Vanhan sanonnan mukaan tulevaisuuden rakentaminen vaatii historian tuntemista. Ihmisen pitää tietää mistä tulee, jotta voisi hahmottaa mihin on menossa. Tämä perussääntö on juuri nyt erityisen tärkeä. Elämme maailmassa, jossa maiden väliset rajat menettävät merkitystään, kansainvälinen kaupankäynti on arkipäivää ja tieto ja ihmiset liikkuvat vapaasti maasta toiseen. Nämä asiat ovat pienelle kansalle hyväksi, mutta samalla on vaarana, että emme enää tunne juuriamme emmekä tiedä mistä tulemme.

Suomen kansan menestyminen vaatii jatkossa entistä vahvemmin historian tuntemista. Suomalaisten hyvinvointi ja menestyminen kansainvälisillä areenoilla on rakennettu sukupolvien ahkeralla työllä. Mitään ei ole saatu ilmaiseksi, eikä nykyistä korkeaa elintasoamme voida pitää mitenkään itsestään selvänä. Voisimme aivan hyvin olla kärvistelemässä Itä-Euroopan maiden joukossa.

Jokainen ikäluokka on antanut oman panoksensa siihen menestystarinaan, jonka huipulla seisoo nykyinen nuori sukupolvi. Jotkut ikäluokat joutuivat jopa tarttumaan aseisiin ja uhraamaan henkensä isänmaan puolesta. Siitä jokainen vapaassa Suomessa elävä on varmasti ikuisesti kiitollinen.

Tämä historia meidän on pidettävä mielessämme myös nyt kun suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on murroksessa. Väestö- ja elinkeinorakenteen suuri muutos haastaa erityisesti nuoren sukupolven. Meidän vastuullamme on nyt kantaa kortemme kekoon ja osoittaa sitä ahkeruutta, osaamista ja kekseliäisyyttä, jota myös aiemmat sukupolvet ovat osoittaneet Suomen puolesta. Jokainen ikäluokka ja sukupolvi on velvoitettu antamaan oman panoksensa suomalaisen kansan menestymisen puolesta. Tässä Suomen joukkueessa kaveria ei ole perinteisesti jätetty hankeen. Eikä jätetä nytkään.

Tätä isänmaallisuus on parhaimmillaan. Sellaista tervettä epäitsekkyyttä ja joukkuehenkeä, jossa huomioidaan niin menneet kuin myös tulevat sukupolvet. Otamme huomioon veteraanien uhraukset ja myöhempien vuosikymmenten kova työ, mutta koemme myös velvollisuudeksemme jättää Suomen mahdollisimman hyvänä maana tuleville sukupolville. Emme kuluta enempää kuin tienaamme, emmekä jätä vaille hoivaa niitä, jotka ovat meidän puolesta taistelleet. Kotimaan hyvinvointi on oltava jokaisen suomalaisen asia.

Minulle isänmaallisuutta on myös kotiseuturakkaus. Kannan ylpeänä Mäntyharjun ja Savon lippua maailmalla. Katson hieman oudosti niitä, jotka kieltävät kotipaikkansa. Rakkaus omaa kotia ja kotiseutua kohtaa velvoittaa toimimaan ahkerasti ja uutterasti lähiyhteisöni menestymisen puolesta. Tällaista henkeä tarvitsemme Suomeen lisää. Sitä, että ihmiset kokevat olevansa vastuussa lähimmäisistään ja lähiyhteisöstään. Vastuuta ei voi ulkoistaa julkiselle vallalle.

Voin pääministeripuolueen nuorisojärjestön puheenjohtajana luvata, että pidämme yllä nuoren sukupolven keskuudessa tällaista tervettä isänmaallisuutta. Tarjoan myös yhteistyön kättä veteraanijärjestöjen suuntaan kaikessa mitä eteen tulee.

Toivotan aurinkoista kevättä kaikille lukijoille!

Antti Häkkänen Puheenjohtaja Kokoomuksen Nuorten Liitto ry

Kirjoitus on julkaistu Sotaveteraani -lehdessä helmikuussa 2012.