta tulevaisuuteen, jos nimikkeiden määritelmiä voi noin vain muuttaa.

On kuitenkin tärkeää tunnistaa se ongelma, jota muutoksella pyritään ratkaisemaan. AMK-tutkintojen tunnettavuus ja kansainvälinen ymmärrettävyys eivät aina vastaa niiden tuottamaa osaamista. Ratkaisuna ei kuitenkaan tule nähdä nimikkeiden yhtenäistämistä, vaan ammattikorkeakoulujen kulttuurin vahvistaminen ja luominen niiden omien perinteiden ja heraldiikan puitteissa.

Jos tavoitteena on parantaa siirtymiä tutkinnosta toiseen tai jatko-opintoihin, se ratkeaa sujuvammilla väylillä korkeakoulujen välillä ja laajemmalla hyväksilukukäytännöllä. Nimikemuutos ei korjaa mitään todellista ongelmaa.

Kokoomusnuoret vietti puoluekokosviikonloppua Jyväskylässä 5.–7.6.2026 ja onnittelee lämpimästi uudelleenvalittua puheenjohtaja Petteri Orpoa sekä varapuheenjohtajiksi valittuja Karoliina Partasta, Antti Häkkästä ja Sari Multalaa. Kokoomusnuoret onnittelee myös Arto Satosta, joka valittiin puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.

Puoluevaltuustoon valittiin kokouksessa useita kokoomusnuoria: Saska Kolehmainen, Netta Tuomisto, Antti Blomqvist, Julia Siimento, Venla Kalmi sekä Joona Paija. Olemme ylpeitä siitä, että niin moni nuori kokoomuslainen kantaa vastuuta puolueen ylimmässä päättävässä elimessä puoluekokousten välillä.

Kokoomusnuoret olivat vahvasti mukana vaikuttamassa tavoiteohjelman kirjauksiin. Myös tavoiteohjelmatoimikunnassa oli vahva edustus kokoomusnuoritaustaisia puolueen toimijoita: toimikunnan puheenjohtajana toimi Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja Henrik Vuornos, ja toimikunnan jäseninä vaikuttivat myös liiton entinen puheenjohtaja Ida Leino, entinen liiton varapuheenjohtaja Venla Kalmi, entinen liittohallituksen jäsen Antti Tuomela sekä Kokoomusnuorten istuva puheenjohtaja Binga Tupamäki.

Tavoiteohjelmaan lisättiin kirjaus tasa-arvoisesta asevelvollisuudesta, jota Kokoomusnuoret ja Kokoomusopiskelijat ovat pitkään ajaneet. Lisäksi pohjaesityksessä ollut tavoite tupakan myyntikiellosta vuonna 2015 ja sen jälkeen syntyneille saatiin poistettua tavoiteohjelmasta Kokoomusopiskelijoiden avulla.

Kokoomusnuorten jättämät aloitteet eivät ehtineet kokouksen aikataulussa käsittelyyn, mutta ne etenevät puoluevaltuuston syyskokoukseen myönteisten pohjaesitysten kera. Kolmella aloitteella pohjaesityksenä on aloitteen hyväksyminen, ja kahdella puoluehallituksen vastauksen toteaminen riittäväksi selvitykseksi, mikä antaa aloitteille erinomaiset lähtökohdat puoluevaltuustokäsittelyyn.

Kokoomusnuoret piti puoluekokouksessa omaa pistettä, jossa pääsi muun muassa leikkimielisesti veikkaamaan Tiitisen listan henkilöitä kiinnittämällä poliitikkojen päitä tauluun. Piste osoittautui yhdeksi koko järjestötorin vetovoimaisimmista koko viikonlopun ajan ja herätti vilkasta keskustelua ja kiinnostusta niin nuorten kuin vanhempienkin puoluekokousedustajien keskuudessa.

Maanantaina 1.6.2026 ilmestyneessä sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä ehdotettiin kotihoidontuen lakkauttamista ja korvaamista pidemmällä vanhempainpäivärahalla. Selvityksessä nostetaan esiin huolia perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta ja naisten työmarkkina-asemasta. Johtopäätös on kuitenkin väärä. Kokoomusnuoret näkee, että perheiden valinnanvapautta ei tule enää kaventaa.

Kotihoidontuen lakkauttaminen olisi isku niille perheille, joille alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen kotona on elämäntilanteen kannalta paras ratkaisu. Valtion tehtävä ei ole määritellä milloin lapsi on valmis päiväkotiin. Hyvä perhepolitiikka mahdollistaa erilaiset ratkaisut julkisen talouden kestokyvyn rajoissa.

Kotihoidontuen lakkauttaminen ei ole säästötoimi. Esimerkiksi kuutoskaupunkien vertailussa kotihoidontuen kustannus oli vuonna 2024 keskimäärin 6 304 euroa lasta kohden, kun kunnallisessa päiväkodissa kustannus oli 13 301 euroa lasta kohden. Se on huomattavasti suurempi lasku yhteiskunnalle.

Olisi vastuutonta lisätä kuntien kustannuspainetta tilanteessa, jossa varhaiskasvatuksen laatu on monessa kunnassa muutenkin koetuksella. Kuntaliiton selvityksen mukaan varhaiskasvatuksen kulut nousivat pelkästään vuosina 2022–2023 yhteensä 13,2 prosenttia ja päiväkodissa olevaa lasta kohden keskimäärin 15 prosenttia.

Lapsen ensimmäiset vuodet ovat ainutkertainen elämänvaihe. Laskevan syntyvyyden maassa meidän tulisi arvostaa perheiden vapautta valita olla kotona. Kotihoidontuki on yksi tapa varmistaa, ettei tämä mahdollisuus kuulu vain harvoille.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi eduskuntavaalitavoitteensa 28.5.2026, herättäen suurta keskustelua järjestön avauksesta koskien ylityö- ja sunnuntailisien leikkausta. Kokoomusnuoret kannattavat sunnuntailisien lakisääteisestä 100%:n tasokorotuksesta luopumista ja haluavat siirtää päätösvallan riittävästä sunnuntailisän tasosta alakohtaiseen työehtosopimusten ja paikallisen sopimisen neuvottelun piiriin.

“Miksi sunnuntailisistä säädetään suoraan laissa sen sijaan, että annettaisiin työntekijä- ja työnantajapuolen sopia alakohtaisesti sopivasta sunnuntailisän tasosta keskenään? Lakisääteisyys estää alan erityistarpeiden huomioimisen työehtosopimusten ja paikallisen sopimisen kautta”, kommentoi Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Martti Paldanius.

Kokoomusnuoret ovat huolissaan siitä, että töitä jää Suomessa tekemättä sunnuntaisin lakisääteisen lisän seurauksena. Esimerkiksi useimmat liiketilat ovat sunnuntaisin joko kokonaan kiinni tai auki rajatummilla aikatauluilla.

Kokoomusnuoret korostaa, että muutoksen tarkoituksena on neuvotteluvapauden palauttamisesta sinne, missä kunkin toimialan arki tunnetaan parhaiten. Eri toimialoilla on hyvin erilaiset tarpeet, sillä ravintola-alan sunnuntait eroavat teollisuusalan viikonlopuista. Tässä tapauksessa yhdellä lakisääteisellä kirjauksella ei voida tehokkaasti palvella kaikkien tarpeita.

“Suurin häviäjä korkean lakisääteisen sunnuntailisän järjestelmässä ei ole työnantaja, joka sulkee oven, vaan se työntekijä, joka olisi halunnut tehdä sunnuntaitöitä ja ansaita”, toteaa Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen Miro Vauhkonen.

Kokoomusnuoret esittää, että sunnuntailisän vähimmäistasosta säädetään jatkossa alakohtaisissa työehtosopimuksissa ja paikallisen sopimisen kautta.

Suomen nykyinen maatalousjärjestelmä ei riittävästi tue vähäpäästöistä ja resurssitehokasta ruoantuotantoa, vaikka ilmastotiede, taloudellinen realismi ja pitkän aikavälin huoltovarmuus edellyttävät sitä. Nyt tarvitaan rohkeita uudistuksia, jotka palkitsevat tehokkuudesta, kestävyydestä ja tulevaisuuteen suuntautuvasta tuotannosta.

Vähäpäästöinen ja resurssitehokas ruoantuotanto tarkoittaa sitä, että yhteiskunta kohdistaa tukia, investointeja ja tutkimusta erityisesti sellaisiin tuotantomuotoihin, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän päästöjä ja kuluttavat mahdollisimman vähän maata, energiaa, vettä ja lannoitteita suhteessa tuotettuun ravintoon. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi palkokasvien, viljojen, juuresten, avomaan vihannesten ja muiden vähäpäästöisten kasviproteiinien tuotannon vahvistamista. Nämä tuotantomuodot ovat usein myös energiatehokkaampia ja vähemmän riippuvaisia tuontirehuista sekä fossiilisista tuotantopanoksista.

Nykyisessä maatalousjärjestelmässä merkittävä osa viljelymaasta sitoutuu rehuntuotantoon, mikä on yksi suomalaisen maatalouden keskeisistä rakenteellisista ongelmista. Rehuntuotanto kuuluu lähtökohtaisesti korkeamman päästötason tuotantoihin, sillä siinä kasvatetaan kasveja eläimille eikä suoraan ihmisravinnoksi. Jokaisessa tuotantovaiheessa menetetään energiaa ja ravinteita. Resurssitehokkaampi ruoantuotanto vapauttaisi merkittäviä maa-alueita esimerkiksi hiilinielujen vahvistamiseen, luonnon monimuotoisuuden palauttamiseen, metsitykseen tai tehokkaampaan ruoantuotantoon.

Kokoomusnuorten ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikan verkosto seisoo vahvasti sen näkemyksen takana, että Suomen maatalousjärjestelmä tarvitsee perusteellisen uudistuksen. Maatalouden tulevaisuutta ei voida rakentaa mallille, jossa ympäristölle raskainta tuotantoa ylläpidetään loputtomasti veronmaksajien tuella. Jos Suomi haluaa olla ilmastotavoitteiden, huoltovarmuuden ja talouden näkökulmasta kestävä maa, vähäpäästöisestä ja resurssitehokkaasta ruoantuotannosta on tehtävä keskeinen osa kansallista maatalouspolitiikkaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös määrätä Espoon kaupungille 10 000 euron uhkasakko ja yhteensä 3250 euron kärsimyskorvaukset Suvivirren esittämisestä koulun kevätjuhlassa on kohtuuton. Suunta kertoo siitä, että yhdenvertaisuuslainsäädäntöä tulkitaan tavalla, joka ei vastaa oikeustajua eikä lainsäätäjän tarkoitusta.

Kokoomusnuoret kummastelee lautakunnan vastakkaista tulkintaa. Jos viattoman virren esittäminen kevät- ja joulujuhlassa katsotaan vakaumukseen perustuvaksi syrjinnäksi, ollaan tiellä, jolla Suomen kristillisiä juuria pitää pyydellä anteeksi ja häivyttää pois kulttuurihistoriastamme.

Kokoomusnuorten mielestä Espoon kaupungin ei pidä maksaa hyvityksiä. Lautakunnan suositus ei ole virallinen tuomio. Kaupungin tulee viedä asia hallinto-oikeuteen ja hakea selkeää ratkaisua siihen, voiko lautakunta rajoittaa koulujen oikeutta järjestää juhliaan tavalla, jota muut tahot ovat pitäneet hyväksyttävänä. Yksittäinen tulkinta ei voi jäädä viimeiseksi sanaksi asiassa, jolla on näin laaja yhteiskunnallinen merkitys.

On hullunkurista, kuinka esimerkiksi väkivaltarikoksista saa kärsimyskorvauksia paljon vähemmän. Jopa raiskauksen uhri voi saada huomattavasti vähemmän kuin Suvivirren kuulija. Tämä herättää kysymyksen päätöksen kohtuullisuudesta.

Kokoomusnuoret toivoo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan edes hieman suhteellisuudentajua. Tällaiset linjaukset rapauttavat kansalaisten luottamusta muuten tärkeään tasa-arvoinstituutioon.

Lue kannanotto verkkosivuillamme – linkki biosta löytyvässä Linktreessä! 🔗